Järkikuvaaja sen sijaan kyntää (edelleen) etelässä, vai mitä pitäisi ajatella Niskalalle ja Pirnekselle huhutuista palkoista, Sakko Salmelasta puhumattakaan.
Miljoonapalkat ovat Salmelan ja Niskalan tasoisille pelaajille tietysti liian suuria, mutta Venäjällä tuntuu olevan rahaa tällä hetkellä niin paljon tuhlattavana, että sitä myös tuhlataan surutta. Toiminta on tietysti omistajille tappiollista, mutta ilmeisesti siitä ei välitetä, koska varsinainen business tuottaa heille niin järkyttäviä voittoja, että urheiluun on varaa törsätä rahaa melko huolettomasti.
Gazprom on tietysti oma lukunsa. Tänä vuonna Gazpromin
nettovoitto kohoaa
$41,5 miljardiin. Jos yksi yritys tuottaa puhdasta nettovoittoa pienen valtion vuosibudjetin verran, niin jokainen ymmärtää että yhtiöllä on käytännössä rajattomat mahdollisuudet sponsoroida urheilua ilman, että sponsorointi vaikuttaa yhtiön tuottoon millään tavalla. Gazprom voisi sponsoroida urheilua $50 miljoonan edestä vuodesta, ja silti tuo summa olisi vain 1/830 -osa yhtiön vuotuisesta nettovoitosta.
Eikä Gazprom ole ainoa Venäjän jääkiekkoa sponsoroiva suuri yritys. Gazpromilla ei ole mitään tekemistä Venäjän rikkaimpien joukkueiden Kazanin ja Ufan kanssa, eikä myöskään Omskin kanssa, joka tarjosi Salmelalle tätä sopimusta.
Se säilyykö Venäjän nykyinen palkkataso ennallaan tai kasvaako nykyisestä pitkällä aikavälillä on hyvä kysymys. Oikeastaan se edellyttää kahta asiaa. Talouskasvun on jatkuttava vahvana ja maasta on löydyttävä jatkossakin rikkaita ihmisiä, jotka ovat valmiita sijoittamaan suuria summia urheiluun siitäkin huolimatta, että toiminta tuottaa heille tappiota.
