Kalevan jutusta:
Konkari Juhamatti Aaltonen sanoo suoraan, että syksy on ollut henkilökohtaisella tasolla raskas.
– On tuntunut siltä, että en saa itse oikein mistään sisään ja vastustaja tekee aina maalin, kun olen kentällä. Eihän se kivaa ole!
– Yhtä tuskaista on ollut seurata ManU:n (Manchester United) sekavaa taaperrusta Valioliigassa. Sielläkin on peräpää vuotanut samalla tavalla. Onneksi me olemme sentään joukkueena voittaneet pelejä.
36-vuotias Aaltonen tuntee tilastot. Hän tietää olevansa Kärppien ylivoimainen pakkasukko, jonka tehotilastolukema on seitsemän maalia pakkasella. Toki puolustaja Axel Rindellin lukema (-11) on vielä karumpi, mutta hän keräsi pitkän rivin miinuksistaan alkukaudella Mikkelin Jukurien paidassa.
– Ei ole hirveän hyvin mennyt. Onneksi tässä on pelejä vielä paljon edessä. Pitää yrittää parantaa kevättä kohti, Aaltonen veisteli tuttuun tyyliinsä.
Kiekkotaituri Aaltosen ongelma on sama kuin nuoruusvuosina. Hyvän ja huonon pelin välinen kuilu on järkyttävän suuri. Puolivillaisia ohipelejä sattuu matkan varrelle liikaa. Eikä niitä voi panna edes huonosti nukuttujen yöunien piikkiin.
– Ei todellakaan voi. Hyvin olen saanut nukuttua ja levättyä kotona, puolitoista vuotiaan poikalapsen isä nauraa.
Lauantaina Iin kasvatilla oli vaihteeksi hyvä työpäivä. Peli kulki, vaikka pisteet jäivät piippuun.
Aaltonen kuitenkin pääsi maalipaikoille. Hän oli kertaalleen täydellisessä avopaikassa ja kahdesti 2–1-ylivoimahyökkäyksessä. Ratkaisuhetkillä viimeinen silaus vain uupui.
– Näkyi jo valonpilkahduksia. Oli kiva päästä paikoille, koska alla oli aika monta peliä ilman niitä.
Aaltonen jakoi kiitosta uusille ketjukavereilleen. Yhteispeli Petter Emanuelssonin ja Troy Bourken kanssa soljui luontevasti.
– Taisin päästä vähän siivelle, koska pojilla oli valmiiksi onnistumisia alla ja vire päällä.
----
Siinäpä Aaltosen mietteet alkukaudesta ja eilisestä pelistä.