veikkonieminen
Jäsen
Pääkaupunkiseudulla ihmetellään vuodesta toiseen , miksi nuoret lupaukset katoavat muihin liigajoukkueisiin tai peräti lopettavat pelaamisen . Syy tähän on se , että seurajohtajat tarjoavat junnuille niin naurettavia sopimuksia ettei niillä ole mitään mahdollisuuksia tulla taloudellisesti toimeen . Jos nuorukainen joutuu lopettamaan koulunkäynnin siirryttyään liigajoukkueen mukaan harjoittelemaan on siitä saatavalla korvauksella pystyttävä elämään , koska töissä käyminen on mahdotonta harjoittelun ollessa päätoimista . Sitä kuvitellaan , että juniorit eivät tarvitse rahaa ollenkaan asuessaan vanhempiensa luona . Monessa perheessä on kumminkin taloudellinen tilanne todella tiukka varsinkin , jos perheessä on useampi jääkiekkoa harrastava juniori . Jääkiekko on todella kallis harrastus ja vanhemmat joutuvat venyttämään monesti penniä , jotta jälkikasvu saa olla kehittävän harrastuksen parissa . Vanhemmat ovat valmiita tekemään uskomattomia uhrauksia , jopa ottamalla lisätöitä maksaakseen harrastuksesta aiheutuvat kulut . Monissa junnujoukkueissa tehdään talkootöitä joilla rahoitetaan pelikaudesta aiheutuvia kuluja . Jo poikien itsenäistymisen kannalta on vähintäänkin kohtuullista , että tarjottavat sopimukset olisivat rinnastettavissa työelämästä saataviin korvauksiin . Näin ollen pojat pystyisivät elättämään itse itsensä . Työelämässäkin on olemassa minimipalkat , mutta ei huippu-urheilussa . Pelaajasopimukset ovat nykyisin rinnastettavissa työsopimuksiin näin ollen sopimuksia tehdessä tulisi noudattaa voimassa olevia työsopimuslakeja ja maksaa edes minimipalkan mukainen palkka . Sen sijaan seurajohtajat tarjoavat junioreille kesän ajalta 10.000 mk ja pelikauden ajalta 1.000 mk/peli silloin , kun pelaaja on mahtunut kokoonpanoon . Tälläisissä tarjouksissa ei ole mitään järkeä . Seurajohtajat käyttävät tilaisuutta hyväkseen , kun pojilla on niin kiire päästä liigaan pelaamaan . Osa vanhemmistakin syyllistyy siihen , että ollaan tyytyväisiä , kun päästään naapureille ja työkavereille kehumaan pojan pääsystä SM-liigajoukkueeseen . On luonnollista , että pojat eivät osaa ajatella asioita näin pitkälle , kun he eivät ole joutuneet elättämään itseään ja kokemukset työelämästä puuttuvat .
Älyttömintä tilanteessa on se , että ulkomailta hankitaan tähtipelaajia joille maksetaan miljoonaluokan palkkoja . Pidemmällä tähtäimellä tämä tulee näkymään Suomen kiekkoilun tason laskuna , kun miljoonamiehet vievät nuorten kykyjen pelipaikat . Jos nuoren pelaajan sopimukseen käytetään kohtuullinen / järkiperäinen summa rahaa puhutaan n.100.000 mk:n suuruisesta summasta vuositasolla . Pelaajalle asetetaan jääkiekkoliiton siirtomääräysten mukaan viiden liigapelin jälkeen 300.000 mk:n siirtokorvaus , joten pelaajan mahdollisesti siirtyessä johonkin toiseen seuraan saadaan sopimussumma siirtokorvauksen muodossa takaisin . Asiaa ei varmaankaan ajatella tällä tavalla , koska tälläisissä junioreiden kanssa tehtävissä sopimuksissa on huomattavasti pienemmät riskit kuin epäonnistuneissa miljoonamiesten kanssa tehdyissä sopimuksissa .
