Avataan taas pitkästä aikaa uusi ketjukin. Tästä aiheesta lienee monilla mielipiteitä. Itse kuulun siihen ryhmään, joka tätä kiintiötä kiroaa. Miten ensikausi? Jos esim. Sport menee liigakarsintaan vaikka KalPaa vastaan, niin onko se oikeutettua, että toinen jengi on hakannut koko kauden seitsemällä pakilla kun toinen on voinut peluuttaa vain kuutta pakkia ja sitä kiintiöjunnua.
Jääkiekkoliiton aikaansaama uudistus kuului ainakin vaasalaisessa mittapuussa sarjaan "Ajatus hyvä, toteutus luokaton". Eniten siitä on kärsinyt ja kärsii edelleen Mikko Leppiniemi. A-junioreidemme kapteeni on osoittanut olevansa hyvä Mestis-tason pakki pelaamissaan otteluissa. Hän pelaa peruspeliä, eikä sorru virheisiin. Ongelma on siinä, että Leppiniemen lisäksi Sportissa on nytkin kuusi muuta pakkia. Sitten on tämä yksi tyhjä paikka, jota ei voida Leppiniemelle antaa, vaan tilalle on otettava joku sellainen pelaaja, josta ei ole niin suurta hyötyä omalle joukkueelleen, kuin esimerkin Leppiniemi tai Kim Nabb voisivat olla.
Myös Nabbille tilanne on ollut kestämätön. Syksyn Joensuun ottelun jälkeen Nabb on kärsinyt jatkuvista loukkaantumisista, joista hän on äitynyt huippuvireeseen nyt kevääksi. Nabb ei ole loukkaantumisesta toivuttuaan voinut olla kuitenkaan edustusjoukkueen mukana edes penkin päässä, jotta olisi saanut vaikka jämäminuutteja Mestiksessä.
Tietenkin kolikolla on myös kääntöpuolensa. Tammisen aikaan järjestelmä osoitti, miten käy kun osittain jopa typerälle ihmiselle annetaan käsiin täysin käsittämätön systeemi. Lopputulos oli se, että Mikko Haapasen kärsiessä loukkaantumisista ennen lopullista v*ttuuntumistaan penkin päässä istumiseen penkillä istui Alexander Polozov, jonka suuri ja vastuullinen tehtävä Sportin otteluissa oli istua joukkuerangaistukset ja kantaa Kotipizzamopojen takana olevaa lämpölaatikkoa pukukopin ja vaihtoaition väliä. Sekös pelaajaa kehitti ja lopputulos oli se, että mies meinasi päättää koko uransa siihen paikkaan.
Sitten tuli Manner. Hän on osoittanut sen, että puutteellisilla resursseilla voi toimimattomastakin systeemistä saada jotain irti, jos järkeä vain riittää. Mannerin tultua valmentajaksi kiintiöpaikasta ovat hyötyneet ainakin pikaisesti katsottuna 88-syntynyt Christian Sundman, 86-syntynyt Mikko Pirkola, 86-syntynyt Timo Pahkala, 86-syntynyt Anton Fogström, 86-syntynyt Antti Tuores, 87-syntynyt Jani Kiviniemi ja 86-syntynyt Toni Mäkinen. Oma näkemykseni on kuitenkin se, että 85-syntyneet juniorimme ovat saaneet kärsiä tästä säännöstä aivan liikaa.
Miten muut seurat ovat asian hoitaneet? Keitä junioreita on peluutettu kiintiöpaikoilla ja ketkä ovat mahdollisesti tästä kärsineet.
Ensi kauden systeemeistä ei ole puhuttu, mutta itse olen vakavasti sillä kannalla, että kiintiö on turha ja väärissä käsissä, kiintiö kääntyy itseään vastaan, kuten ylläolevasta Haapasen ja Polozovin tapauksesta voimme huomata. Sportinkin on kuitenkin ainakin yritettävä saada täydet kokoonpanot matkaan ja Juhani Tammisen ideologiassa välttämättä pelaajan kehitys tai A-junioreiden tarpeet eivät tulleet tarpeeksi hyvin huomioiduiksi. KooKoon tilanne lienee siinä mielessä hyvä, että heidän vakiokokoonpanoonsa jo pitkään kuuluneet Tuomas Gärdström ja Eemeli Koskelainen ovat tätä etuoikeutettua 86-vuosikertaa. Vaasassa tilanne on siinäkin mielessä ikävä, että kolme kovinta 86-syntynytta nuortamme pelaa muissa seuroissa. Kyseessä ovat siis Ässissä liigaa pelaava Leo Komarov, Lukon A-junnujen Juho Autio ja Kanadassa Mississauga IceDogseissa kiekkoileva Oskar Osala.
