Kirjoitin jo aiemmin mitä edellytän Tapolalta jos hän haluaa tosissaan tasonsa osoittaa. Tilastot tietysti kaunistuivat eilen mutta ei muuta sitä että materiaalilla tuo menestys kuitenkin pääpiirteissään on tullut.
Ei hyvällä, eikä varsinkaan pahalla, mutta tämä on oppikirjaesimerkki luuserimaisesta länkytyksestä, jota on toki urheilumaailmassa nähty aina, mutta onhan tämä tuttua myös yritysmaailmasta.
"Helppohan sun on voittaa mestaruus, kun on tollanen pelaajamateriaali"
"Niin, helppohan sun on luoda menestyvä yritys, kun sun vanhemmilla on niin paljon massia"
"Helppoahan se on sulle lähteä opiskelemaan, kun oot niin hyvästä perheestä"
Ainoa tarkoitushan tässä on tuoda sitä toista ihmistä alas, ja pyrkiä mitätöimään hänen saavutuksiaan. Todennäköisesti siksi, että niistä ollaan kateellisia tai ne muuten vain vituttavat tätä länkyttäjää kuin pientä eläintä (Li Andersson).
Tätä samaa keskustelua on käyty jalkapallon puolella Pep Guardiolan kohdalla. Hänen saavutuksiaan on pyritty mitätöimään sillä, että hän on aina päässyt valmentamaan eurooppalaisia suurseuroja. Ja onhan hänellä toki ollut poikkeuksellisen hyvät resurssit käytössään, mutta ei se minun silmissäni hänen saavutuksiensa kimallusta millään tavalla himmennä. Ennemmin kysyisin, että miksi se on juuri hän, joka aina halutaan näiden suurseurojen peräsimeen?
Tapola on nyt valmentanut Tapparan neljään Suomen mestaruuteen, yhdeksään finaalipaikkaan, sekä CHL-mestariksi. Ei hänen tarvitse todistaa kenellekään enää yhtään mitään.