Juniorin onnistuminen on hyvin pitkälti valmennuksen ammattitaidosta kiinni . Ammattitaidoton valmennus on yksi syy junioreiden epäonnistumisiin . Suurin syy on kumminkin seurajohtajien ammattitaidottomuudesta johtuva kärsivällisyyden puute ja siten valmentajille ei anneta työrauhaa ja mahdollisuutta pitkäjänteiseen valmennustyöhön . Näin ajatellen yksi miljoonamies vie n. 10:ltä juniorilta pelipaikan . Kun liiga on suljettu , nyt nuorennusleikkaukseen olisi oiva mahdollisuus . Seurojen talous korjaantuisi ajan mittaan tällä tavalla . SM-liiga kaipaa kipeästi nuorta verta , uusia nousevia tähtiä kuten Teemu Selänne , Saku Koivu , jne …
Kaiken edellä mainitun lisäksi , jos juniori kaikesta huolimatta allekirjoittaa tälläisen ”juniori-/orjasopimuksen” ja peliaikaa ei sitten löydykään . Juniorin halutessa siirtyä penkillä istutun kauden jälkeen johonkin muuhun seuraan vaatiikin liigajoukkue hänestä täyttä siirtokorvausta eli puhutaan 300.000 mk:n suuruisesta korvauksesta . Siitäkin huolimatta , että seura ei tarjoa edelleenkään järkevää sopimussummaa seuraavasta kaudesta vaikka hän joutuu sitoutumaan pelaamiseen täysipäiväisesti . Toisessa seurassa olisi mahdollisesti tarjolla peliaikaa ja jonkin näköinen kehittävä rooli uran jatkon kannalta sekä palkka , jolla on mahdollista tulla toimeen taloudellisesti . Tämä on epäkohta johon tulisi jääkiekkoliiton ja Suomen Jääkiekkoilijat r.y:n puuttua . Selvä parannus tilanteeseen olisi se , että pelaaja on vapaa siirtymään toiseen seuraan , jos hänelle ei ole maksettu kohtuullista korvausta edellisestä kaudesta ja seuraavaa kautta koskeva sopimustarjous ei ole kilpailevan tarjouksen kanssa samansuuruinen . Tälläisessä tapauksessa on oikeus ja kohtuus , että pelaaja on vapaa siirtymään ilman siirtokorvausta toiseen seuraan . Useimmiten on vielä niin , että liigajoukkue ei ole joutunut itsekään maksamaan kaverista penniäkään siirtokorvausta . Liigajoukkueet kikkailevat pelaajaoikeuksilla , kun A-juniorien SM-Liigassa pelanneella kaverilla on siirtokorvaus 150.000 mk saadaan summa nousemaan 300.000 mk:n ottamalla juniori liigajoukkueen kokoonpanoon viiteen otteluun . Ja nimenomaan sellainen kaveri , joka halutaan seuraavalle kaudelle tällä tavoin sitoa liigajoukkueeseen . Näin menetellen pelaajaoikeudet siirtyvät liigajoukkueelle ilman , että juniori olisi allekirjoittanut minkäänlaista sopimusta . Kun karanteeni on 300.000 mk on kynnys muille pienemmille liigajoukkueille usein liian suuri pelaajan hankkimiselle vaikka seuralla olisikin suurempi halu maksaa kohtuullinen korvaus juniorille sopimuksesta . Pienillä seuroilla ei ole yksinkertaisesti varaa näihin pelaajiin ja se johtuu pääosin laittomista siirtokorvauksista . SM-Liiga perustelee asiaa sillä , että siirtokorvaus suojelisi pienempien talousalueiden seuroja suurseurojen värväysyrityksiltä . Tosi asia kumminkin on se , että siirtokorvaukset eivät estä suurseuroja hankkimasta/ryöstämästä pikkuseurojen tähtipelaajia . Kykyjenetsinnän ollessa lapsenkengissä on tilanne tämä . Suurseurat eivät vaivaudu tekemään töitä löytääkseen itse huippulahjakkuudet ja hiomaan heistä valmiita liigapelaajia vaan antavat pikkuseurojen hoitaa tämän kouluttamisen ja nappaavat pelaajan siinä vaiheessa , kun pelaaja alkaa menestymään . Pikkuseuroissa joudutaan asioita miettimään paljon tarkemmin kuin suurseuroissa ja tästä syystä pikkuseurojen toiminta on huomattavasti tehokkaampaa ja tuloksellisempaa . Sitoutuminen tehtäviin on paljon korkeammalla tasolla johtuen osittain siitä , että inhimilliset tekijätkin joudutaan huomioimaan . Pääkaupunkiseudulla junioreiden kasvatustyö tehdään alueen muissa joukkueissa . Liigajoukkueet hoitavat juniorityönsä todella surkeasti junioreille kaikkein tärkeimmässä kehitysvaiheessa . Usein selitellään siirtokorvauksien tarpeellisuutta sillä , että liigaseura on joutunut käyttämään niin paljon rahaa junioreiden koulutukseen . Junioreiden koulutuksen maksaa valtaosin junioreiden omat vanhemmat , kun pojat ovat pelanneet pikkuseurojen eri ikäluokissa . Näin ollen on ihan kohtuullista , että seurat maksaisivat järkiperäisen palkkion pelaajalle itselleen siinä vaiheessa , kun kaveri siirtyy liigajoukkueeseen . Liigaseurojen olisi hyvä muistaa kenen kukkarosta se liigajoukkueenkin toiminta loppujen lopuksi rahoitetaan . Maksavan yleisön , josta osa muodostuu junioreista ja heidän vanhemmistaan ja sukulaisistaan .
