Oma näkemys noihin on se, että oman kasvatin ottaminen sen vuoksi, että oma kasvatti, on puonkarvialta. Se nähtiin tässä joku vuosi sitten miten siinä kävi. Jos on näyttöä osaamisesta niin kuin oli 80-luvun lopulla, kun "Kuus mestaruutta hei" tuli Turkuun valmentajaksi niin mikä ettei. Ulkoturkulainen tai ulkopuolinen käy hyvin, jos kompetenssi riittää. Ei siksi, ettei tule valittua turkulaista. Heihinkin soveltuu se sama, että vain siinä tapauksessa, että näyttöjä on ennen kuin tulee Tepsiin. Uskoakseni Uraman ja Erkankin tutuissa on päteviä eikä pelkästään sopivia.
Ihan tolleen niin kuin sivuhuomiona, niin mitäs näyttöjä sillä Jortsulla oli kun meille tuli? Kausi Kärppien A- ja B-junnujen päävalmentajana, pari kautta U20 maajoukkueen peräsimessä (yksi MM-kulta), jonka jälkeen kausi HPK:n koutsina I-divarissa (toki samalla kaudella U20 Majun päävalmentaja ja Olympialaisissa Suomen apuvalmentaja). Divarissa mestaruus ja valinta parhaaksi valmentajaksi, mutta ei tuolla Kerhon rosterilla muuta olisi voinut tullakkaan kun etunenässä Kivelät ja Lartamat siellä heiluivat.
Mitään en ole Jortsulta pois ottamassa, Palloseuran historian paras valmentaja eikä muut pääse edes lähelle. Silti lähtökohtaisesti on hassua puhua, että siellä oli kovat näytöt takana hänen tullessaan valmentajaksi.
Vastaavasti eräällä nimeltämainitsemattomalla (kutsutaan häntä vaikka "Kivaksi") CV oli kuitenkin seuraavanlainen:
- Suomen nuorten maajoukkueiden apuvalmentaja useamman vuoden ajan.
- Apuvalmentajana Liigassa kolmen kauden ajan Turun Palloseurassa.
- Apuvalmentajana KHL:ssä Helsingin Jokereiden riveissä kahdella kaudella.
- Apuvalmentajana Suomen maajoukkueessa MM-kisoissa sekä World Cupissa.
- U18 MM-pronssia vuosina 2010 ja 2013.
Siitä huolimatta tämä "Kiva" ei paikoin erinomaisista runkosarjasuorituksista huolimatta saanut hommaa toimimaan pudotuspeleissä menestyksekkäästi.
Sitten taas jos mietitään esimerkiksi Kai Suikkasta, niin eihän hällä ollut taustallaan kuin pari kautta RoKin peräsimessä Suomi-Sarjassa, pari kautta Hokin peräsimessä Mestiksessä (tuloksena toki yksi mestaruus ja valinta parhaaksi valmentajaksi) ja that's it. Sieltä se silti tuli ja vei seuran kriisin partaalta mestaruuteen asti 1,5 vuodessa.
Omasta mielestäni tärkeintä olisi saada jatkuvuutta tällekkin saralle. Niin, että se seuraava päävalmentaja pystyttäisiin ajamaan sisään ihan omasta seurasta apuvalmentajan paikalta, kuten esimerkiksi Tappara teki Jussi Tapolan kanssa tai Blues aikanaan Lauri Marjamäen kanssa.