Aloitetaan keskustelu siitä, että miten junioreiden treenaamista ja valmentamista tulisi tulevaisuudessa kehittää?
Mielestäni oli todella hyvä uudistus tuo, että nykyisin jo D1-juniorit saavat taklata. Opitaan enempi fyysistä pelaamista jo aikaisemmassa iässä ja siten voidaan asettaa meidän juniorikiekkoilijat samalle viivalle ruotsalaisten junnujen kanssa, sekä ollaan myös lähempänä Pohjois-Amerikan mallia. Jääkiekossa on kuitenkin todella tärkeää ottaa kaverilta mehuja pois taklaamalla ja se antaa myös suomalaisille junioreille eväitä tulevaisuuteen, mikäli jääkiekkoharrastus, mahdollisesti jopa ammatti jatkuu/alkaa. Tuossa iässä suurimmalla osalla luusto on jo niin kehittynyt, että loukkaantumisriski ei kovin paljon isompi ole kuin C-junioreillakaan. Milloin olisi sopiva aika aloittaa punttitreeni? Onko sopiva ikä 15 vuotta vai jo aikaisemmin tekemällä omalla painolla kyykkyjä yms.?
Omien kokemuksieni mukaan maalintekijöitä ei arvosteta juuri ollenkaan juniorikiekossa. Sinun täytyy olla nopea ja taitava käsistäsi, että saat valmentajien sekä muiden pelaajien kunnioituksen. Jos sinulla on mainio pelisilmä ja isket joka pelissä pari häkkiä hyvällä sijoittumisellasi niin silti se ei ole riittävää, vaan joudut istumaan ylivoimat penkillä. Nopeutta ja käsiä saa lisää harjoittelemalla, pelisilmää ei niinkään helposti. Vanha totuushan on se, että Suomessa harjoitellaan laukauksia aivan liian vähän. Laukausten laatu on paljon huonompi verrattuna varsinkin Pohjois- Amerikkaan, harjoittelemalla sekin asia olisi hoidettavissa.
Nuorena juniorina on omasta mielestäni paljon tärkeämpää kehittää jääkiekkoilijan perustaitoja; laukauksia, luistelutekniikkaa, syöttöjä sekä vähän vanhemmalla iällä myös taklauksia. Pelikirjan voi omaksua myös myöhemmin, ei harjoituksissa tarvitse koko aikaa veivata esim. hidasta ja nopeaa avausta, kuitenkin on pääasia, että junioreilla on hauskaa. Sitten kun perustaidot on hallussa niin on paljon helpompaa omaksua myös ne pelikuviot.
Olen entinen, ja lopettanut juniori, myöskin muutaman vuoden olen nähnyt monien joukkueiden pelejä tuomarin silmin ja nämä ajatukset ovat olleet melko pitkään jo pinnalla. Kertokaa te nyt vuorostanne omia näkemyksiänne, että miten saisimme parempia pelaajia tulevaisuudessa ja että hiomattomistakin timanteista voisi vielä joku päivä tulla kovia pelimiehiä. Onko meillä Suomessa väärä ajatusmaailma junioritoiminnassa vai onko mitään kehitettävää?
Mielestäni oli todella hyvä uudistus tuo, että nykyisin jo D1-juniorit saavat taklata. Opitaan enempi fyysistä pelaamista jo aikaisemmassa iässä ja siten voidaan asettaa meidän juniorikiekkoilijat samalle viivalle ruotsalaisten junnujen kanssa, sekä ollaan myös lähempänä Pohjois-Amerikan mallia. Jääkiekossa on kuitenkin todella tärkeää ottaa kaverilta mehuja pois taklaamalla ja se antaa myös suomalaisille junioreille eväitä tulevaisuuteen, mikäli jääkiekkoharrastus, mahdollisesti jopa ammatti jatkuu/alkaa. Tuossa iässä suurimmalla osalla luusto on jo niin kehittynyt, että loukkaantumisriski ei kovin paljon isompi ole kuin C-junioreillakaan. Milloin olisi sopiva aika aloittaa punttitreeni? Onko sopiva ikä 15 vuotta vai jo aikaisemmin tekemällä omalla painolla kyykkyjä yms.?
Omien kokemuksieni mukaan maalintekijöitä ei arvosteta juuri ollenkaan juniorikiekossa. Sinun täytyy olla nopea ja taitava käsistäsi, että saat valmentajien sekä muiden pelaajien kunnioituksen. Jos sinulla on mainio pelisilmä ja isket joka pelissä pari häkkiä hyvällä sijoittumisellasi niin silti se ei ole riittävää, vaan joudut istumaan ylivoimat penkillä. Nopeutta ja käsiä saa lisää harjoittelemalla, pelisilmää ei niinkään helposti. Vanha totuushan on se, että Suomessa harjoitellaan laukauksia aivan liian vähän. Laukausten laatu on paljon huonompi verrattuna varsinkin Pohjois- Amerikkaan, harjoittelemalla sekin asia olisi hoidettavissa.
Nuorena juniorina on omasta mielestäni paljon tärkeämpää kehittää jääkiekkoilijan perustaitoja; laukauksia, luistelutekniikkaa, syöttöjä sekä vähän vanhemmalla iällä myös taklauksia. Pelikirjan voi omaksua myös myöhemmin, ei harjoituksissa tarvitse koko aikaa veivata esim. hidasta ja nopeaa avausta, kuitenkin on pääasia, että junioreilla on hauskaa. Sitten kun perustaidot on hallussa niin on paljon helpompaa omaksua myös ne pelikuviot.
Olen entinen, ja lopettanut juniori, myöskin muutaman vuoden olen nähnyt monien joukkueiden pelejä tuomarin silmin ja nämä ajatukset ovat olleet melko pitkään jo pinnalla. Kertokaa te nyt vuorostanne omia näkemyksiänne, että miten saisimme parempia pelaajia tulevaisuudessa ja että hiomattomistakin timanteista voisi vielä joku päivä tulla kovia pelimiehiä. Onko meillä Suomessa väärä ajatusmaailma junioritoiminnassa vai onko mitään kehitettävää?