Junttia on se että aikuiset ihmiset ei saa paria sanaa suustaan ulos. Kävin kaupassa ja kassajonossa edelläni oli joku keski-ikäinen emäntä, joka seisoskeli "poikittain" jonossa kärryjensä kanssa. Jono eteni tämän edessä ja hihnan alkupäässä oli jo selvästi tilaa, mutta emäntä vain katseli varpaitaan, oli hiljaa, eikä liikkunut mihinkään. Minun takana oli myös yksi, ja siinä katselin että mitähän tuo rouva meinaa. Siinä sitten kysyin että anteeksi mutta ootsä tässä jonossa vai et. Jotain se mumisi että odottaa vielä kaveriaan, jonka jälkeen kysyin että haittaako jos menen ohi. Tähän rouva ei vastannut mitään, joten kylmästi ohitin tämän jonossa. Kerkesin maksamaan ostokseni ja lähtemään kun rouva jäi vielä odottamaan jonoon. Ihan normaalilta noin viiskybäseltä naiselta vaikutti, ei ollut humalassa tai mitenkään sairaan oloinen.
Kaupan jälkeen ajan kotiin, jätän auton parkkiin. Vastaani kävelee naapuri, jolle sanon selvään ääneen että päivää. Eipä tuokaan vastannut, vaikka käveltiin niin läheltä toisiamme vastaan että olkapäät lähes osuivat yhteen. Eikä ollut ensimmäinen kerta tässä taloyhtiössä, noita murjottajia tuntuu olevan enemmänkin. En tiedä ahdistiko juhlapyhän jälkeinen krapula-maanantai, vai onko pohjalainen luonteenpiirre semmoinen murjottava näin keskisuomalaisen silmin. Enkä ole itsekään todellakaan mikään sosiaalinen päivänsäde, mutta en ymmärrä mikä siinä on niin ylivoimaista sanoa yksi sana.