Kuinka moni lahjakas pelaaja on lopettanut pelaamisen siirtokorvausten estäessä pelaajan siirtymisen toiseen seuraan , jossa hänellä olisi mahdollisuus saada peliaikaa ja jatkaa peliuraansa . Viime vuosien esimerkit ovat osoitus siitä , että kun pelaaja on päässyt joukkueeseen , jossa hän saa mahdollisuuden pelata ilman epäonnistumisen pelkoa ja joutumista penkin päähän . Kun pelaajalle annetaan rohkeasti peliaikaa ja selkeä pelillinen rooli ovat tulokset olleet loistavia . Parhaita esimerkkejä tästä ovat Tommi Santala , Niklas Hagman , Toni Dahlman , Eero Somervuori ja Tony Salmelainen . Kaikki edellä mainitut nuoret lupaukset ovat saaneet mahdollisuuden pelipaikan lunastamiseen pääkaupunkiseudun ulkopuolella , jota heille ei annettu pääkaupungin seuroissa . Tällä hetkellä pääkaupunkiseudun suurseurat kosiskelevat kilpaa kyseisiä pelaajia takaisiin joukkueisiinsa . On aika luonnollista , että pelaajat eivät ole halukkaita paluuseen huolimatta rahakkaista tarjouksista . Vaan valitsevat mieluummin seuran , joka on antanut heille mahdollisuuden kehittyä liigapelaajiksi . Seurat , jotka ovat todella uskoneet näihin pelaajiin ovat ansainneet omalla toiminnallaan näiden pelaajien arvostuksen ja luottamuksen .Tämä on osoitus näiden seurojen kaukonäköisyydestä sekä ammattitaidosta . Osasyynä toiminnan järkiperäistämiseen on ollut taloudellisten realiteettien huomioiminen . On tajuttu , että yhden miljoonamiehen palkalla voidaan hankkia monta läpimurtoaan odottavaa nuorta peluria . Edellyttäen , että siirtokorvaukset eivät ole pelaajien rasitteena . Näissä seuroissa otetaan pelaajat paremmin huomioon yksilöinä , pelaajat tuntevat itsensä tärkeiksi ja tulokset ovat sen mukaiset . Sitoutuminen joukkueeseen on erittäin vahvaa . Kun valmentajalle annetaan työrauha uskaltavat valmentajat peluuttaa nuoria lupauksia ilman pelkoa työpaikkansa puolesta . Siirtokorvausten poistaminen , jos mikä on paras keino turvata pienempien seurojen kilpailukyky taistelussa suurseurojen ylivaltaa vastaan . Satsaaminen nuoriin lupauksiin mahdollistaa joukkueen pitkäjänteisen rakentamisen toisin kuin supertähtien värvääminen . Joukkueen rakentaminen on tällöin erittäin vaikeaa , kun joukkueen pelaajisto muuttuu joka kauden jälkeen huomattavasti . Kaikki on aloitettava taas alusta , kun pelisysteemien sisäänajo vaatii joka tapauksessa useamman kauden aikaa .
