Junioripelaajien huono taso suomessa vaikuttaa SM-liigaan. Liigaseurojen on hankittava pelaajia ulkomailta.

[Esbok]

Mielenkiintoinen ja rohkea ulostulo. Valmentajalta joka on seurannut kiekko pitkään suomessa. SM-Liigan heikko taso näkyy nyt. Junioripuolen vaikeudet heijastuvat liigaan.

Entisen Leijonien valmentajan hätähuuto: Näin aidon kilpailun laiminlyönti on haavoittanut suomalaista jääkiekkoa​

Ilman kilpailua ei tule huippuja, sanoo Suomen mestaruuden, alle 20-vuotiaiden maailmanmestaruuden sekä olympiapronssia valmentanut Timo Lehkonen. Lehkonen piirtää kuvan suomalaisen jääkiekon alamäestä. Junioreiden heikko taso, Se tulee varmasti näkymään U16-U20-vuotiaiden maajoukkueiden menestymisessä ja myös NHL:n varaustilaisuuksissa.

Juttu kokonaisuudessa löytyy täältä.

Entisen Leijonien valmentajan hätähuuto: Näin aidon kilpailun laiminlyönti on haavoittanut suomalaista jääkiekkoa | Aitio

Ilman kilpailua ei tule huippuja, sanoo Suomen mestaruuden, alle 20-vuotiaiden maailmanmestaruuden sekä olympiapronssia valmentanut Timo Lehkonen. Lehkonen piirtää kuvan suomalaisen jääkiekon alamäestä ja tarjoaa muutoksen pelikirjan.

www.apu.fi

Yle uutisoi aiheeseen liittyen.

SM-liigassa on aivan liikaa ulkomaalaisia, lataa asiantuntija. Ulkomaalaispelaajien määrä on noussut merkittävästi viimeisen kuuden vuoden aikana. Jesse Saarinen on tilanteesta huolissaan. SM-liigassa on aivan liikaa ulkomaalaisia, lataa asiantuntija – HIFK ansaitsee suitsutusta: ”Tätä halutaan nähdä”​

Suomalainen junnu kiekko ei pysty tällä hetkellä tuottamaan tarpeeksi laadukkaita pelaajia. Syitä on monia. Ikäluokat pienentyy, Vähemmän harrastajia, Kallis harrastus. Valmennus ei pysty
olemassa olevasta massasta tekemään huippuja niin paljon kuin ennen.

Kyseisiä uutisia vahvistaa tämän hetken tilanne esim. U16 SM-sarjassa. Tuttu valmentaja sanoi ,että junnujen kiekon tilanteesta saa hyvän kuvan seuraamalla U16-SM sarja taulukkoa.
U16 SM tason pelaajia ei vain ole riittävästi. Ja tämä tekee sarjasta epätasaisen.

Tällä hetkellä pelataan karsintasarjaa Lohkoja on kaksi 1 ja 2. Lohkoista kuusi parasta pääsee U16 SM loppu sarjaan. 12 joukkuetta. Sarjan tilanne myötäilee uutisointia.

Lohkossa 2 on kaksi kierrosta pelaamatta. Saipa lohkon viimeinen sijalla 14 ja Jukurit sijalla 13. KooKoo Sijalla 8. Lohkon 6 parasta menee loppu sarjaan. Kuudennesta ja viidennestä paikasta taistelee HIFK ,Kalpa , Pelicans. Yksi näistä kolmesta putoaa SM-loppu sarjasta ulos. Saipa , Jukurit , Kookoo ovat jo ulkona SM-Loppu sarjasta. Sarjassa on isot erot joukkueiden välillä.
Tilanne kertoo karua kieltä perinteisten SM liiga seurojen junnupuolen toiminnasta. Pelaajia varmasti on. Mutta taso ei riitä kaikilla U16-SM sarjaan. Mistä pelaajia sitten vanhempiin SM sarjan joukkueisiin? Tilanne on erikoinen. 11 peliä on pelattu ja esim HIFK ja Pelicans ei ole varmistanut jatkosarjan paikkaa. Toki kaikki mahdollisuudet on olemassa.

