Makkonen on pirun hyvä esimerkki siitä, miten pienestä breikkaaminen voi lopulta olla kiinni. Makkosen kiekkoilijan lahjat ovat olleet hyvin tiedossa monille jo pitkään. Hänestä näki jo alle 10-vuotiaana pikkujunnuna, että tästä kehittyy liigakiekkoilija. Uuden "soihdunkantajan" läpilyöntiä odoteltiin Tepsissä kuin kuuta nousevaa. Viitteitä läpilyönnistä nähtiin ajoittain, mutta tasaisuus puuttui. Maisemanvaihdos oli lopulta luonnollinen ratkaisu, sillä Turussa Makkonen näytti jäävän lopulta väliinputoajaksi. Loppukausi HPK:ssa sujuikin ihan hyvin, vaikka joukkue rämpi syvemmällä kuin vuosikausiin. No sitten tuli kesä ja uusi valmentaja. Kauden alussa Makkonen löysi itsensä Kerhon sentterihierarkiassa sijalta 4. Edellä nokkimisjärjestyksessä olivat "tähtisentteri"-Viitaluoman lisäksi Kemppainen ja Hämäläinen. Ensimmäisissä liigapeleissä Makkosen peliaika olikin vaatimattomasti 5-6 minuutin välillä. Sieltä ei voiteta maalipörssiä.
Sitten tapahtui jotain. HPK oli hävinnyt kauden 3 ensimmäistä peliään. 4. pelissä Rautokorpi herätteli joukkuettaan ketjumuutoksin ja Makkonen sai näyttöpaikan kakkosketjusta Sailion ja Vihkon rinnalta. Ja kuinka ollakaan Makkonen teki joukkueensa avausmaalin, tasoitusmaalin ja kermana kakun päälle syötti jatkoaikamaalin, jolla HPK otti kauden ensimmäisen voittonsa. 2+1, Rautakorpen luottamus oli voitettu ja tie tähtiin oli avoin. Tämän jälkeen Makkosen peliaika nousikin sinne päälle 15 minuutin. Kauden 8. pelissä Rautakorpi kokeili jotain uutta. Vaikka joukkue olikin onnistunut napsimaan muutaman voiton, niin hyökkäyksen suurin tähti Steve Kariya ei ollut päässyt odotettuun lentoon. Makkonen sai ensimmäisen kerran kutsun ykkösketjuun Kariyan rinnalle. Siitä paikasta ei ole tarvinnutkaan enää kertaakaan väistyä. Tästä pelistä lähtien niin Kariyan kuin Makkosenkin tehot ovat olleet kunnossa ja Kerhollla on ollut oikeasti vaarallinen ykkösketju. Toinen laituri on vaihtunut, ensin siellä oli Sailio, sitten hetken Virta ja viime aikoina Laakkonen.
Tämä vain osoituksena siitä kuinka pienestä kaikki voi olla kiinni toisinaan. Asiat olisi voineet kääntyä toisinkin. Makkonen olisi jumiutunut Kerhossa nelosen sentteriksi ja hautautunut sinne. Nyt hän on kuitenkin liigan kuumin hyökkääjä tänään helmikuussa 2009. En nyt tuhkimotarinaksi kutsuisi, mutta hieno kiekkotarina hienosta pelaajasta kuitenkin. Kaikkea hyvää Jussin uralle ja menestystä myös jatkossa. Kuten joku tähän ketjuun kirjoitti, TPS-fanien ei kannata olla mitenkään katkeria tästä menestyksestä, vaan ihan päinvastoin.