Ehkä juurikin haluaisin hieman sitä kiistää sitä paikallaanpolkemista.
Eli kyllä Makkosessa tapahtui kehittymistä juuri niinkuin näillä pitkäksi venähtäneillä pelaajilla usein tapahtuu, hieman hitaanpuoleisesti (fysiikka, motoriikka). Jos kaveri toisella varsinaisella liigakaudellaan (nuo tilastothan sisälsivät Tuto-kaudet) paukuttaa 20 pojokkaa, kolmannella loukkaantuu ja on neloskentässä jämäajalla ja tekee sen 8 pistettä siitä huolimatta (ja sen seitsemän pistettä hämeenlinnassa ranteen tervehdyttyä), kysynpähän vain mitä voi tältä neljänneltä kaudelta odottaa..? No ehkä sen kaksikymmentäneljä pistettä sitten? kaksikymmentäkahdeksan?
Vai voiko sitten jo odottaa että mies saavuttaa sellaisen liikkuvuuden tason, joka teki hänestä mm. A-junioreissa pitelemättömän. B-junioreissahan Makkonen pelasi Kiekko-67 ja taisi olla ainoa joka oli ikäluokka-maajoukkueessa B-SM -sarjan ulkopuolelta (vai muistanko nyt väärin oliko kyse A-sm:stä..).
Eikö joku (toinen)tilastonikkari juuri sanonut että Koivun Mikko (pitkä mies myös) paukutti parhaana (neljäntenä) liigakautenaan 30 tehopistettä ennen kuin hilpasi amerikanmantereelle? Kuinka kehnoa on tällöin ollut Makkosen kehitys. Ja eikös tämä ole se Makkosen neljäs kausi?
En varsinaisesti halua kiistellä, mutta kiistän kuitenkin. Makkosen kehitys ei pysähtynyt kuin loukkaantumiskautena 2007. Tokihan tämä on vain oma mielipiteeni. Jokaisella liigakiekkoilijalla on hyviä ja huonoja jaksoja, potentiaali on tiedetty.
Makkonen olisi myös TPS:ssä tehnyt läpimurtonsa, jos olisi siihen vielä kauden annettu mahdollisuus. (Tosin hänelle oli sanottu jo aiemmin että kiinnostusta sopimuksen jatkamiselle ei ole, ehkä se tätä läpimurtohanakkuutta hieman jarrutti)