Kiekko-Vantaa pelaa Mestiksessä. Mutta Kiekko-Vantaalla ei ole U16 joukkuetta. Kokonainen ikäryhmä puuttuu. Se miksi näin on ? Eikö ole pelaajia tarpeeksi ? Toinen erikoinen ilmiö on
,että Lohkossa 2. KJT on noiden pisteiden mukaan varmistanut paikkansa U16 SM loppu sarjassa. Joukkue Keravalta pelaa loppu sarjassa.

Lohkon 2 sarjatilanne. Leijonat Tulospalvelu

Lohko 2. Yksikierros pelaamatta. Ässät , sport, Tuto eivät pääse jatkosarjaan. Perinteiset isot seurat pärjää sarjassa.
Leijonat Tulospalvelu

pelatut pelit antaa hyvän faktan siitä missä nyt mennään. Ja tukee uutisten sanomaa.

 

[masaman]

Näihin alempiinkin/nuorempiin junnusarjoihin pitäisi saada ihan kunnon playoffit. Se on sitä kilpailua parhaimmillaan. Win or Die. Hyväkin joukkue voi tippua ja se juuri ja juuri viivan yläpuolelle päässyt joukkue voi yllättää. Sitähän se urheilu parhaimmillaan on. Ei tämä mitään futista kuulu olla, että kaikki pelit merkitsevät yhtä paljon. AA-peleissä kaksi parasta ratkoo mestaruuden ja seuraavat kaksi pronssin. Kyllä kevään kiima pitää tartuttaa riittävän nuorena sinne puseron sisälle. Sitähän se urheilu on parhaimmillaan.

Edit. Tällöin ne koutsit näkevät sieltä ylempää niitä kevään pelaajia ja pistävät korvan taakse lupaavia jannuja.

Edit2. Näin siis pelataan U14AAA tasolle saakka, eli ei sen kummempia playoffeja.

 

[Glove]

Junioripelaajien taso nousisi jo ihan sillä kun harjoiteltaisiin pareemin.

 

[Familyman]

Junioripelaajien taso nousisi jo ihan sillä kun harjoiteltaisiin pareemin.

Harjoteltaisiin paremmin...
Mikä vastuu tässä on liitolla, seuroilla, valmentajilla ja pelaajilla (sekä vanhemmilla)? Tai toisin päin: Kenellä on vastuu nostaa harjoittelun tasoa juniorijääkiekossa?
Onko täysin valmentajasta kiinni miten kukakin pystyy tai haluaa nuoria auttamaan kauden aikana kehittymään? Olisi mielenkiintoista nähdä useamman, vaikka nyt u14 joukkueen kausisuunnitelma ja harjoittelun painopisteet. Ja verrata miten suunnitelmaa on onnistuttu toteuttamaan kauden aikana ja miten siinä on pysytty tai tehty muutoksia kauden edetessä. Onko esim. seuroilla omia valmiita kausirunkoja, joita valmentaja pystyy hyödyntämään ja tekemään kaipaamiaan muutoksia?

 

[Korkin Torpedo]

Junnuvalmentajien taso riippuu nuorissa junnuissa valtavasti ihan sattumasta. Jos jonkun lapsen isä on hyvä valmentaja kaikki on hyvin, jos taas ei, niin voivoi. Aika harvoin muita kuin isävamentajia pikkuisilla on, ja kuitenkin siellä ne pohjat koko uralle luodaan.
Toinen tärkeä rooli on valmennuspäälliköllä, hänenhän pitäisi olla kaikki illat hallilla katsomassa joukkueiden treenejä ja sitten antaa palaute valmentajille. Oma kokemus on kyllä täysin päinvastainen, valmennuspäälliköitä ei näkynyt treeneiiä käytännössä koskaan.

 

[Jani.S.Petke]

Mielestäni voisi myös Suomessa olla käytössä NHL-kaukalo kaikissa ikäluokissa, tukisi mielestäni lajitaitojen kehittymistä, varsinkin nopeuden osalta. Lisäksi koko hommaa tulisi koordinoida kaverin jolla on paras tietämys pohjois-Amerikan juniorivalmenuksesta, luulisin että Olli Jokinen voisi olla hyvä henkilö tuollaiseen.

