Thumbs up!
Tulenpa tänne kesken Haatajan huonomman hetken kehaisemaan kaveria. Olen kokonaisuutena digannut Hadesta aivan saatanasti ja olen tästä täysin yllättynyt.
Tässä plussat:
-Fyysisyys. Perkele, pitkästä aikaa snaipperi, joka ei hiiviskele ja pelkää nurkissa. Haatajahan on kuin juna, joka painaa ahneesti ja suoraan sinne, missä tapahtuu. Antaa miehekkäästi niittejä, ottaa niitä vastaan ja fokus on koko ajan kiekossa. Se pitää saada itselle tai sitten pitää päästä mestoille. Siinä missä Kuhta pörräsi kulmissa kiekon kanssa, Haataja olisi jo survomassa itseään lihakasan läpi maalille samaisen lätyskän kanssa. Siinä missä meidän ex-snaipperit ovat arastelleet mennä kiekottomana maalille (poislukien Luttinen), Haataja ruhjoo itsensä lennumaisen röyhkeästi sekaan. Haataja on äijä, käyttäisin jopa kulahtanutta sanontaa "HIFK:n näköinen"
-Laukaus. Se on luja ja tarkka. Ei leivota, ei säädetä, vaan ammutaan. Ja mennään kyttäämään omaa ribaria.
-Itsekkyys. Parhaimmillaan / pahimmillaan Haataja on lähes törkeän itsekäs. Pidän tästä piirteestä, se on ahneen maalintekijän merkki. Olemme nähneet useita kaksykkösiä, jossa Haataja on kiekollinen ja se kiekoton on turhaan venannut lapa jäässä syöttöä, kun Hade on vetänyt itse. Ja usein tuloksellisesti. Tästä piirteestä tulee mieleen vanha kunnon Hannes Hyvönen. Haataja on kaukana HMV;stä, hänessä on oikeaa stara-ainesta.
-Asenne. Kuka muu iskee mailansa maalipuihin yhtä ansiokkaasti kuin esimerkiksi rankkarissa epäonnistunut Haataja? Kaveri räiskyää ja leimuaa koko ajan. Haluaa ja vaatii kiekkoa ja maaleja ja on itse itsensä kovin kriitikko, jos ei onnistu. Edelleenkin kaukana HMV:stä.
-Aktiivisuus. Liittyy edelliseen. Kun Hirso oli sivussa, Haataja raivasi paikkansa ihan itse. PW ei toiminut 1-senana, mutta Haataja ei jäänyt avuttomana neppailemaan, vaan otti ketjun kiekollisen pelaajan roolin aika suvereenisti. Kiekollisena hän pyrkikin sitten ratkomaan tilanteet yksin. Mutta plussaa tästäkin ahneuden lajista.
Miinusta
-Rankkarit. Haataja on viimeisen päälle kamppailu-urheilija. Hän onnistuu paineen alaisissa pelitilanteissa paremmin kuin keinotekoisessa rankkariympäristössä. En enää laittaisi häntä rankkuihin, joka kerta menee kallis komposiittimailakin paskaksi. Olen satavarma, että Turo tai Siimkin olisi parempi rankkareissa. No, kaikkien ei tarvitse osata kaikkea.
-Loukkaantumisherkkyys. Johtuu juuri yllä esitellystä pelityylistä.
-Pelisilmä kiekottomana. Ei aivan Haatajan hommia. Arttu on pirun hyvä hiffaamaan minne kannattaa mennä kyttäämään ribaria. Kiekottomana Haataja kuitenkin mieluummin taklaa kuin hakee paikkaa sikäli kun kiekollinen pakki on näköetäisyydellä. Erikoinen piirre snaipperille! Niinpä vastahyökkäyksissä Hade on usein viimeinen alastulija.
Odotin tylsää maalaisjunttia, joka onnistuu vain....niin, maalla. Olen iloisesti yllättynyt! Erittäin särmän tuntuinen kaveri ja pistää itsensä paljon enemmän likoon kuin kaikki viimekauden miehistöstä lähteneet hyökkääjät yhteensä.