Ensi kausi on monelle lupaavalle vaasalaiskiekkoilijalle erityisen tärkeä, puhumattakaan itse seurasta. Toivon syvästi, että tämä typerä systeemi päätetään lopettaa tähän kauteen.
Sori jos löytyy kirjoitusvirheitä. Olen pikkasen kipiänä.
Jääkiekkoliiton aikaansaama uudistus kuului ainakin vaasalaisessa mittapuussa sarjaan "Ajatus hyvä, toteutus luokaton". Eniten siitä on kärsinyt ja kärsii edelleen Mikko Leppiniemi. A-junioreidemme kapteeni on osoittanut olevansa hyvä Mestis-tason pakki pelaamissaan otteluissa. Hän pelaa peruspeliä, eikä sorru virheisiin. Ongelma on siinä, että Leppiniemen lisäksi Sportissa on nytkin kuusi muuta pakkia. Sitten on tämä yksi tyhjä paikka, jota ei voida Leppiniemelle antaa, vaan tilalle on otettava joku sellainen pelaaja, josta ei ole niin suurta hyötyä omalle joukkueelleen, kuin esimerkin Leppiniemi tai Kim Nabb voisivat olla.
Myös Nabbille tilanne on ollut kestämätön. Syksyn Joensuun ottelun jälkeen Nabb on kärsinyt jatkuvista loukkaantumisista, joista hän on äitynyt huippuvireeseen nyt kevääksi. Nabb ei ole loukkaantumisesta toivuttuaan voinut olla kuitenkaan edustusjoukkueen mukana edes penkin päässä, jotta olisi saanut vaikka jämäminuutteja Mestiksessä.
Tietenkin kolikolla on myös kääntöpuolensa. Tammisen aikaan järjestelmä osoitti, miten käy kun osittain jopa typerälle ihmiselle annetaan käsiin täysin käsittämätön systeemi. Lopputulos oli se, että Mikko Haapasen kärsiessä loukkaantumisista ennen lopullista v*ttuuntumistaan penkin päässä istumiseen penkillä istui Alexander Polozov, jonka suuri ja vastuullinen tehtävä Sportin otteluissa oli istua joukkuerangaistukset ja kantaa Kotipizzamopojen takana olevaa lämpölaatikkoa pukukopin ja vaihtoaition väliä. Sekös pelaajaa kehitti ja lopputulos oli se, että mies meinasi päättää koko uransa siihen paikkaan.
Sitten tuli Manner. Hän on osoittanut sen, että puutteellisilla resursseilla voi toimimattomastakin systeemistä saada jotain irti, jos järkeä vain riittää. Mannerin tultua valmentajaksi kiintiöpaikasta ovat hyötyneet ainakin pikaisesti katsottuna 88-syntynyt Christian Sundman, 86-syntynyt Mikko Pirkola, 86-syntynyt Timo Pahkala, 86-syntynyt Anton Fogström, 86-syntynyt Antti Tuores, 87-syntynyt Jani Kiviniemi ja 86-syntynyt Toni Mäkinen. Oma näkemykseni on kuitenkin se, että 85-syntyneet juniorimme ovat saaneet kärsiä tästä säännöstä aivan liikaa.
Miten muut seurat ovat asian hoitaneet? Keitä junioreita on peluutettu kiintiöpaikoilla ja ketkä ovat mahdollisesti tästä kärsineet.
Ensi kauden systeemeistä ei ole puhuttu, mutta itse olen vakavasti sillä kannalla, että kiintiö on turha ja väärissä käsissä, kiintiö kääntyy itseään vastaan, kuten ylläolevasta Haapasen ja Polozovin tapauksesta voimme huomata. Sportinkin on kuitenkin ainakin yritettävä saada täydet kokoonpanot matkaan ja Juhani Tammisen ideologiassa välttämättä pelaajan kehitys tai A-junioreiden tarpeet eivät tulleet tarpeeksi hyvin huomioiduiksi. KooKoon tilanne lienee siinä mielessä hyvä, että heidän vakiokokoonpanoonsa jo pitkään kuuluneet Tuomas Gärdström ja Eemeli Koskelainen ovat tätä etuoikeutettua 86-vuosikertaa. Vaasassa tilanne on siinäkin mielessä ikävä, että kolme kovinta 86-syntynytta nuortamme pelaa muissa seuroissa. Kyseessä ovat siis Ässissä liigaa pelaava Leo Komarov, Lukon A-junnujen Juho Autio ja Kanadassa Mississauga IceDogseissa kiekkoileva Oskar Osala.
Ensi kausi on monelle lupaavalle vaasalaiskiekkoilijalle erityisen tärkeä, puhumattakaan itse seurasta. Toivon syvästi, että tämä typerä systeemi päätetään lopettaa tähän kauteen.
Sori jos löytyy kirjoitusvirheitä. Olen pikkasen kipiänä.