 

[Jani.S.Petke]

Junnuvalmentajien taso riippuu nuorissa junnuissa valtavasti ihan sattumasta. Jos jonkun lapsen isä on hyvä valmentaja kaikki on hyvin, jos taas ei, niin voivoi. Aika harvoin muita kuin isävamentajia pikkuisilla on, ja kuitenkin siellä ne pohjat koko uralle luodaan.
Toinen tärkeä rooli on valmennuspäälliköllä, hänenhän pitäisi olla kaikki illat hallilla katsomassa joukkueiden treenejä ja sitten antaa palaute valmentajille. Oma kokemus on kyllä täysin päinvastainen, valmennuspäälliköitä ei näkynyt treeneiiä käytännössä koskaan.

Tietyllä ikätasolla tuli liiton puolesta varmistaa että valmennus, sekä siihen liittyvät toiminnot ovat kansainvälisesti kilpailukykyisellä tasolla, rahaahan se varmasti vaatii, mutta ei täällä oikein voida talkoo hommilla pärjätä, jos muualla toimitaan ammattimaisesti.

 

[juba]

Suurin osa joukkueista ei vain uskalla ottaa nuoria kokoonpanoon. Suomi on täynnä pelaajia. Ehkä pitäisi olla sääntö, että toisen joukkueen u20 joukkueesta saa lainata pelaajia vapaasti liigaan jos näillä ei ole liigapelejä sillä kaudella siihen mennessä.

Toinen mietteeni on , että junioreiden kiertoharjoituksissa tulisi olla enemmän tilanteita joissa on liikkuva maski ja/tai kulmalle ajava mies sekä näitä puolustavat pelaajat.

 

[Glove]

Harjoteltaisiin paremmin...
Mikä vastuu tässä on liitolla, seuroilla, valmentajilla ja pelaajilla (sekä vanhemmilla)? Tai toisin päin: Kenellä on vastuu nostaa harjoittelun tasoa juniorijääkiekossa?
Onko täysin valmentajasta kiinni miten kukakin pystyy tai haluaa nuoria auttamaan kauden aikana kehittymään? Olisi mielenkiintoista nähdä useamman, vaikka nyt u14 joukkueen kausisuunnitelma ja harjoittelun painopisteet. Ja verrata miten suunnitelmaa on onnistuttu toteuttamaan kauden aikana ja miten siinä on pysytty tai tehty muutoksia kauden edetessä. Onko esim. seuroilla omia valmiita kausirunkoja, joita valmentaja pystyy hyödyntämään ja tekemään kaipaamiaan muutoksia?

Kaikilla on oma vastuunsa. Toki kaikki on lopulta kiinni siitä pelaajasta. Vaikka liitto/seura/valmentaja loisi maailman parhaan ympärsitön harjoitella 3 h per päivä niin edelleenkin paljon ratkaisee se, mitä pelaaja tekee loput 21 h vuorokaudesta. Sieltä muodostuu se vanhempien vastuu.

Jokaisella seurallahan pitäisi olla kausisuunnitelmalle pohja ja määriteltynä oma valmennuslinjaus, jossa kerrotaan vähintäänkin se, mitä ja minkä verran missäkin ikäluokassa tulee harjoitella. Onhan nämä ainakin ennen ollut jossain liiton kurssimateriaaleissakin, liekö enää. Joo, ei tällaista ole kaikilla seuroilla. Joillakin on.

Junnuvalmentajien taso riippuu nuorissa junnuissa valtavasti ihan sattumasta. Jos jonkun lapsen isä on hyvä valmentaja kaikki on hyvin, jos taas ei, niin voivoi. Aika harvoin muita kuin isävamentajia pikkuisilla on, ja kuitenkin siellä ne pohjat koko uralle luodaan.
Toinen tärkeä rooli on valmennuspäälliköllä, hänenhän pitäisi olla kaikki illat hallilla katsomassa joukkueiden treenejä ja sitten antaa palaute valmentajille. Oma kokemus on kyllä täysin päinvastainen, valmennuspäälliköitä ei näkynyt treeneiiä käytännössä koskaan.

