Niin, tässäpä aikani kuluksi lässytän turhanpäiväisiä vaikka sitten aiheesta Jukuri-taustaiset.
Hyökkäyskolmikko Piiroinen-Niemi-Sipiläisen kausi on ollut kokolailla täyttä vuoristorataa, välillä on tullut onnistumisia mallikkaasti mutta välillä homma on ollut vahvasti hakusen puolella.
Samuli Piiroisen kauteen on mahtunut liki kaikkea, munatonta neppailua, muutaman pelin huikea putki, viltityksiä, vähän lisää neppailua. Piiroisen isoin ongelma näyttäisi olevan tason valtava vaihtelu, huonoimmillaan miehestä on vain haittaa kentällä mutta hyvän päivän tullen pystyy todella hienoihinkin suorituksiin, kuten harvat ja valitut näkivät lauantain kotipelissä Bluesia vastaan, aivan loistava haasto ja ajo maalille. No okei, maali tuosta pitäisi tehdä mutta kokonaisuutena suoritus oli sitä luokkaa että noita haluaisi nähdä useamminkin. Lisäksi nähdäkseni Piiroisen ongelmana ja esteenä hyväksi liigatason maalintekijäksi on aivan liiallinen pehmeys, ennen kautta minun annettiin ymmärtää että Piiroinen on varsinkin maalineduspelaajana vaarallinen mutta kauden kuluessa minulle on käynyt selväksi että joko tämä syväkurkku valehteli minulle tai yksinkertaisesti en vain ymmärtänyt, Piiroisen vierailut maalin edessä ovat keskittyneet lähinnä Sudenpennut-tyyppiseen juonituokioon jota joukkueet tapaavat pitää juuri ennen pelin alkua, ja sekin vierailu on oman maalin edustalla. Valitettavasti en keksi mitään syytä miksi Piiroista kannattaisi roikottaa mukana, tasaisuutta kaivataan hurjasti lisää.
Kummasteluun keskushyökkääjä Niemi, joka on siis hyökkäyskolmikosta ainoa jolla on sopimus ensi kaudesta. Periaatteessa kaikki on kunnossa, ihan hyvät kädet ja pelisilmä, välillä tulee komeita syöttöjä joista on JYP-tyylisesti suorastaan ilo hukata maalipaikka ja kehittyä maalintekijänä mutta sitten tuleekin se huono puoli: Niemi on valitettavan usein "onko pakko käydä suihkussa jos ei tullut hiki?"-tyylisen veltto, suoraan sanoen ihmettelen että joidenkin pelien luistelupotkujen määrällä mies pystyy edes lipumaan erätauoksi pukukoppiin. Näkisin tämän ihan puhtaasti mentaalipuolen ongelmaksi joka vaatii isoa remonttia jotta voidaan edes kuvitella Niemen tekevän 20 pistettä kauden aikana. Niemi on siinä mielessä ongelmallinen tapaus että jos tuohon ei saada korjausta aikaan menee yksi pelipaikka periaatteessa hukkaan, siinäkin voisi peluuttaa kuitenkin pelaajaa joka edes antaa kaikkensa joka pelissä.
Olli Sipiläinen, tuo itseni kauden alussa parjaama työmyyrä on maksa yhdestä, saat kolme-diilin pelaajista se joka on onnistunut työntämään luuta kurkkuun allekirjoittaneelle isoimmalla kädellä, itse asiassa Sipiläisen työmoraali on pelistä toiseen ihan esimerkillisellä tasolla, tokihan taidollisesti on isojakin rajoituksia ja välillä näyttää että maila ja kädet ovat samaa materiaalia, ainakin taipuisuudesta päätellen, mutta alivoimapelaajana ja karvaajana Sipiläinen pesee erään, toki jo ulostetun, kovana urheilija tunnetun yli 500 ottelun rutiinilla pyörineen juoksijan ihan miten haluaa. Rajatapaus siinä mielessä että ei missään nimessä ole korvaamaton mutta en itke jos Sipiläinen puurtaa nelosketjussa ensi kaudellakin.
Viimeisenä tarkkailun alla on Juha Salmu, tuo väärinymmärretty kaukaloiden kynämies jonka luovuus voi tarjota aivan odottamattomiakin elämyksiä jääkiekon ystäville on syystä tai toisesta valmennusjohdon hampaissa ihan käsittämättömän pienestä peliajasta päätellen. Kehitystä viime kauteen on tullut reilusti, tyhmät virheet ovat vähentyneet ja tästä johtuen myös turhat jäähyt. On vaikea käsittää että mies jolla on porukan kovin laukaus ja joka pystyy tekemään myös kiekolle jotain on viimeinen joka työnnetään ylivoimaan. Suoraan sanoen en ihmettele vaikka Juha itse haluaisi vaihtaa maisemaa kauden jälkeen mikäli tahti ei muutu, itse pitäisin mieluusti joukkueessa, on huomattavasti monipuolisempi ja -käyttöisempi kuin joukkueeseen liiallisella joukolla haalitut isot, kankeat ja kiltit puolustajat. Juha on äijä.