Aaltosen kohdalla on aina meneillään ruletti, koskaan ei tiedä onko pellailufiilis vai haaveilufiilis.
Jokus sitä yritti ylianalysoida kaverin peli- ja sielunmaisemaa, mutta täysin mahdoton homma.
Kaveri tulee paikalle pelin lopussa ja ratkoo mestaruudet, tai vastaavasti liukuu selkä suorana kadoten jäälle.
Piti tai ei, niin on se aikamoinen karakteri henkilönä, se syndiä sytyttää.
Mielummin vähän kahjo kuin tasapaksua harmaata. Sitä kaikkea on meidän Juhis.