Runkosarjavalmentajat ja turnausvalmentajat ovat kaksi eri asiaa, eikä välttämättä hyvä runkosarjavalmentaja ole hyvä turnausvalmentaja - ja päinvastoin.
Maajoukkueelle pitäisi saada peräsimeen sellaisia miehiä, jotka saavat nopeasti yhteishengen päälle ja yhtä nopeasti sovitut roolitukset ja pelilliset kuviot kasaan. Suomen rooli yhtenä suurista mutta samalla altavastaajana kärkimaita vastaan pitää tiedostaa, ja turnauksen aikana valmentajan pitää kyetä reagoimaan nopeasti äkkiä vaihtuviin tilanteisiin ja vastustajiin. Joukkuehengen luominen ja itseluottamuksen kohottaminen ovat yhtä tärkeitä. Tämä voi tapahtua joko "rehdillä äijämäisyydellä" tai sitten yhtä hyvin kulta-Curren tyylisellä lite bättre -tsemppauksella ja ajatusten viemisellä hetkeksi pois jääkiekosta, ihan kuinka vain.
Monet suomalaisvalmentajat ovat oivallisia runkosarjavalmentajia, jotka hiovat systeemiään pitkän kauden (tai parin kolmen kauden) aikana vähitellen ja iskostavat monimutkaisen pelisysteeminsä pitkien kuukausien aikana pelaajiin, ja sen jälkeen samalla linjalla tahkotaankin dieselmäisesti loppuun asti. Jos systeemi on hiottu tarpeeksi yhdenmukaiseksi ja pelaajamateriaali on riittävän tasokasta, tällä metodilla voi saada kultaa ja kunniaa, mutta yhtä hyvin voi käydä niin, että taival päättyy puolierissä tai vähintäänkin välierien/pronssipelin jälkeen, koska valmennus on tehnyt pelitavasta niin jähmeää, ettei joukkue kykene reagoimaan "vääränlaisiin" vastustajiin. Siinä eivät sitten auta fläppitaulut, pelitapa-dvd:t eivätkä mitkään, kun vastustajan voitontahto on kovempi ja apinanraivo suurempi - tai vastustaja pelaakin eri temmolla ja intensiteetillä kuin runkosarjassa.
Jukka Jalonen on hyvä runkosarjavalmentaja, siitä ei ole epäilystä. Jalosen johdonmukaisella tyylillä HPK sai monta pronssia ja kultaakin, mutta onko Jalonen hyvä turnausvalmentaja? Mielestäni ei ole. Mielestäni myöskään hänen seuraajansa ei saisi olla pitkän kaavan runkosarjavalmentaja vaan pikemminkin henkilö, joka kykenee nopeatempoisempaan turnaus/pleijarivalmennukseen ja joka kykenee saamaan altavastaajista kaiken irti joukkueena.
SM-liigan nykyvalmentajista Matikainen ja Suikkanen täyttäisivät jälkimmäiset kriteerit. Ainakin heillä on näyttöjä siitä, miten keskinkertainen jengi saadaan tosipaikassa pelaamaan täysillä ja taistelemaan loppuun asti.
Lisäksi on tietysti Westerlundin kaltaisia kiekkotietäjiä, jotka pystyvät sekä tasokkaaseen runkosarjavalmennukseen että lyhyen turnauksen intensiiviseen valmennukseen (Torino parhaimpana esimerkkinä). Erkkakin tosin hyötyisi räyhäkkäämmästä kakkosvalmentajasta. Kenties paras maajoukkuevalinta olisi Westerlundin palkkaaminen uudelleen ja Suikkasen istuttaminen hänen kakkosmiehekseen. Siinä olisivat "kiekkoprofessori" ja "lätkäjätkä" dynaamisena duona.