Ulkomaalaiskiintiö tulisi ihan ensimmäiseksi supistaa max 3 pelaajaan , koska suurin syy kohonneisiin pelaajapalkkioihin on ulkomaalaispelaajien värvääminen toisista SM-liigaseuroista . Pikkuseurat ovat tehneet onnistuneita hankintoja ulkomailta , lähinnä Tsekeistä sekä rapakon takaa yliopistosarjoista ja farmiliigoista . Kun SM-liigan siirtokorvausjärjestelmän ansiosta on halvempaa hankkia pelaaja ulkomailta kuin kotimainen nuori lupaus ilman järjetöntä 300.000 mk:n siirtokorvausta . Vielä tässä vaiheessa ulkolaiset ovat useimmiten olleet huokeita hankintoja ennen läpimurtoaan SM-liigan eliittiin . Pikkuseurojen pitäisi alun alkaenkin neuvotella pidemmistä sopimuksista näiden pelaajien kanssa , jotta värväyksiltä vältyttäisiin . Santalan , Hagmanin , Dahlmanin , Somervuoren ja Salmelaisen tapauksessa on ollut onni , että pelaajat ovat päässeet siirtymään ilman siirtokorvauksia johtuen sopivaan kohtaan sattuneista pelaajavaihdoista , kun mahtiseurat ovat värvänneet jonkun nimimiehen heidän nykyisistä seuroistaan . Kuinka monta lupaavaa pelaajaa vielä menetämme tämän vanhanaikaisen ja laittoman järjestelmän johdosta . Toivon mukaan tilanne korjaantuu mahdollisimman nopeasti .
Loppujen lopuksi koko siirtokorvausjärjestelmä on joka tapauksessa laiton . Suomen kuuluessa EU:hun on Suomessa noudatettava EU:n lainsäädäntöä , joten riitatilanteissa oikeuteeen mentäessä siirtokorvausta ei pystyttäisi vaatimaan uudelta seuralta . Suomessa on muutamia tapauksia jolloin siirtokorvaukset on riitautettu , tällöin on liiga puuttunut asioihin ja asiat on sovittu kaikessa hiljaisuudessa , jotta asiasta ei tulisi oikeuden ennakkopäätöstä . Tällöin SM-Liiga joutuisi luopumaan laittomasta siirtokorvauskäytännöstä .
Koska pelaajasopimukset ovat nykyisen lainsäädännön mukaan työsopimuksia joista tulee maksaa lakisääteiset verot valtiolle on laitonta estää kenenkään työntekoa siirtokorvauksilla .
Jos liigaseuroja johdettaisiin ammattimaisesti liiketaloudellisin perustein palkkamenoihin puututtaisiin kovemmalla kädellä . Miljoonahankintojenkin kohdalla järkevin tapa olisi tuloksiin pohjautuva palkka . Näin vältyttäisiin kalliilta virheinvestoinneilta .
Syy näin kieroutuneeseen tilanteeseen on se , että useimpia seuroja johtavat henkilöt joilla ei ole minkäänlaista koulutusta markkinatalouden perusteisiin puhumattakaan kokemuksesta yrityksen johtamisesta .. Kokemattomuudesta johtuu monet virheet , toiminnan organisointi ei onnistu ilman kokemusta ja ammattitaitoa . Kyvyttömyys liiketoiminnan johtamiseen johtaa toiminnan sekavuuteen , toiminnasta puuttuu suunnitelmallisuus .
Suomessa jääkiekko on ollut niin lyhyen aikaa ammattiurheilua , että vie oman aikansa ennen kuin seurojen toiminta ammattimaistuu . Seurat , jotka onnistuvat selkiyttämään toimintaansa nopeimmin tulevat pärjäämään parhaiten kiristyvässä kilpailussa .
Näkökantani perustuu vuosien saatossa huomattuihin epäkohtiin ja huoleen , että asioihin ei kukaan puutu . Tilanne on vain pahenemassa ja toivonkin , että asioista puhuttaisiin niiden oikeilla nimillä .
Huolestuneen maksavaan yleisöön kuuluvan pienen ihmisen kannanotto .
Älyttömintä tilanteessa on se , että ulkomailta hankitaan tähtipelaajia joille maksetaan miljoonaluokan palkkoja . Pidemmällä tähtäimellä tämä tulee näkymään Suomen kiekkoilun tason laskuna , kun miljoonamiehet vievät nuorten kykyjen pelipaikat . Jos nuoren pelaajan sopimukseen käytetään kohtuullinen / järkiperäinen summa rahaa puhutaan n.100.000 mk:n suuruisesta summasta vuositasolla . Pelaajalle asetetaan jääkiekkoliiton siirtomääräysten mukaan viiden liigapelin jälkeen 300.000 mk:n siirtokorvaus , joten pelaajan mahdollisesti siirtyessä johonkin toiseen seuraan saadaan sopimussumma siirtokorvauksen muodossa takaisin . Asiaa ei varmaankaan ajatella tällä tavalla , koska tälläisissä junioreiden kanssa tehtävissä sopimuksissa on huomattavasti pienemmät riskit kuin epäonnistuneissa miljoonamiesten kanssa tehdyissä sopimuksissa .
