Viestin lähetti FourForty
Johan tänne olikin sitten tullut tuo masamanin laittama kommentti, jollaista vähän odottelin. Mikä ihme siinä on, että urheilullisesti lahjakkaiden ihmisten velvollisuutena nähdään sen urheilullisen lahjakkuuden hyödyntäminen keinolla millä hyvänsä? Aika monille urheilijat eivät ole ihmisiä vaan urheilijoita, ja se on todella väärin. Lahjakkuus saattaa tuossa mentaliteetissa kääntyä kiroukseksi hyvin äkkiä.
Olen ennenkin nostanut esimerkiksi entisen JYPin hyökkääjän Janne Kurjenniemen, joka junnuista noston jälkeen tahkosi muutaman kauden liigajoukkueen nelosketjussa, ja kun ura ei näyttänyt siitä etenevän, lopetti mies kiekkoilun ja meni yliopistoon lukemaan fysiikkaa. Mielestäni todella fiksu päätös oman elämän kannalta. Urheilun pitäisi lähtökohtaisesti olla kivaa, ja jos se ei sitä ole, ei sitä ole mitään järkeä harrastaa. Täältä täysi tuki ja ymmärrys Pursiaisen päätökselle, vaikka yksi persoonallinen kaveri kiekkokaukaloista näin poistuikin.
No, jos näin olisin sanonut niin kai sen myöntäisin. Kun nyt sattuu olemaan tässä omassakin lähipiirissä monta kaveria, jotka saivat "kutsun" liigarinkiin, mutta sanoivat ei... Tosin he eivät kaikki olleet yhtä lahjakkaita...
Jos tuo nyt koettiin jotenkin ylimielisenä, niin pyydän anteeksi, se ei ollut tarkoitukseni, vaan se, että mitä nuoret pelaajat kokevat noustessaan liigaan, kun kaikki ei toimikaan ihan yhtä hienosti kuin A-junnuissa. Joillakin ei ole intoa eikä halua panostaa enempää ja se heille suotakoon, mutta sitten on näitä pelaajia, jotka tekevät joka päivä sen saman työmäärän eivätkä kehity ja ihmettelevät miksi kohnottavat 4. kentässä... Monta hyvää esimerkkiä: J.Vauhkonen, J.Hyvärinen, useat kaukalopalloilijat, jotka eivät halunneet/ehkä uskaltaneetkaan panostaa kiekkoon, jos nyt Pursiainen on taiteilijasielu, kuten täältä voimme lukea niin kyllä hänen päätöksensä ymmärtää hyvin. Nämä kaverit elävät sydämen avulla, jos joku ei kiinnosta niin homma loppuu...
Sitä mitä tässä hain oli yleistäminen, ei Pursiainen, ei Kurjenniemi, ihminen kun nyt sattuu olemaan sen verran laiska olento, että ei mielellään tee sellaista hommaa, joka vaatii enemmän panostusta, eikö?
Minä kunnioitan Pursiaisen päätöstä enkä siihen alunperin puuttunutkaan, kuin vain toteamalla, että meilläkin päin on näitä lopettajia, jotka sanovat, että ei jaksa ja kahdenkesken kännissä tulee, että ei halua tapattaa itseään kentällä, koska siellä on niin eri meininki kuin junnuissa...
Miksi näihin tilanteisiin sitten ajaudutaan? Ehkä se ei kuitenkaan ole tämän ketjun tehtävä, mutta ajatelkaa ihan yleisesti minkälaista on olla joukkueessa, joka treenaa päivittäin ja jos se ei toimi niin jaksaisitko sinä siinä mukana?