Osittain seurojen syytäkin. Halutaan pitää harrastus aloitusvaiheessa mahdollisimman halpana ja aloituskynnys matalana. Siihen kuvioon ei sovi ammattitaitoinen valmentaja, jolle pitää maksaa. Toki seura voisi sen omasta pussistaan kaivaa, mutta jostain se raha on sinnekin löydettävä.

 

[McMulligan]

Osittain seurojen syytäkin. Halutaan pitää harrastus aloitusvaiheessa mahdollisimman halpana ja aloituskynnys matalana. Siihen kuvioon ei sovi ammattitaitoinen valmentaja, jolle pitää maksaa. Toki seura voisi sen omasta pussistaan kaivaa, mutta jostain se raha on sinnekin löydettävä.

Aika vähän löytyy ulkopuolisia asiantuntevia valmentajia, joilla on minkäänlaista kiinnostusta lähteä valmentamaan lapsivaiheessa olevaa joukkuetta, vaikka siitä sen kohtuullisen korvauksen saisi. Seuran entisiä junnuja siihen voi joskus saada houkuteltua, mutta onko siellä taas valmentamisen asiantuntemus, pedagogiset taidot yms vaadittavalla tasolla pienten lasten opettamiseen, on kokonaan toinen asia.

 

[mjr]

Juniorijoukkueiden menestys on triviaali tekijä verrattuna junioriyksilöiden lajitaitojen systemaattiseen kehittämiseen - toki tässä on samalla myös tietty symbioosi. Takavuosina Suomessa oli kuitenkin verissä luoda nöyriä luistelukoneita ja pelata preussilaisen kurinalaista joukkuepeliä, ei annettu vapauksia tehdä virheitä, ei systemaattisesti kehitetty poikkeusyksilöitä. Tällä systeemilla saatiin miljoona pelaajaa NHL:n alaketjuihin. Tästä perisynnistä päästiin välillä osin pois, mutta en ihmettelisi jos se olisi osatekijä tässäkin kuivassa kaudessa.

 

[erku]

Juniorijoukkueiden menestys on triviaali tekijä verrattuna junioriyksilöiden lajitaitojen systemaattiseen kehittämiseen - toki tässä on samalla myös tietty symbioosi. Takavuosina Suomessa oli kuitenkin verissä luoda nöyriä luistelukoneita ja pelata preussilaisen kurinalaista joukkuepeliä, ei annettu vapauksia tehdä virheitä, ei systemaattisesti kehitetty poikkeusyksilöitä. Tällä systeemilla saatiin miljoona pelaajaa NHL:n alaketjuihin. Tästä perisynnistä päästiin välillä osin pois, mutta en ihmettelisi jos se olisi osatekijä tässäkin kuivassa kaudessa.

Nythän asetelma taitaa olla kääntynyt osin päälaelleen eli Suomi kyllä tuottaa ihan taitavia mailankäsittelijöitä ja hyviä syöttäjiä, mutta ne tyrät rytkyen kiekottomana maalille ajavat luonnepelaajat puuttuvat. Tämä näkyy siinä, että EHT-ringissä edelleen pyörii Vellu Savinaisen kaltainen selvästi liikkeeltään taantunut pelaaja ja toinen osin taantunut veteraani Harri Pesonen on jopa melko ylivertainen tuolla osa-alueella suomalaisten europelaajien keskuudessa.

Ja sitten jos Suomen NHL-pelaajista puhutaan, niin oikeastaan vain Artturi Lehkonen on pelaaja, jonka voi sanoa olevan elementissään vastustajan maalin edessä. Roope Hintziä neljän maan turnauksessa yritettiin tuohon rooliin istuttaa, mutta oli ilmiselvästi kaukana mukavuusalueeltaan kyseisessä roolissa ylivoimapelissä. Ja jos muistellaan viimeisimpiä nuorten MM-kisoja, niin sielläkin kisojen alun tehoton hyökkäyspeli isoilta osin johtui siitä, ettei juuri kukaan kärkiketjujen pelaajista ollut tottunut seurajoukkueessaan maalinedusroolia ylivoimalla pelaamaan tai välttämättä juurikaan edes suorahyökkäyspelissä kiekottomana maalille menemään.

