Joo-o
Tulipahan sitten käytyä allekirjoittaneenkin ensimmäistä kertaa katsomassa mestiskiekkoa ihan paikanpäällä, ja samalla "korkattua" Mikkelin halli.
Ja viihtyisähän tuo halli on, käytävät olivat mukavan leveät ja helppo siellä oli liikkua, lipunmyyntikin oli sisällä toisin kuin täällä Raumalla.
Muuten oli vaan vähän pienempi sitten kuin tämä meidän "Areena", mutta kaikenkaikkiaan positiivinen kokemus.
Screenistä plussat!
Itse pelistä ei mitään ihmeellistä tuleville polville jäänyt kerrottavaa, taklauksia oli kovin vähän ja siitä yhdestäkin, mielestäni puhtaasta niitistä, jossa Sinkkonen vähän loukkasi, heitettiin Jukurien mies jäähylle.
Mistä päästänkin tuomariin, Marko Virolainen taisi olla kaverin nimi?
Ihan uskomattoman huono jamppa, vieläkin linjattomampi kuin Tom "TomOfFinland" Laaksonen, joka oli tähän asti huonoin tuomari, jonka olen tämän kauden peleissä nähnyt.
Toivottavasti ei vihellä ihan heti liigassa...
Jukurit ei kuitenkaan välittänyt tuosta huonosta linjasta, tai sen puutteesta, vaan heti alusta asti oli selvää, kumpi tämän ottelun tulee voittamaan, sillä FPS:n ukot olivat lähinnä pujottelukeppejä, ja ensimmäisen erän Kela piti FPS:aa pelissä mukana.
Forssalaisten taktiikka tuntui olevan, että heti kun Jukurit heidän alueelle pääsi, koottiin neljän ihmisen lihamuuri siivoamaan maalinedeustaa, ja yksi mies kyttäsi vastahyökkäyksiä, ja tämähän ei oikein toiminut.
Liekö Raumallakin tuttu valmentajavelho Tuomi tämän takittikan laatinut, vaikka en häntä vaihtoaitiossa lauantaina huomannutkaan..
Mutta kun Jukurit sen ekan maalin sai sitten tehtyä, niin niitähän tuli samantien lisää, ja FPS:n vähäinenkin yritys tuntui loppuvan, illan hahmot Jukureista olivat Esa Saksinen, Tero Koponen ja myös Lasse Kanerva, vaikka ei tehopisteitä tullutkaan.
Unohtamatta tietenkään Mikko Strömbergiä, vaikka ei paljon joutunutkaan hommiin, niin nollapeli on aina nollapeli.
Ja onnittelut edellisen nollapeliennätyksen rikkomisesta.
FPS:sta mieleen jäi maalivahti Kela, ajoittain väläytellyt Martin Lamich, sekä Juha Sinkkonen, jolla ei ollut paras iltansa; 3 kakkosta, joista Jukurit taisi kahdesta rankaista, ja lopussa vielä otti kumarassa tuon yhden niitin vastaan, ja loukkasi itsenä.
Myös nimetön numero 9 jäi mieleen, kuka hän mahtoi olla, Jarkko Aaltonenko?
Yleisöä oli kovin vähän, kun ajatellaan kuitenkin, että lauantaipeli ja ennen peliäkin voitiin jonkinnäköistä maalijuhlaa odotella.
Mutta kaikenkaikkiaan hywä fiiwishän tuosta kamppailusta jäi ja Mestiskiekko oli vaihteen vuoksi ihan mukavaa katsoa.
Pitänee tulla uudestaankin, kun sinne päin taas eksyy.