Joulu on jo ovella, kuten tihkusateisesta säästäkin voi päätellä. Joulun läheisyyden huomaa myös ihmisistä. On kiire hankkia jouluviinit, -viinat, -oluet ja -glogit. Niin ja ruoat ja lahjat kanssa. Kuusikin pitää var... ostaa. Kinkku paistetaan kohta, ja pahankurisinkin kakara on käyttäytynyt kuin taivahan enkeli viimeiset kaksi viikkoa. Lapsen logiikalla kun vuoden kolttoset saa anteeksi reippaaalla silmänpalvontakampanjalla. Todistetusti ovat vielä oikeassa.
Olennaisena osana suomalaiseen jouluun kuuluvat jouluvalot. Siis kyntteliköt, kynttiläsarjat ja uusimpana tulokkaana jo pari vuotta sateisia jouluiltojamme valaisseet valokaapelit. Perinteinen kynttelikkö on sellainen, jossa on kolmesta viiteentoista kynttilää vierekkäin. Yleensä ne muodostavat loivan kaaren tai tylpän kulman, jonka korkein kohta on keskellä. Kynttilät ovat nykypäivänä lähestulkoon aina sähkömallisia, joten valokuvio pysyy säännöllisenä. Jos kaikki polttimot ovat kunnossa, siis. Kynttelikön valojen väri on - uskallan sanoa poikkeuksetta - lämpimän oranssi, siis melkein kuin oikean kynttilän liekin. Kyntteliköt ovat tyylikkäitä ja tunnelmallisia.
Kynttiläsarjoilla tarkoitan kaikkia valosarjoja, jotka eivät ole missään valmiissa muodossa. Ne muodostuvat pienistä valoista ja valot toisiinsa yhdistävästä sähköjohdosta. Kynttiläsarjan voi laittaa puuhun, seinälle tai ikkunaan, ja niistä voi tehdä erilaisia kuvioita. Perinteinen kuvio on mallia "roiskastaan se nyt tuohon" jolloin mitään tunnistettavaa hahmoa ei ole. Yleinen ja helppo kuvio on tähti, ja myös sydämen muotoon taiteiltuja kynttiläsarjoja näkee.
Kynttiläsarjakin voi olla tyylikäs. Valojen värivalikoima on laajahko, alkaen lämpimän oranssista mennen sähkönsinisen kautta räikeään pinkkiin. Mallit, joissa on useita eri värejä, ovat yleisiä. Kynttiläsarjan voi myös saada vilkkuvana. Vilkkumisen tahtia voi myös säätää. Vilkkuvien värillisten valojen ansiosta kotiseutuni muutamilla kaduilla kävellessä voisi vain vähäisellä mielikuvituksen käytöllä kuvitella kävelevänsä Patpongin viihdealueella. Anteeksi nyt vain, mutta ilman harkintaa rakennellut räikeänväriset ja vilkkuvat valaistustekeleet tuovat mieleen lähinnä kolmensadan bahtin porttolan, ja tuo ajatus karkottaa joulurauhan mielestä aika nopeasti. Tiettyjen talojen ohi käveltyä silmissä vilkkuu vielä vartin sinisiä, punaisia, vihreitä ja keltaisia valoja, eri sävyisinä tietty, ja kaikki eri tahtiin. Jos näette minun kävelevän päin puuta, liikennemerkkiä tai seinää niin ei, en ole humalassa, tai ainakaan myönnä olevani. Olen juuri nähnyt "tyylikkäitä" jouluvaloja.
Valokaapelit ovat kaikista metkoimmat. Niistä ei tunnu saavan hienoa ja hillittyä kuviota sitten millään. Tästä johtuen ne yleensä on lätkäisty miten sattuu minne sattuu, kunhan on vaan jotenkin saatu näkyviin. Pitkin parvekkeen kaidetta epäsymmetrisesti kiemurteleva kirkkaanvihreä valokaapeli lienee se tyylikkäin vaihtoehto, tästä mennään sitten vain huonompaan suuntaan.
Jouluvaloilla voi siis luoda hillittyä ja rauhallista joulun tunnelmaa. Niillä voi myös osoittaa, että sen enempää tyylitajua kuin itsekriittisyyttäkään ei aina löydy fiksuimmaltakaan henkilöltä. En muuten usko, että räikeiden ja vilkkuvien valojen tuijottelu tekee hyvää silmille tai aivoille. Miettikää nyt vaikka poliiseja, nehän näkevät niitä sinisiä vilkkuvaloja koko ajan. Ovat sitten sellaisia kuin ovat.
Vetoankin täten kaikkiin jouluvalaisijoihin: vaikka se kahdeksan värin vilkkuva kuvio, josta herää rivohkoja mielikuvia vain vähäisellä mielikuvituksen käytöllä, voi näyttää teistä hyvinkin hienolta ja tyylikkäältä, niin myös naapurinne näkevät sen. Käyttäkää vähän enemmän harkintaa. Ja hyvää makua, jos sitä löytyy.
