Kyllä juhannus, tuo vuotuisista juhlista aidoin, on tällaisen maalaissielun mielestä vietettävä vain ja ainoastaan sen vanhan ja perinteisen kaavan mukaan; rokkia tereoihin, kaljaa kontti täyteen, nokka kohti rauhallista maaseutua ja mikä tärkeintä... paljon kavereita mukaan! Mulle juhannus kaupungissa (muista kuin duunisyistä johtuen) olisi täyttä tuskaa. En missään nimessä raaskisi tuhlata keskikesän rötväilyjuhlaa betoniviidakossa, semminkin kuin sitä samaa saa tehdä vuoden läpeensä muutenkin.
Ja kuten arvata saattaa, puolen päivän jälkeen loppuu papereiden pyörittely ja Pasila jää kauas taakse, kun hikinen ruuhkajuna saapuu viemään juhlatunnelmaan pikku hiljaa virittäytyviä höpönassuja maaseudun rauhaan. Perillä odottelee muutama autollinen kavereita, ja sen jälkeen kun ollaan lihapurnukoiden ja jumalattomien kaljalastien kanssa käyty jonottamassa paikallisessa marketissa, alkaa matka kohti määränpäätä jossain itäsuomalaisessa "putkinotkossa". Ja kun ensimmäinen sihaus korkin alta kuuluu, on ränni suhteellisen valmis; sauna päälle, grilli tulille, paikalle raahattuihin ghettoblaster-ämyreihin rokkia... Ja tätä kestää yöt ja päivät aina sunnuntaihin asti.
Perjantai-iltana käydään poikkeamassa paikallisen kyläpahasen tunnelmassa järvenrantameiningeissä ja nautitaan paikallisten kanssa juhannusyön tunnelmasta... Todellisuudessa paikalla olevista ihmisistä yli puolet ovat Espoosta, Helsingistä, Vantaalta jne. Mutta siinäkään ei ole mitään pahaa, koska kaikilla on hjuva fiilis!
Ai piru, tässähän huomaamatta virittäytyy jo ihan satasella fiiliksiin, vaikka pitäis yrittää touhuta vielä muutama tunti ansioidenkin parissa...
No mutta, missä ikinä keskikesän hurmaa nautittekin, ei muuta kuin Rävkkää Juhnusta kaikille... *hik*... jatkislaisille... Ja muistakaa, tämän juhannuksen virallinen juoma on helteiden kunniaksi GiniGreippi (ei siis mikään lonkero, vaan giniä ja greippimehua... NAM!).
Over and out...