En usko, että kukaan luokittelee - vielä nuorta parikymppistä maalivahtia, joka on ottamassa vasta ensimmäisiä askeleitaan ammattilaissarjaan - maailmanluokan maalivahdiksi. En tuosta maalivahtipelistä itse ymmärrä hittojakaan mutta jos unohdetaan tilastot niin Herpin on minusta tullut hienosti sisään liigaan ja on yksi valopilkuista tämän kauden jukuri joukkueesta jo tähän asti. Väkisinkin tulee heikkoja pelejä kuten kaikille, mutta nuorella maalivahdilla on paljon opittavaa jonka hän tiedostaa toki itsekin. Muutamia maaleja on nyt vähän lirahdellut Herpiniltä helpohkosti sisään mutta vastoinkäymiset kasvattaa, ja on kuitenkin vastapainoksi pystynyt pitämään joukkueen tuloksessa kiinni torjunnoillaan. Herpinin torjunnoista huokuu varmuus eikä kiekot pompi minne sattuu, liikkuu ja reagoi nopeasti. Ruusulla taas tilanne melko päinvastoin, kiekot pomppii eikä aina tiedä, että mitä siellä maalilla tapahtuu koska siellä voi tapahtua oikeastaan ihan mitä tahansa.
Herpinillä on mielestäni henkinen yliote tällä hetkellä, napannut ainakin toistaiseksi ykköstorjujan paikan Ruusulta tilanteessa, mikä ei ollut helppo paikka aloittaa liigaura, toki joskus se paikka tulee ja se tulee sitten käyttää hyödyksi. Anttilakin tarvitsee pelejä alle jotta nähdään oikeasti miten hyvästä torjujasta on kyse, vielä ei voida sanoa oikein juuta eikä jaata.
Kaikkinensa mielenkiintoinen tilanne maalivahtien osalta, Ruusu lähti kauteen ykkösmaalivahdin paikalta ja on sulanut aika täydellisesti, toki hetkittäin on torjunut hyvin. Anttilalle ei ehtinyt hirveästi pelejä kertyä alle kun loukkaantui ja takaovista sisään tuli Herpin. Tuskin kolmen vahdin taktiikalla tullaan jatkamaan joten jonkinlaisten ratkaisujen edessä ollaan. Luottaako valmennusjohto siihen, että Ruusu löytää vireensä ja Anttila haastaa taustalla ja Herpin jatkaa U20 matkassa? Peliaika tulee aina ansaita ja mielestäni maalilla tulee olla se kellä ne kiekot parhaiten tarttuu.
www.mtvuutiset.fi