Ai miten itse jouluvalaisen? Yhdellä tyylikkään yksinkertaisella kyntteliköllä, sekä liudalla oikeita kynttilöitä. Mutta makuni onkin täydellinen, kuinkas muuten.
Olennaisena osana suomalaiseen jouluun kuuluvat jouluvalot. Siis kyntteliköt, kynttiläsarjat ja uusimpana tulokkaana jo pari vuotta sateisia jouluiltojamme valaisseet valokaapelit. Perinteinen kynttelikkö on sellainen, jossa on kolmesta viiteentoista kynttilää vierekkäin. Yleensä ne muodostavat loivan kaaren tai tylpän kulman, jonka korkein kohta on keskellä. Kynttilät ovat nykypäivänä lähestulkoon aina sähkömallisia, joten valokuvio pysyy säännöllisenä. Jos kaikki polttimot ovat kunnossa, siis. Kynttelikön valojen väri on - uskallan sanoa poikkeuksetta - lämpimän oranssi, siis melkein kuin oikean kynttilän liekin. Kyntteliköt ovat tyylikkäitä ja tunnelmallisia.
Kynttiläsarjoilla tarkoitan kaikkia valosarjoja, jotka eivät ole missään valmiissa muodossa. Ne muodostuvat pienistä valoista ja valot toisiinsa yhdistävästä sähköjohdosta. Kynttiläsarjan voi laittaa puuhun, seinälle tai ikkunaan, ja niistä voi tehdä erilaisia kuvioita. Perinteinen kuvio on mallia "roiskastaan se nyt tuohon" jolloin mitään tunnistettavaa hahmoa ei ole. Yleinen ja helppo kuvio on tähti, ja myös sydämen muotoon taiteiltuja kynttiläsarjoja näkee.
Kynttiläsarjakin voi olla tyylikäs. Valojen värivalikoima on laajahko, alkaen lämpimän oranssista mennen sähkönsinisen kautta räikeään pinkkiin. Mallit, joissa on useita eri värejä, ovat yleisiä. Kynttiläsarjan voi myös saada vilkkuvana. Vilkkumisen tahtia voi myös säätää. Vilkkuvien värillisten valojen ansiosta kotiseutuni muutamilla kaduilla kävellessä voisi vain vähäisellä mielikuvituksen käytöllä kuvitella kävelevänsä Patpongin viihdealueella. Anteeksi nyt vain, mutta ilman harkintaa rakennellut räikeänväriset ja vilkkuvat valaistustekeleet tuovat mieleen lähinnä kolmensadan bahtin porttolan, ja tuo ajatus karkottaa joulurauhan mielestä aika nopeasti. Tiettyjen talojen ohi käveltyä silmissä vilkkuu vielä vartin sinisiä, punaisia, vihreitä ja keltaisia valoja, eri sävyisinä tietty, ja kaikki eri tahtiin. Jos näette minun kävelevän päin puuta, liikennemerkkiä tai seinää niin ei, en ole humalassa, tai ainakaan myönnä olevani. Olen juuri nähnyt "tyylikkäitä" jouluvaloja.
Valokaapelit ovat kaikista metkoimmat. Niistä ei tunnu saavan hienoa ja hillittyä kuviota sitten millään. Tästä johtuen ne yleensä on lätkäisty miten sattuu minne sattuu, kunhan on vaan jotenkin saatu näkyviin. Pitkin parvekkeen kaidetta epäsymmetrisesti kiemurteleva kirkkaanvihreä valokaapeli lienee se tyylikkäin vaihtoehto, tästä mennään sitten vain huonompaan suuntaan.
Jouluvaloilla voi siis luoda hillittyä ja rauhallista joulun tunnelmaa. Niillä voi myös osoittaa, että sen enempää tyylitajua kuin itsekriittisyyttäkään ei aina löydy fiksuimmaltakaan henkilöltä. En muuten usko, että räikeiden ja vilkkuvien valojen tuijottelu tekee hyvää silmille tai aivoille. Miettikää nyt vaikka poliiseja, nehän näkevät niitä sinisiä vilkkuvaloja koko ajan. Ovat sitten sellaisia kuin ovat.
Vetoankin täten kaikkiin jouluvalaisijoihin: vaikka se kahdeksan värin vilkkuva kuvio, josta herää rivohkoja mielikuvia vain vähäisellä mielikuvituksen käytöllä, voi näyttää teistä hyvinkin hienolta ja tyylikkäältä, niin myös naapurinne näkevät sen. Käyttäkää vähän enemmän harkintaa. Ja hyvää makua, jos sitä löytyy.
Ai miten itse jouluvalaisen? Yhdellä tyylikkään yksinkertaisella kyntteliköllä, sekä liudalla oikeita kynttilöitä. Mutta makuni onkin täydellinen, kuinkas muuten.