Juniorin onnistuminen on hyvin pitkälti valmennuksen ammattitaidosta kiinni . Ammattitaidoton valmennus on yksi syy junioreiden epäonnistumisiin . Suurin syy on kumminkin seurajohtajien ammattitaidottomuudesta johtuva kärsivällisyyden puute ja siten valmentajille ei anneta työrauhaa ja mahdollisuutta pitkäjänteiseen valmennustyöhön . Näin ajatellen yksi miljoonamies vie n. 10:ltä juniorilta pelipaikan . Kun liiga on suljettu , nyt nuorennusleikkaukseen olisi oiva mahdollisuus . Seurojen talous korjaantuisi ajan mittaan tällä tavalla . SM-liiga kaipaa kipeästi nuorta verta , uusia nousevia tähtiä kuten Teemu Selänne , Saku Koivu , jne …
Kaiken edellä mainitun lisäksi , jos juniori kaikesta huolimatta allekirjoittaa tälläisen ”juniori-/orjasopimuksen” ja peliaikaa ei sitten löydykään . Juniorin halutessa siirtyä penkillä istutun kauden jälkeen johonkin muuhun seuraan vaatiikin liigajoukkue hänestä täyttä siirtokorvausta eli puhutaan 300.000 mk:n suuruisesta korvauksesta . Siitäkin huolimatta , että seura ei tarjoa edelleenkään järkevää sopimussummaa seuraavasta kaudesta vaikka hän joutuu sitoutumaan pelaamiseen täysipäiväisesti . Toisessa seurassa olisi mahdollisesti tarjolla peliaikaa ja jonkin näköinen kehittävä rooli uran jatkon kannalta sekä palkka , jolla on mahdollista tulla toimeen taloudellisesti . Tämä on epäkohta johon tulisi jääkiekkoliiton ja Suomen Jääkiekkoilijat r.y:n puuttua . Selvä parannus tilanteeseen olisi se , että pelaaja on vapaa siirtymään toiseen seuraan , jos hänelle ei ole maksettu kohtuullista korvausta edellisestä kaudesta ja seuraavaa kautta koskeva sopimustarjous ei ole kilpailevan tarjouksen kanssa samansuuruinen . Tälläisessä tapauksessa on oikeus ja kohtuus , että pelaaja on vapaa siirtymään ilman siirtokorvausta toiseen seuraan . Useimmiten on vielä niin , että liigajoukkue ei ole joutunut itsekään maksamaan kaverista penniäkään siirtokorvausta . Liigajoukkueet kikkailevat pelaajaoikeuksilla , kun A-juniorien SM-Liigassa pelanneella kaverilla on siirtokorvaus 150.000 mk saadaan summa nousemaan 300.000 mk:n ottamalla juniori liigajoukkueen kokoonpanoon viiteen otteluun . Ja nimenomaan sellainen kaveri , joka halutaan seuraavalle kaudelle tällä tavoin sitoa liigajoukkueeseen . Näin menetellen pelaajaoikeudet siirtyvät liigajoukkueelle ilman , että juniori olisi allekirjoittanut minkäänlaista sopimusta . Kun karanteeni on 300.000 mk on kynnys muille pienemmille liigajoukkueille usein liian suuri pelaajan hankkimiselle vaikka seuralla olisikin suurempi halu maksaa kohtuullinen korvaus juniorille sopimuksesta . Pienillä seuroilla ei ole yksinkertaisesti varaa näihin pelaajiin ja se johtuu pääosin laittomista siirtokorvauksista . SM-Liiga perustelee asiaa sillä , että siirtokorvaus suojelisi pienempien talousalueiden seuroja suurseurojen värväysyrityksiltä . Tosi asia kumminkin on se , että siirtokorvaukset eivät estä suurseuroja hankkimasta/ryöstämästä pikkuseurojen tähtipelaajia . Kykyjenetsinnän ollessa lapsenkengissä on tilanne tämä . Suurseurat eivät vaivaudu tekemään töitä löytääkseen itse huippulahjakkuudet ja hiomaan heistä valmiita liigapelaajia vaan antavat pikkuseurojen hoitaa tämän kouluttamisen ja nappaavat pelaajan siinä vaiheessa , kun pelaaja alkaa menestymään . Pikkuseuroissa joudutaan asioita miettimään paljon tarkemmin kuin suurseuroissa ja tästä syystä pikkuseurojen toiminta