Mielenkiintoista nähdä nyt, että miten tätä pelillistä ja henkistä umpisolmua lähdetään aukomaan. On fakta, että jos noin 20% joukkueen pelaajista yrittää noin 100% teholla, niin voittoja ei tulla saamaan jatkossakaan. Vapaamatkustajia on jonoksi asti ja tämä on hälyyttävää. Mihin on nöyryys hävinnyt? Mihin hävisi työnteko? Miksei puolustaminen enää kiinnostakaan?
Millään viivelähtöjen hiomisella tämän laivan suuntaan ei nyt käännetä, vaan nyt tulee tahtoa löytyä niin, että joukkueen etu menee aivan kaiken edelle. Se pitäisi näkyä joka helvetin vaihdossa. Se on nöyrää kaksinkamppailua, jossa tilanteita ei jätetä kesken ja pelataan lujaa, mutta puhtaasti ja kenelläkään ei selkä suoristu. Jos suoristuu, pääsee katsomoon. Maalille ajetaan eikä olla ajavinaan. Tällaisia arvoja pitäisi korostaa. Joukkueen etu ei ole se, että leikitään jotain katutappelijaa viimeisen 3 minuutin aikana tai yritetään yksin puskea neljän miehen välistä vain menettääkseen kiekon, josta vastustaja tekee vastahyökkäyksestä maalin.