Vaikka tämä asia on "tiedetty" jo pitkään, niin silti sopimuksen julkistaminen on todella hieno asia. Jukka Rautakorpi puhui juuri niitä asioita joita me olemme tällä palstalla halunneet/vaatineet/toivoneet, mm. yhteinen pelitapa junioreista liigajoukkueeseen, selkeä pelillinen identiteetti sekä tietenkin koko seuran toimintaa ohjaavat perusarvot - ne joihin Tappara uskoo.
Organisaatiomuutos ei ole helppo tie ja Suomessa on viljalti esimerkkejä siitä miten sen voi tehdä myös väärin. Nyt saimme kuitenkin tekijän suoraan huipulta ja kyseessä on vielä valmentaja jolla on vahva osaaminen jääkiekon modernista kehityksestä. Rautakorpi on osoittanut vuodesta toiseen uusiutumiskykynsä ja varsinkin sen, että hän pystyy nopeassa ajassa myös soveltamaan oppimaansa käytännön tasolla.
Viimeisin valmentajapesti HPK:ssa osoitti hänen vahvuutensa muutosvalmentamisessa jonka hän mainitsi myös Tapparan kohdalla. HPK matkasi lopulta finaaleihin asti uusien itsensä lähes täydellisesti joulukuussa. Moni varmasti muistaa HPK:n ja KalPan välieräsarjan joka oli taktisen jääkiekon esiinmarssi, samalla iskien katsojien silmille kiekkokontrollijääkiekon rehellisimmillään.
Muutosta Tappara toki tarvitseekin. Jään tasolla on nähty jos jonkinlaista pelifilosofiaa ja vielä enemmän erilaisia toteutuksia. Tietyllä tavalla Tappara on kyllä jatkanut Rautakorven vuonna 2005 aloittamalla linjalla, mutta valmentajien sekä seurajohdon osaaminen on ollut puutteellista ja tuloksena onkin ollut melkoinen sekasotku.
Olen ollut jo pidemmän aikaa tuskastunut siihen miten Tappara hukkaa resurssejaan muualle. Kaikki kunnia pienten paikkakuntien hyvälle työlle mutta kyllähän se on tyly fakta, että jossain on menty vikaan jos Ässien, Pelicansin ja KalPan kaltaiset joukkueet käyvät täällä vuodesta toiseen pyörittelemässä kotijoukkueen solmuun. Olemme sentään kaupungissa jossa jääkiekon pitäisi olla hyvin hallussa ja yleisöäkin käy heikoimmillaan lähes saman verran kuin mainituilla joukkueilla parhaimmillaan.
Tampereella on kuitenkin jämähdetty historiaan eikä ole osattu seurata nykytrendejä, on oltu liian lätkäjätkämäisiä. En ole tähän päivään asti ollut vakuuttunut siitä ymmärretäänkö täällä edelleenkään esimerkiksi pelikirjajääkiekon merkitystä nykyisessä huippujääkiekossa. Kun katsoo tämän päivän SM-Liigan kärkikoutseja niin siellähän on Tuomas Tuokkolan kaltainen "älykkö" ja toisaalta Kai Suikkasen ja Karri Kiven kaltaiset älykkäät lätkäjätkät. Siihen se kehitys vain menee ja Rautakorpi kiistatta kuuluu siihen ryhmään joka uskaltaa ajatella peliä älykkäästi. Väitän tässä ja nyt, että Petri Matikaisen soturislangi ei tuo enää yhtäkään pyttyä 2010-luvulla.
Toinen puoli on pelaajamateriaali ja varsinkin osaava rekrytointi. Oli lähes uskomatonta miten nopeasti asia muuttui jo nyt, kun Risto Dufva tuli joukkueeseen. Jos aiemmin jouduttiin ainakin fanien joukossa lähes yltiöpositiivisesti miettimään jonkun siirron järkevyyttä, niin nyt on tehty helposti perusteltuja hankintoja. On saatu selkeästi liigapelaajia sen sijaan, että edelleen joukkueeseen virtaisi näitä rajatapauksia (kuten Jouni Virpiö). Jerry Ahtola, Tommi Kovanen ja Olli Palola ovat nostaneet joukkueen suoritustasoa ja tuoneet myös selkeitä vahvuuksia joukkueeseen. Tätä samaa periaatetta tuleekin jatkaa, toki korkeamman profiilin nimillä.
Tampereella muhii kova potentiaali jos joukkue on hyvä ja menestyvä. Yleisö kyllä lähtee halliin mikäli siellä pelataan hyvää jääkiekkoa, se on aivan saletti asia. Jos joukkue on sellainen, että se pelaa sarjan kärkikahinoissa niin varsinkin kevätpuolella Hakametsä vetää lähes poikkeuksetta vähintään 6 000 katsojaa, viikonloppuisin varsinkin. Silloin pyyhitään kalpoilla lattiaa pitkässä juoksussa.
Tampere on Helsingin, Turun ja Oulun ohella niitä kaupunkeja joiden tulisi olla suomalaisen jääkiekon kärjessä, puhtaasti kaupunkien koolla mitattuna. On tottakai hieno asia, että Pori, Jyväskylä, Kuopio ja Lahti pärjäävät mutta samalla se kertoo tylysti siitä, että isommissa kaupungeissa mennään puoliteholla. Minä en kuitenkaan tarkoita, että se urheilullinen osaaminen jotenkin poistuisi, ei tietenkään poistu, mutta esimerkkinä se, että Kai Suikkasen tasoinen valmentaja menee Lahteen on aika erikoista ja osoittaa, että isoissa kaupungeissa tehdään edelleen virheitä.
Profiilia siis pyritään nostamaan ja se on juuri oikean suuntainen liike. Ihan ensimmäisenä tulee mieleen faneja miellyttävä asia, eli nyt todennäköisesti saamme ihan oikeita tähtipelaajia jälleen Tapparaan. Kymmenisen vuotta sitten meillä oli kaksi ketjullista huippuhyökkääjiä ja puolustus ladattu täyteen maajoukkuepelaajia. Runkopelaajatkin olivat liigan ehdotonta eliittiä omissa rooleissaan. Rahaa se varmasti vaatii mutta kuten on aiemminkin sanottu, SM-Liigassa ei pärjää ilman panostuksia, se on päivänselvä asia.
Yhtälönä tapparalainen ja menestyvä joukkue on haastava mutta äärimmäisen innostava. Jos ja kun saamme jatkossa hyviä omia kasvatteja liigaan ja samalla seuran vetovoima on sellainen, että voimme kilpailla isommistakin kaloista niin identiteetti on mahdollista juurruttaa syvälle. Se vain oikeasti vaatii sen, että on olemassa edes yksi vahvan näkemyksen omaava henkilö jolla on auktoriteettia pitää laiva kurssissa, välillä kusipäisyydelläkin. Aikajänteen tulee olla pidempi kuin neljä vuotta, tämän voimahahmon tulisi pysyä seurassa pitkään jotta pysyvää muutosta saadaan ja jotta se näkyy läpi koko "kentän".