Ismo Lehkonen on tästä puhunutkin, että Suomesta on tullut suorahyökkäyspelissä takamiesten luvattu maa. Joskus 15-20 vuotta sitten Suomen maajoukkueen ongelmat maalinteon tehokkuudessa saattoivat johtuivat virtuositeetin puutteesta eli laukaukset tai viimeiset syötöt olivat ehkä laadultaan vaatimattomia. Nyt ne tehokkuusongelmat todennäköisemmin ovat seurausta heikoista maalinteon tukitoimista.

Eli kun verrataan nykyistä "kultaista sukupolvea" vaikkapa siihen 2004-2006 Leijonien ihanteelliseen rosteriin, niin taitoa on varmaan nyt hyökkäyksessä enemmän, mutta luonnetta vähemmän. Jere Lehtisen, Olli Jokisen tai Tuomo Ruudun kohdalla ei tarvinnut erikseen käskeä menemään ahtaisiin väleihin tai maalille, vaan he tekivät nämä jutut enemmän kuin mielellään.

 

[upnorth24]

Nythän asetelma taitaa olla kääntynyt osin päälaelleen eli Suomi kyllä tuottaa ihan taitavia mailankäsittelijöitä ja hyviä syöttäjiä, mutta ne tyrät rytkyen kiekottomana maalille ajavat luonnepelaajat puuttuvat.

Suomesta on tullut suorahyökkäyspelissä takamiesten luvattu maa. Joskus 15-20 vuotta sitten Suomen maajoukkueen ongelmat maalinteon tehokkuudessa saattoivat johtuivat virtuositeetin puutteesta eli laukaukset tai viimeiset syötöt olivat ehkä laadultaan vaatimattomia. Nyt ne tehokkuusongelmat todennäköisemmin ovat seurausta heikoista maalinteon tukitoimista.

Tässä on muutama erittäin tärkeä havainto. Suomi ei tosiaan tuota tarpeeksi pelikovia pelaajia kansainvälisellä tasolle. Sen ominaisuuden (eli fyysisyyden, periksiantamattomuuden ja vauhdin yhdistämisen) opettaminen lähtee siitä, että pelataan paljon ja välillä sellaisessakin ympäristössä, missä ei meinaa pärjätä eli vanhempien pelaajien kanssa. Samalla pelaajia täytyy altistaa johtamaan joukkueitaan ja ottamaan nimenomaan tiukoissa paikoissa vastuuta tuloksesta. Tämä kaikki saadaan aikaiseksi sillä, että turhat rajoitukset koskien seurasiirtoja ja vanhemmissa ikäluokissa pelaamista poistetaan, jolloin pelaajat pääsevät pelaamaan aina sellaisessa ympäristössä ja roolissa, jossa he viihtyvät. Samalla varsinaise pudotuspelit täytyy palauttaa kaikille tasoille alkaen U13 vaiheesta.

Tästähän Lehkoset ovat tosiaan puhuneet jo pitkään. Nyt olisi aika jonkun liitossakin jo kuunnella.

 

[McMulligan]

Samalla varsinaise pudotuspelit täytyy palauttaa kaikille tasoille alkaen U13 vaiheesta.

Ja mitä tekee liitto? Poistaa myös U13 ikäluokasta ensi kaudeksi sarjataulukon ja pistepörssit U11-U12 tyyliin, sekä muuttaa nykyiset kolme tasoa (AAA/AA/A) kahden tason systeemiin. Taas kaikki pelaa, kaikilla on kivaa ja voittamisella ei ole mitään merkitystä.
Kilpailullisuuden puuttuminen urheilusta, niin nuorilla kuin aikuisilla (suljettu liiga, mandaattipaikat junnusarjoissa yms), on oikeasti iso ongelma. Tai näin siis itse näen asian, vaikka toki itseäni viisaammat liitossa ja työryhmissä näkeekin asian toisin.