Vaasan reissun tapahtumista olen itsekin vain kirjoitusten varassa, joten jätettäköön se tässä vaiheessa spekuloinnin ulkopuolelle. Olkoonkin, että viestit Kuparisaaresta eivät kovin kannustavia ole.
Ari Reunanen pelasi syksyn jäätävästi. Monessa ottelussa Jukureiden olisi käynyt kalpaten, ellei Arsi olisi seissyt maalissa vankkana kuin kallio. Tarvittavia haamukoppejakin tuli silloin, kun joukkue niitä tarvitsi. Jostain syystä nyt kauden edetessä on ote hieman kirvonnut. Reunasen pelaaminen on edelleen ihan siedettävää tasoa, mutta välillä sisään menee kiekkoja, jotka olisivat olleet torjuttavissakin.
Kai Tillanen sen sijaan on astetta hankalampi tapaus. Hirveä potentiaali ja kehitystä onkin tapahtunut, mutta heikkouksia on liikaa. Viihdyttävä pelaaja, mutta totuus taitaa olla se, että Kaitsu on Mestikseen lähinnä luotettava kakkosmaalivahti. Toki hänkin on pystynyt hyviin peleihin, mutta ykköseksi vaadittavaa tasaisuutta mikkeliläisellä ei (ainakan vielä tällä kaudella) ole.
En vielä lähtisi puhumaan maalivahtiongelmasta, mutta Reunasen on löydettävä syksyinen torjuntavireensä. Jos pelit kulkevat jälleen syksyn malliin, ei Jukureilla ole hätää ja puolustuskin voi luottaa siihen, ettei veskarille mene helppoja. Jos syystä tai toisesta Reunasen pelit eivät palaudukaan syksyn tasolle, on valmennusjohdolla visainen pulma pohdittavanaan. Kai Tillasella on edelleen paljon varaa kehittyä, mutta ehkä - varsinkin Mikkelin kaltaisen ylivaativan kiekkoyleisön edessä - paikka ja aika ovat väärät.
Lähtökohtana olkoon siis se, että Reunanen torjuu ykkösenä edelleen. En näe syytä paniikkiin, sillä viime aikojen tavallista huonompiin tuloksiin on muitakin syitä.