Ja pientä päivitystä KalPa-junnujen tulevaisuuden näkymistä. Tällä kaudellahan A-junnut oli pääosin ikäluokkaa 92-93, B-junnut 94-95 ja C-ikäiset 96-97. Linkit vievät pelaajien Eliteprospects-sivuille.
Vanhimmasta ikäluokasta ei juuri nostettavia pelaajia enää ole. Ainoa selkeä tasoaan nostanut pelaaja on
Timo Hiltunen(-92), joka nakutti ihan mukavat tehot A:ssa. Hiltusella on perusasiat kunnossa, parantunut liike ja hyvä laukaus, mutta ei ole ainakaan vielä käyttöä liigatasolla.
Simo-Pekka Riikolan(-92) tietääkin kaikki ja nuori pakki pystyy jo nyt pelaamaan liigassa ja voi kiekollisena pelaajana breikata parin vuoden päästä isomminkin. Tai sitten taantua Mestis-jyräksi.
Nuoremmista
Toni Kallela(-93) voitti A:n pistepörssin. Loistava hyökkäyssuuntaan, uskomattoman nopea, mutta puolustuspelaamista pitää parantaa selvästi.
Henri Ikosesta(-94) tulee varmasti liigapelaaja. Kokonaisvaltainen pelimies, mutta myös Ikosen haasteet miesten peleissä tulee puolustuspelaamisessa. Molemmathan toki tekivät liigadebyyttinsä taakse jääneellä kaudella. Paljon Kallelan ja Ikosen kanssa aikaisemmin hyökännyt
Tuomas Olli(-93) tippui ketjusta pois aina kolmosketjuun saakka, joten sentterin kautta voi pitää pienenä pettymyksenä.
Lupaavin sentteri A-junnuissa on
Joona Harjama(-93). Todella taitava, näyttävä ja viihdyttävä pelaaja. Pisteitä toki olisi saanut tulla selvästi enemmän, mutta Harjamasta voi vielä kasvaa jonkinlainen pelaaja myös liigajäille. Ryminäosastosta löytyy mielenkiintoinen pelaaja
Eetu Patrosen(-94) muodossa. Patronen raivasi tiensä A-junnujen vakiokokoonpanoon ja on pelannut niin keskellä kuin laidassakin. On laiturina kuitenkin enemmän omimmillaan, kun pääsee antamaan kovia taklauksia. Oli U18-ringissä mukana, mutta kisat jäi haaveeksi.
Ysinelosista voi vielä mainita
Mikko Komulaisen(-94) ja
Ville Vainikaisen(-94). Komulainen pelasi A:n mukana jonkin verran, mutta loppukaudella B-junnujen paras pistemies Vainikainen ajoi hierarkiassa ohi. Yksi tulevaisuuden pelaaja on A-junnujen nuorimpaa osastoa edustava
Saku Kinnunen(-95), joka on myös pelannut sentterinä ja laiturina. Ikäluokan maajoukkuepelaajalla on ehdottomasti ainekset ja aikaa nousta liigatasolle saakka.
Puolustajista katseet voi kääntää mm.
Aleksi Rossiin(-93) ja
Eppu Rissaseen(-93). Isokokoisia pelaajia molemmat, mutta varsinkin Rossin kohdalla peliesitykset ovat vaihdelleet todella suuresti. Kumpikaan ei ole valmis siirtymään vielä liigaan, mutta Mestiksen kautta voisi uraa lähteä rakentamaan.
Juuso Riikola(-93) on pienempi ja kiekollisempi pelaaja, mutta nuoremman Riikolan kausi ei ollut ihan toivotunlainen ja varsinkin alkukausi oli hankala. Mikäli Riikola pelaisi isoveljensä tapaan oikea käsi alhaalla, olisi veljeksiä hankala pelityyliensä perusteella erottaa toisistaan.
Nuoremmista
Mikael Seppälä(-94) latoi B:ssä pisteitä kivasti ja A:ssa peliaika jäi loukkaantumisen vuoksi hieman suunniteltua pienemmäksi.
Valtteri Parikka(-94) tuli kesken kauden Hämeenlinnasta Kuopioon, kun puolustaja ei kuulunut heidän suunnitelmiin. Hieman ihmettelen miksi, koska oli mm. A-junnujen pudotuspeleissä KalPan parhaita pelaajia, jonka ansiosta sai kutsun myös U18-maajoukkueen MM-kisaleirille.
Ysivitosista löytyy pari hyvää puolustajaa,
Janne Koponen(-95) ja
Joonas Lyytinen(-95). Jälkimmäisestä odotan itse ehkä jopa enemmän, sillä kiekollisessa ja hyvin liikkuvassa Lyytisessä on paljon potentiaalia. A-junnuissa Lyytinen pelasi muutaman pelin, vaikka suhteellisen kevyttä tavaraa poika siellä vielä on. Koponen sen sijaan ei ole kovinkaan kevyt. Kova laukaus, vaikka suurimman osan maaleistaan Koponen taisi B-junnuissa tehdä maalin edestä ylivoimalla. Ei vielä päässyt A:ssa kokeilemaan. Molemmat ovat pelanneet myös ikäluokan maajoukkueessa, Lyytinen viime aikoina enemmän.
Ehkä lupaavimmat juniorit tulevat kuitenkin ikäluokasta -96. Kaksikosta
Miikka Pitkänen(-96) –
Kasperi Kapanen(-96) odotetaan paljon. Junnu-Kapasella on poikkeuksellisen hyvä laukaisutaito, mailankäsittely ja vahva luistelu. Ajoittainen flegmaattisuus puolustussuuntaan on miinusta. Pitkänen on peliä tekevä sentteri, joka lukee tilanteet hyvin. Myös Pitkänen on taitava ja hyvä yv-pelaaja, mutta pienehkö koko asettaa joitain rajoitteita.
Pitkäsen ja Kapasen ohella nuorten olympiakultaa KalPalaisista oli voittamassa puolustaja
Otto Tolvanen(-96), joka nousi kauden lopussa B-junnuihin hyökkäyskaksikon tavoin. Vielä vuotta nuorempien ryhmästä voisi niminä esille nostaa maajoukkueen leiriehdokkaat isokokoisen puolustaja
Waltteri Ruuskasen(-97) ja hyökkääjä
Topi Piipposen(-97). Molemmat pelasivat pääosin C-nuorten divaria ja Piipponen oli seuran toiseksi paras pistemies
Ossi Häyrisen(-96) jälkeen.