on huomattavasti tehokkaampaa ja tuloksellisempaa . Sitoutuminen tehtäviin on paljon korkeammalla tasolla johtuen osittain siitä , että inhimilliset tekijätkin joudutaan huomioimaan . Pääkaupunkiseudulla junioreiden kasvatustyö tehdään alueen muissa joukkueissa . Liigajoukkueet hoitavat juniorityönsä todella surkeasti junioreille kaikkein tärkeimmässä kehitysvaiheessa . Usein selitellään siirtokorvauksien tarpeellisuutta sillä , että liigaseura on joutunut käyttämään niin paljon rahaa junioreiden koulutukseen . Junioreiden koulutuksen maksaa valtaosin junioreiden omat vanhemmat , kun pojat ovat pelanneet pikkuseurojen eri ikäluokissa . Näin ollen on ihan kohtuullista , että seurat maksaisivat järkiperäisen palkkion pelaajalle itselleen siinä vaiheessa , kun kaveri siirtyy liigajoukkueeseen . Liigaseurojen olisi hyvä muistaa kenen kukkarosta se liigajoukkueenkin toiminta loppujen lopuksi rahoitetaan . Maksavan yleisön , josta osa muodostuu junioreista ja heidän vanhemmistaan ja sukulaisistaan .
Kuinka moni lahjakas pelaaja on lopettanut pelaamisen siirtokorvausten estäessä pelaajan siirtymisen toiseen seuraan , jossa hänellä olisi mahdollisuus saada peliaikaa ja jatkaa peliuraansa . Viime vuosien esimerkit ovat osoitus siitä , että kun pelaaja on päässyt joukkueeseen , jossa hän saa mahdollisuuden pelata ilman epäonnistumisen pelkoa ja joutumista penkin päähän . Kun pelaajalle annetaan rohkeasti peliaikaa ja selkeä pelillinen rooli ovat tulokset olleet loistavia . Parhaita esimerkkejä tästä ovat Tommi Santala , Niklas Hagman , Toni Dahlman , Eero Somervuori ja Tony Salmelainen . Kaikki edellä mainitut nuoret lupaukset ovat saaneet mahdollisuuden pelipaikan lunastamiseen pääkaupunkiseudun ulkopuolella , jota heille ei annettu pääkaupungin seuroissa . Tällä hetkellä pääkaupunkiseudun suurseurat kosiskelevat kilpaa kyseisiä pelaajia takaisiin joukkueisiinsa . On aika luonnollista , että pelaajat eivät ole halukkaita paluuseen huolimatta rahakkaista tarjouksista . Vaan valitsevat mieluummin seuran , joka on antanut heille mahdollisuuden kehittyä liigapelaajiksi . Seurat , jotka ovat todella uskoneet näihin pelaajiin ovat ansainneet omalla toiminnallaan näiden pelaajien arvostuksen ja luottamuksen .Tämä on osoitus näiden seurojen kaukonäköisyydestä sekä ammattitaidosta . Osasyynä toiminnan järkiperäistämiseen on ollut taloudellisten realiteettien huomioiminen . On tajuttu , että yhden miljoonamiehen palkalla voidaan hankkia monta läpimurtoaan odottavaa nuorta peluria . Edellyttäen , että siirtokorvaukset eivät ole pelaajien rasitteena . Näissä seuroissa otetaan pelaajat paremmin huomioon yksilöinä , pelaajat tuntevat itsensä tärkeiksi ja tulokset ovat sen mukaiset . Sitoutuminen joukkueeseen on erittäin vahvaa . Kun valmentajalle annetaan työrauha uskaltavat valmentajat peluuttaa nuoria lupauksia ilman pelkoa työpaikkansa puolesta . Siirtokorvausten poistaminen , jos mikä on paras keino turvata pienempien seurojen kilpailukyky taistelussa suurseurojen ylivaltaa vastaan . Satsaaminen nuoriin lupauksiin mahdollistaa joukkueen pitkäjänteisen rakentamisen toisin kuin supertähtien värvääminen . Joukkueen rakentaminen on tällöin erittäin vaikeaa , kun joukkueen pelaajisto muuttuu joka kauden jälkeen huomattavasti . Kaikki on aloitettava taas alusta , kun pelisysteemien sisäänajo vaatii joka tapauksessa useamman kauden aikaa .
