Tässä on nyt aika paljon puhuttu tästä duunaripitoisesta joukkueesta ensi kaudeksi. On totta että tämän kauden rosterista puuttuu hyökkäyspään osalta Leinon, Moravecin, Voutilaisen tai Kariyan kaltaiset tähdet/taitopelaajat. Sentteriosastosta saa ja pitää olla hieman huolissaan, tai ainakin sen selkeän ykkössentterin puutteesta.
Jos katsoo nelikkoa Viitaluoma, Kemppainen, Hämäläinen ja Seitsonen niin paperilla tuo nelikko ei näytä ollenkaan pahalta. Ongelmana on vain se että jonkun noista neljästä pitäisi ottaa se selkeä liiderin rooli. Siis ei pitäisi vaan on pakko, jos meinataan menestyä. Mahdollisuudet menestykseen ovat aina verrannollisia vastustajiin ja niiden materiaaleihin. Tässä vertailussa Kerho ei häviä selkeästi kuin Jokereille, Hifk:lle ja Kärpille. Siis selkeästi. Jopa viime kauden mestarin JYP:n hyökkäysmateriaali on poikkeuksellisen duunarivetoinen, ja Kerhon vastaava ei kalpene sen rinnalla juuri ollenkaan.
Avain esimerkiksi Kalpan viime kevään menestykseen löytyi loistavasta ja hyvin toteutetusta pelikirjasta. Miten ihmeessä ne nimettömät Junnilat, Laaksot, Hyväriset ym. paukuttivat maaleja Kerhoa vastaan ja piti meidän kolmos nelokenttiä pilkkanaan? Näenkin Kerhon suurimpana haasteena ensi kaudelle edelleen, oli se rosteri mikä tahansa, pelitaktisella puolella. Miten on mahdollista, että viime kaudella hyvästä hyökkäysmateriaalista ja hyvin sitä tukevasta kiekollisesta puolustuksesta huolimatta, Kerho hävisi järjestään laukaukset ja istui vastustajaa enemmän jäähyllä? Tästä huolimatta loistavalla maalivaihtipelillä, uhrautuvalla puolustuksella ja hyvällä yv:pelillä voittoja onnistuttiin hankkimaan.
Tänäkin vuonna HPK:lla jää nelosketjuun Hämäläisen ja Louhen kaltaisia maajoukkuepaitakin kantaneita pelureita. Kärki voi olla hieman tylsä, mutta laatua on joka kentälliseen. Toivoisi pikku hiljaa että myös Kerhon kolmos- ja nelosketjut alkaisivat tehoilemaan, koska rahkeita siihen on. Tänä vuonna onnistumisia on tultava laajemmalta rintamalta. Mutta antaako meidän pelitapa siihen aseita, kun ylipäätänsä Kerho pääsee laukomaan erässä vastustajan maalia kohti 5-10 kertaa maksimissaan. En ole valmentaja, mutta kyllähän jokainen näkee, että jotakin HPK:n hyökkäyspelaamisesta uupuu puolinopeissa ja hitaissa lähdöissä (nopeissa lähdöissä, vastaiskuissa ja keskialueen riistojen jälkeen tapahtuvissa hyökkäyksissä Kerho on loistava). Ja tätä en näe pelkästään käsien puutteeksi, koska kummasti Jalosen aikana ne Väisäset, Mikko Laineet, Lappalaiset ja kumppanit saivat järjestettyä jatkuvaa painetta vastustajan maalille.