Ei pitäisi arvostella etukäteen ennen kuin on annettu mahdollisuus kykyjen näyttämiseen (eikä varsinkaan maalailla piruja seinälle näin hienon urheilupäivän jälkimainingeissa). Mutta jotenkin tuntuu siltä, että tämän työn tuloksia on jo nähty. Käsitykseni, jonka voi vapaasti osoittaa vääräksi, on se, että Jukalla on jo ennen nykyistä pestiään ollut taipumusta skeitata niin valmennuksen kuin urheilutoimenjohtajankin rampilla. Keskiviikkona uutisoitu päätös siis vain virallistaa hänen aikaisemman tosiasiallisen asemansa. Toki palautteen antaminen valmennusjohdolle lienee tehokkaampaa suoraan kuin Elomon välityksellä, ei siinä mitään.
Jos Suikkanen on katsonut kaivanneensa mentorointia ja pitänyt Jukkaa sopivana tätä antamaan, niin mikäs siinä. Seuran toimintatapoja ainakin jollain tasolla tuntien epäilen kuitenkin vahvasti, ettei Suikkaselta ole asiasta edes kysytty – toivottavasti oli sentään informoitu päätöksestä ennen sen julkistamista. Kaitsu voi toki tämän kauden esitysten jälkeen syyttää itseään siitä, että hallitus haluaa asettaa hänelle lapsenvahdin, mutta toinen asia on sitten se, onko tämä edes lyhyellä tähtäimellä joukkueen edun mukaista. Pitkällä aikavälillä taas mietityttää, että kuinka moni tulevaisuuden huippuvalmentaja haluaa TPS:n liigajoukkueen peräsimeen, jos työsuhde-etuna joutuu kuuntelemaan Jukka Koivun neuvomista siitä, miten asiat tehtiin Jursinovin kanssa 90-luvulla. Siinä tapauksessa, että liigajoukkueen tulevat valmentajat ovat Molo, Kipru ja Stouni, tämä ei tosin liene ongelma.
TPS on viimeisen neljän vuoden aikana vakiinnuttanut asemansa sarjataulukon hännillä, minkä lisäksi organisaation taustahenkilöiden taitamaton toiminta on aiheuttanut seuralle valtaisan määrän negatiivista julkisuutta, täydellisen epäonnistunut logonvaihdoshanke ja seuralegendan pöyristyttävä kohtelu ensiksi mieleen tulevina mutta eivät todellakaan ainoina esimerkkeinä. Seuran nykyinen taustaorganisaatio on tämän vuoksi minun silmissäni kykynsä näyttänyt, ja oma toiveeni organisaation kehittämisestä on kauniisti sanottuna se, että suurimmalle osalle avainhenkilöistä ei pitäisi jatkossa olla Palloseurassa tarjolla muuta kuin rivikatsojan ja –kannattajan rooli. Ratkaisu seuran ongelmiin ei ole se, että jollekin nykyisistä avainhenkilöistä annetaan lisää valtaa ja vastuuta (vrt. Ari Vuoren ylennys pelaajakoordinaattorista urheilutoimenjohtajaksi).
Hyvä alku organisaation kehittämiselle voisi allekirjoittaneen hyvin rajallisella ymmärryksellä olla se, että päävalmentajalle annettaisiin aidosti päätösvalta ns. jään tasolla tapahtuviin asioihin ilman, että hänelle yritettäisiin organisaation ylätasolta tuputtaa neuvoja tai sopiviksi katsottuja apulaisia (Elomo, Kyösti Lampinen jne.). Urheilutoimenjohtaja taas saisi yhteistyössä valmennusjohdon kanssa koota tulevien kausien joukkueet annetun pelaajabudjetin rajoissa ilman, että rajallisen lajituntemuksen omaavat hallituksen jäsenet rupeavat määrittämään, paljonko tietyn pelipaikan pelaajalle voidaan maksaa palkkaa (saati värväämään pelaajia omatoimisesti ohi urheilutoimenjohtajan). Toimitusjohtaja hoitakoon juoksevan hallinnon (syynätköön sitten tarkasti pyyhkeidenkin hankintakulut, jos katsoo sen tarpeelliseksi) ja hallitus miettiköön pitkän aikavälin strategiaa (jos saisivat vaikka päivitettyä seuran arvot siinä samalla). Olennaista tietysti olisi, että henkilövalinnat organisaation avainpaikoille tehtäisiin pätevyyden eikä ns. sopivuuden perusteella, ja että seuran etu ja henkilökohtaiset ambitiot kyettäisiin erottamaan toisistaan. Tämä lienee kuitenkin epärealistista haihattelua, ollaanhan Turu(n Palloseura)ssa.
TPS:n toiminta tuo päivä päivältä enemmän mieleen Neuvostoliiton viimeiset vuodet. Sosialistisen järjestelmän ongelmat ratkaistaan lisäämällä sosialismia, minkä jälkeen politbyroo antaa aplodit seisaaltaan. Samalla kauppojen hyllyt ammottavat tyhjinä kuin Turkuhallin lehterit nykyisin. Olennaiseksi eroksi NL:n viimeisiin vuosiin on kuitenkin tunnustettava se, että TPS:n rahat eivät ainakaan vielä ole lopussa, päinvastoin. Tästä on toki annettava seuran taustajoukoille tunnustusta, vaikka he ovatkin tässä suhteessa päässeet keräämään Suikkasen edellisen TPS-pestin hedelmiä. Syksyllä 2008 TPS oli taloudellisesti(kin) niin sillassa, että Suikkaselle oli pakko antaa vapaat kädet tehdä mitä tehtävissä oli. Nyt tällaista ongelmaa ei ole, joten vapaaehtoisia muutoksia sen enempää kuin väistämätöntä romahdustakaan ei liene lähivuosina luvassa. Urheilullisesti TPS:n tunnelin päässä ei edelleenkään näy valoa, vaikka syvemmällekään ei ainakaan tällä sarjatasolla ole enää mahdollista päästä.
Lisättäköön lopuksi myönnytyksenä nimim. TMA:n taas kerran ansiokkaalle vastailulle, että katsotaan nyt vielä, onko muitakin muutoksia organisaatioon tulossa, ja annetaan lopullisemmat arviot vasta sitten. Tässä vaiheessa riittää sen toteaminen, että keskiviikkona julkistettu päätös ei ole omiaan vahvistamaan allekirjoittaneen uskoa siihen, että taloudellisesti hyvät tulokset olisivat jatkossakaan realisoitumassa jään tasolla. Kaikki kunnia Jukan kiistatta ansiokkaalle uralle TPS:n valmentajana (ks. esim. aiemmat kommenttini seuran pelastamisesta karsinnoilta kolme vuotta sitten), mutta hänen tuorein pestinsä ei minun silmissäni ole edes askel oikeaan suuntaan TPS:n nykyisiä ongelmia ratkaistaessa. Tulee päinvastoin mieleen, että toisen entisen valmentajamme ja nykyisen tv-kommentaattorin vuosikymmenen takainen tokaisu on edelleen valitettavan ajankohtainen: Aurajoki on varmaan homeessa, kun vesi liiku lainkaan, saatana.