Ulkomaalaiskiintiö tulisi ihan ensimmäiseksi supistaa max 3 pelaajaan , koska suurin syy kohonneisiin pelaajapalkkioihin on ulkomaalaispelaajien värvääminen toisista SM-liigaseuroista . Pikkuseurat ovat tehneet onnistuneita hankintoja ulkomailta , lähinnä Tsekeistä sekä rapakon takaa yliopistosarjoista ja farmiliigoista . Kun SM-liigan siirtokorvausjärjestelmän ansiosta on halvempaa hankkia pelaaja ulkomailta kuin kotimainen nuori lupaus ilman järjetöntä 300.000 mk:n siirtokorvausta . Vielä tässä vaiheessa ulkolaiset ovat useimmiten olleet huokeita hankintoja ennen läpimurtoaan SM-liigan eliittiin . Pikkuseurojen pitäisi alun alkaenkin neuvotella pidemmistä sopimuksista näiden pelaajien kanssa , jotta värväyksiltä vältyttäisiin . Santalan , Hagmanin , Dahlmanin , Somervuoren ja Salmelaisen tapauksessa on ollut onni , että pelaajat ovat päässeet siirtymään ilman siirtokorvauksia johtuen sopivaan kohtaan sattuneista pelaajavaihdoista , kun mahtiseurat ovat värvänneet jonkun nimimiehen heidän nykyisistä seuroistaan . Kuinka monta lupaavaa pelaajaa vielä menetämme tämän vanhanaikaisen ja laittoman järjestelmän johdosta . Toivon mukaan tilanne korjaantuu mahdollisimman nopeasti .
Loppujen lopuksi koko siirtokorvausjärjestelmä on joka tapauksessa laiton . Suomen kuuluessa EU:hun on Suomessa noudatettava EU:n lainsäädäntöä , joten riitatilanteissa oikeuteeen mentäessä siirtokorvausta ei pystyttäisi vaatimaan uudelta seuralta . Suomessa on muutamia tapauksia jolloin siirtokorvaukset on riitautettu , tällöin on liiga puuttunut asioihin ja asiat on sovittu kaikessa hiljaisuudessa , jotta asiasta ei tulisi oikeuden ennakkopäätöstä . Tällöin SM-Liiga joutuisi luopumaan laittomasta siirtokorvauskäytännöstä .
Koska pelaajasopimukset ovat nykyisen lainsäädännön mukaan työsopimuksia joista tulee maksaa lakisääteiset verot valtiolle on laitonta estää kenenkään työntekoa siirtokorvauksilla .
Jos liigaseuroja johdettaisiin ammattimaisesti liiketaloudellisin perustein palkkamenoihin puututtaisiin kovemmalla kädellä . Miljoonahankintojenkin kohdalla järkevin tapa olisi tuloksiin pohjautuva palkka . Näin vältyttäisiin kalliilta virheinvestoinneilta .
Syy näin kieroutuneeseen tilanteeseen on se , että useimpia seuroja johtavat henkilöt joilla ei ole minkäänlaista koulutusta markkinatalouden perusteisiin puhumattakaan kokemuksesta yrityksen johtamisesta .. Kokemattomuudesta johtuu monet virheet , toiminnan organisointi ei onnistu ilman kokemusta ja ammattitaitoa . Kyvyttömyys liiketoiminnan johtamiseen johtaa toiminnan sekavuuteen , toiminnasta puuttuu suunnitelmallisuus .
Suomessa jääkiekko on ollut niin lyhyen aikaa ammattiurheilua , että vie oman aikansa ennen kuin seurojen toiminta ammattimaistuu . Seurat , jotka onnistuvat selkiyttämään toimintaansa nopeimmin tulevat pärjäämään parhaiten kiristyvässä kilpailussa .
Näkökantani perustuu vuosien saatossa huomattuihin epäkohtiin ja huoleen , että asioihin ei kukaan puutu . Tilanne on vain pahenemassa ja toivonkin , että asioista puhuttaisiin niiden oikeilla nimillä .
Huolestuneen maksavaan yleisöön kuuluvan pienen ihmisen kannanotto .
Viimeksi muokattu: