...Ja nuo lopettamiset/jäähdyttelyt ovat aina ikäviä, mutta tuollaisilla nuorilla voi motivaatio kadota helpolla. Ei vaan kiinnosta treenata kun treenin määrä kasvaa. Plikan säbäjoukkueesta lopetti viime kaudella juuri ennen kauden alkua porukan ainoa maalivahti, joka oli kehittynyt maajoukkueleiritykseen pääsyyn asti. Jätti vaan koko porukan pulaan tuollaisella.
Ehkä otan vähän turhan tiukasti kiinni ja epäilen että et
@korkki tahallasi tarkoittanut niin miten tässä postissa vastaan. Mutta pakko kuitenkin ottaa esille että noissa lopettamisissa voi olla niin paljon muutakin takana kuin pelkkä nuoren oma henkisen motivaation loppuminen. Joku tässä aiemmin kirjoittelikin että rakkaus lajiin voi loppua niin monesta syystä:
- perheessä ei kaikki mene satasella putkeen
- jatkuvat pikkuvammat
- joukkueen henki haisee
- valmentajat taitamattomia
- pili/pimpero & ööli alkaa kiinnostaa enemmän
- henkilön henkiset haasteet kasvaa liian isoiksi (teini-ikään kun liittyy niin paljon muutakin kuin senttien kertyminen pituuteen)
- jatkuva kilpailu itsensä / muitten kanssa väsyttää
- yksipuolinen / vain yhden lajin harrastaminen reilusti yli puolet elinajasta ja sitä kautta tympääntyminen
- kotoa ei tule tarpeeksi kannustusta tai tukea
- jne.
- jne.
Voihan sen aina ottaa pulaan jättämisenä. Tiedä sitten mitä hyötyä esim. molarista on maalilla jolla ei ole minkäänlaista henkistä motivaatiota edes harrastaa koko lajia? Kummassa tilanteessa sitä sitten jättää joukkuetta enemmän pulaan. Mikä se sitten on parempi aika lopettaa? Ehkä vähiten tulee ongelmia kun kauden lopuksi asiasta tiedottaa, mutta mitäs jos edellä ollut esimerkki on päättänyt antaa itselleen vähän lomaa ja kerätä motivaation kesällä kasaan seuraavaa kautta varten, mutta ei vaan löydä sitä. Herää melkein kysymys, mitä tapahtui ja miksei valmentajat olleet tietoisia asiasta? No en syyllistä valkkuja sillä he ovat niin monesti paljon vartijoina. Lähinnä haen että tuollainen äkillinen lopettaminen voi olla niin monesta asiasta johtuvia että niitä ei ole tiennyt kukaan ennen edellisen kauden loppumista. Ei edes peluri itse.
Pulaan jättämisestä... Ihan samalla tavalla kuka tahansa meistä jotka ovat "korvaamattomia" omalla työpanoksellaan työpaikoilla jättävät muun työyhteisön "pulaan" lähtiessään uuteen työpaikkaan. Pitäisi muistaa näissä "tuomitsemisissa" että kukaan meistä ei ole korvaamaton. Tai joka näin sanoo, voi tehdä sormi vesilasissa testin ja katsoa jääkö veteen kuoppa kun sormen ottaa lasista pois. Lovia joukkueeseen, työpaikkaan ja yhteisöön tulee, mutta eteenpäin on mentävä ja ratkaisumalleja löytyy aina varmasti. Aina.
Tartun tähän asiaan ehken tosiaan vähän turhan tiukasti, mutta pitäisi myös ymmärtää näitä nuoria joilta motivaatio vain loppuu edellä luetelluista syistä. Ja saattaa olla että taustalla on hyvin monen syyn kombinaatio. Todennäköisyys saada ikinä euron euroa harrastuksesta on näillä nuorilla kuitenkin todella ohkanen. Esim. keskimäärin Rauman alueella yksi peluri per ikäryhmä
voi saada ammatin esim. jääkiekosta. Tuseeraa siinä sitten 4-5 viikkoiltana 1-2½h reenejä, pelaa 1-2 peliä viikonloppuna ja toivon mukaan vielä höntsäile pihapelejä tms. jossain välissä, mieluiten joka ilta. Edellinen ponnistus alkaa 12-13v ikäisestä eteenpäin. Tähän päälle koulukin pitäisi suorittaa kun tuosta urasta ei ikinä tiedä, saati terveydestä jos vaikka jokin uran lopettava vahinko sattuu omalle kohdalle.
Haastaisinkin jokaisen joka kovasti lähtee arvostelemaan uransa lopettavia (enkä tarkoita sinua
@korkki, ellei sitten sattunut kohdalle sopivasti?) opettelemaan yhden vuoden sisään jonkin sellaisen taidon tai tähtäämään semmoiseen suoritukseen mitä ei ole koskaan ennen tehnyt. Opetelkaa vaikka kitaran / pianon soitto, uusi kieli, juoskaa maratoni, pudottakaa painoa 15% elopainosta, jne. Ja tehkää em. asia niin ettei tästä aiheudu haittaa työpaikalla / koulussa / perheelle / kaverisuhteille jne. eli elämä rullaa täysin samoja uria muutoinkin mutta siihen sekaan tulee uusi harrastus/tavoite. Siinä nopeasti huomaa kuinka tärkeää on, että tausta-asiat ovat kunnossa. Valmentaja on kunnollinen ja kannustava, selkävaivat ei yllätä lenkkeilijää, emäntä/isäntä/esimies ei ala kitistä kun koti/työhommat on tekemättä tai tehty huonosti etc.
Harmihan toki tuommoinen uransa lopettava urheilijanalku on, mutta minä ainakin ymmärrän heitä täysin. Joskus jokin asia vaan on liikaa ja kamelin selkä katkeaa. Ja joskus se on se aikanaan rakkain laji mitä on harrastanut lähes koko elämän. Esim. jääkiekkonuori joka ekaa kertaa vetää varusteet päälle 5v kiekkokoulussa. 15 v on jo kerennyt harrastamaan lajia 10 v.