Mitkä ne Kouvolan arkkitehtuurisesti hienot paikat sitten on.
*
Rautatieasema. Varmaan suurin syy Kouvolan luotaantyöntävään maineeseen. Pieni synninpäästö toki siitä, että vanha puuasema kärsi pommituksissa ja jouduttiin purkamaan pakon edestä. Vieressä vielä
kolossimainen virastotalo, jossa asui ennen mm. polliisit. Nyt on putkatiloissa fysioterapeuttia ja muuta pienyrittäjää.
*
Pohjola-talo. Hallitsee koko kaupunkikuvaa ja puolet kylästä on sen takia aina varjossa. Ohessa myös tori, jolla yritettiin sinnikkäästi järjestää toritoimintaa parinkymmenen vuoden ajan, kunnes viimein annettiin periksi. On epäkäytännöllinen, hieman sivussa ja aina tuulinen paikka.
*
Kouvolan keskuskirkko, koko Suomen rumin kirkko. Oli aikoinaan Nyt-liitteessä kuin kaksi marjaa, toisessa kuvassa oli Etolan halli.
*
Kouvolan kirjasto. Näyttää ulkoapäin vankilalta, mutta sisältöhän se on mikä ratkaisee. Hieno paikka. Rakennettu tosin vissiin niin, että ei voi korjata ja joudutaan ehkä purkamaan.
*
Keskusta. Kaikkea kivaa betonista pitää paikkansa, kaikki vanha purettiin aikoinaan pois ja korvattiin 60- ja 70-luvun konkreettiseen tyyliin.
*
Eskolanmäki. Voisi olla Lehtomäki tai Viitakumpukin, mutta Eskolanmäki oli aikoinaan koko Suomenkin mittakaavassa tietynlainen suunnannäyttäjä sille, kuinka saadaan pykättyä uusi mahdollisimman ruma ja tiheäänrakennettu asuinalue kasvavan kaupungin tarpeisiin. N-Liittolaista hajua vahvasti, mutta tätä kävivät länsimaalaiset kaupunkisuunnittelun ammattilaisetkin katsomassa oppimatkoillaan.
* Prisma. Olikohan vielä 90-luvulla liikevaihdolla mitattuna Suomen suurin tai toiseksi suurin kauppa (Stockman Helsinki oli ehkä edellä). Joka tapauksessa oli automarket-buumin pioneeri. Harmi kyllä, remontoituna ei näytä yhtä autenttiselta kuin kuvassa.
*
Kaupungintalo. No, tämä nyt voi jopa ollakin hieno. Mutta se marmoripinta on maksanut kuntalaisille aika paljon jo moneen kertaan. Ja bonuksena kansalaistori, jossa ei ole vissiin koskaan järjestetty yhtään mitään. Taidettiin joka tapauksessa valita Suomen kauneimmaksi kaupungintaloksi.
*
Kävelykatu, jolla ei ole mitään elämää. Kusirännissä satutti moni nilkkansa, mutta sitäkään ei enää ole. Nyt parhaillaan remontissa, jossa se katetaan. Menee varmasti vituiksi.
* Jäähalli. Jos pinta ei näyttäisi siltä, kun mustikkamehua juonut jättiläinen olisi
kussut katolle ja seinille, niin saattaisi hyvinkin olla yksi tyylikkäimmistä jäähalleista Suomessa. Ylitti kyllä aikoinaan rakennusbudjetin niin reilusti, että meidänkin kotikadulle jouduttiin laittamaan pikkaisen ohut kerros asfalttia suunnitellun määrän sijasta.
*
Urheilupuiston uimahalli. Nyt ei kyllä edes syntyperäinen kouvolalainen keksi tästä mitään ilkeämielistä sanottavaa. Paitsi että munat pitää pestä.
*
Kouvola-talo ja sen ympärillä oleva museokortteli. Oikeasti sellainen viihdyttävä palanen , että heti tuntee olonsa kultturelliksi, kun vaan kulkee sen läpi. Ihan kivenheiton päässä keskustasta.
*
Kasarmialue. Vanhaa punatiilistä isompaa ja pienempää rakennusta. Onneksi sentään sen verran sivulla, ettei sotke keskustan harmaata dynamiikkaa. Modernin arkkitehtuurin tyylinäytteenä
ammattikorkeakoulun tilat, jotka jakavat vahvasti mielipiteitä...
Nämä nyt äkkiseltään tästä vanhan Kouvolan alueelta.
Ja sitten pitää lisätä vielä pari faktaa. Kouvolalaiset tykkäävät lytätä kotikaupunkiaan, mutta varsinkaan uus-kouvolalaiset eivät kestä jos ulkopuoliset tekevät samoin ilman parempaa tietoa.
Maallikon silmissä ruma rakennus on ruma rakennus. Arkkitehdeillä sen sijaan on vissiin kierot silmät, koska ihan tosissaan tekevät vierailuja jopa ulkomailta asti tänne Kouvolaan. Tosin välttämättä heilläkään ei ole nykyajan esteettiset arvot ensijaisesti mielessä, vaan näkevät ennemminkin ainutlaatuisen kokonaisuuden tietyn aikakauden rakennustyylistä; ainakaan Suomesta ei löydy toista yhtä kattavaa tai laajaa saman aikakauden keskustakokonaisuutta.