Porvoon Kärppä
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Kärpät
Jännä että täällä nuristaan edelleenkin samoista asioista. Kysyn ihan vilpittömästi, kuinka monelle Jokerikannattajalle tuli yllätyksenä se että Aaltonen on sellainen kuin on? Omasta mielestäni kun sen ei pitänyt enää tässä vaiheessa olla kenellekään yllätys kun Aaltonen kuitenkin on jo kymmenisen vuotta jauhanut pääsarjatasolla ja maajoukkueissa.
Aaltonen on aina ollut pelaaja joka tekee kentällä ei niin perinteisiä ratkaisuja. Joskus ne onnistuu, melko usein ei. Onnistuessaan ne ovat usein highlight-kamaa, epäonnistuessaan tuottavat vastustajalle vähintään ylivoimahyökkäyksen. Aaltonen on aina ollut hyvä pisteiden tekijä muttei koskaan ihan sarjansa ehdotonta kärkeä (sitä yhtä maalipörssin voittoa voitaneen pitää säännön vahvistavana poikkeuksena). Hänen pelaamisensa näyttää ylimieliseltä ja löysältä mutta todellisuudessa Aaltonen on esimerkiksi puolustusmoraaliltaan erittäin hyvä. Aaltonen menettää usein kiekkoja kikkaillessaan mutta huomattavan usein hän myös nappaa sen heti takaisin itselleen. Aaltonen on taiteilija. Ei häntä saa oikein kirveelläkään antamaan helppoa kahden metrin syöttöä kaverin lapaan. Kyllä hän sen syötön antaa mutta vasta sitten kun on saanut ainakin yhden vastustajan pistää vipuun. Tässä kohtaan onkin se miinuspuoli kun se vastustaja ei menekään harhautukseen niin Aaltonen sai kikkailullaan helpon tilanteen muuttumaan omalle joukkueelle vaikeaksi.
Ja uskokaa pois, kun pleijarit alkavat, Aaltoselta löytyy vielä lisävaihteita runkosarjahöntsäilyyn verrattuna. Hän haluaa ratkoa ja hän haluaa voittaa. Ja pleijareissa ylimääräiset kiemurat jäävät vähemmälle.
Aaltonen on aina ollut pelaaja joka tekee kentällä ei niin perinteisiä ratkaisuja. Joskus ne onnistuu, melko usein ei. Onnistuessaan ne ovat usein highlight-kamaa, epäonnistuessaan tuottavat vastustajalle vähintään ylivoimahyökkäyksen. Aaltonen on aina ollut hyvä pisteiden tekijä muttei koskaan ihan sarjansa ehdotonta kärkeä (sitä yhtä maalipörssin voittoa voitaneen pitää säännön vahvistavana poikkeuksena). Hänen pelaamisensa näyttää ylimieliseltä ja löysältä mutta todellisuudessa Aaltonen on esimerkiksi puolustusmoraaliltaan erittäin hyvä. Aaltonen menettää usein kiekkoja kikkaillessaan mutta huomattavan usein hän myös nappaa sen heti takaisin itselleen. Aaltonen on taiteilija. Ei häntä saa oikein kirveelläkään antamaan helppoa kahden metrin syöttöä kaverin lapaan. Kyllä hän sen syötön antaa mutta vasta sitten kun on saanut ainakin yhden vastustajan pistää vipuun. Tässä kohtaan onkin se miinuspuoli kun se vastustaja ei menekään harhautukseen niin Aaltonen sai kikkailullaan helpon tilanteen muuttumaan omalle joukkueelle vaikeaksi.
Ja uskokaa pois, kun pleijarit alkavat, Aaltoselta löytyy vielä lisävaihteita runkosarjahöntsäilyyn verrattuna. Hän haluaa ratkoa ja hän haluaa voittaa. Ja pleijareissa ylimääräiset kiemurat jäävät vähemmälle.
Viimeksi muokattu: