JYPin sivujen otteluraportti ja sen viimeinen kappale kirvoitti minut avaamaan ketjun ja sitä mukaan keskustelua tästä mielenkiintoisesta aiheesta. Tähän ketjuun voi jokainen kommentoida omaa mielipidettään oman suosikkijoukkueensa pelityylistä sekä varsinkin omaa näkemystään muiden joukkueiden pelityyleistä. Ketjun aihe sivuaa hieman ehkä ketjua "Mielikuva muista joukkueista" mutta toivon, että kaikki ennakkoluulot heitetään pois ja yritetään arvioida rehellisesti vain ja ainoastaan joukkueiden pelityylejä ja niiden eroja.
Tätä mielikuvaa ja mielipidettä tietenkin hämärtää hieman se tosiseikka, että moni kiekkoa seuraava näkee yleensä suosikkijoukkueensa kotipelejä ja vastustajan vieraspelejä. Toki löytyy monia poikkeuksia, jotka käyvät niin kotipeleissä kuin vieraspeleissäkin. Näillä ihmisillä on ehkä hieman laajempi näkemys ja toivottavasti kommentoivat joukkueiden pelityylejä niin vieraissa kuin kotonakin ja niiden eroja. Nykyaikanahan on varsin yleistä, että kotona yritetään pelata hieman yleisöystävällisempää peliä, mutta vieraissa yritetään napsia pisteitä hinnalla millä hyvänsä.
Edellä mainitussa raportissa kirjoittaja viittaa Etelä-Saimaan toimittajan Vesa Salmisen Kiekkolehdessä kirjoittamaan juttuun joka käsittelee jääkiekon kaksijakoisuudesta valmentajien ja analyytikkojen tieteenä ja toisaalta katsojien draaman kaipuuna, jossa Salminen kuuluttaa intohimoa.
Lainaan tähän osan tuosta tekstistä mistä löytyy erittäin mielenkiintoinen pointti. Kirjoittajan nimeä en tiedä, koska sitä ei ole jutun yhteyteen laitettu.
Kiekkobisnes on käytössä olevien resurssien parasta mahdollista hyödyntämistä parhaan tuloksen saavuttamiseksi. Jos valmentajalla on nippu maajoukkuetason pelimiehiä ja käytössä on puolustusvoittoinen pelitapa, äijät pystyvät sitä varmasti noudattamaan ja tulosta tulee. Joku voisi myös kysyä, kuinka kauan taitavat pelikaverit haluavat pelata sellaisessa systeemissä. Toinen voisi sanoa, että varmalla pelitavalla otetaan mestaruuksia, tehdään tulosta. Joskus on kyse joukkueen resursseista, mihin pelitapaan porukan taidot riittävät. Joskus taas kyseessä on valmentajan pelinäkemys.
Jääkiekko on mennyt siihen pisteeseen, että menestys on kaikkein tärkeintä ja sitä halutaan hinnalla millä hyvänsä. Joukkueiden johdot asettavat suuret menestyspaineet valmentajalle ja valmentaja tekee tietenkin kaiken, että saisi joukkueen menestymään, jopa pelitavan uhalla. Menestyksen takana seisoo tietenkin raha, ja jos joukkue menestyy raha tulee yleisön muodossa.
Mutta silti yleisö valittaa, että nykyjääkiekko on tylsää. Tukea väitteelleni voi hakea esimerkiksi Iltalehden nettikyselystä, jossa kysytään "Ovatko puheet tylsästä SM-Liigasta liioiteltuja?" 67 % vastaajista on sitä mieltä, että eivät ole liioiteltuja. Tämän perusteella koko jääkiekkobisnes pyörii oravanpyörässä, jossa mielipiteet ovat todella ristiriidassa. Onko jääkiekkoa seuraavalle tärkeämpää oman joukkueen menestys vai viihdyttävä jääkiekko-ottelu ja joukkueen viihdyttävä pelitapa? Veikkaan, että suurelle osalla tärkeämpää on oman joukkueensa menestys. Kukapa nyt häviävää joukketta kävisi katsomassa?
Muunmuassa Jukka Rautakorven joukkeita on kritisoitu joukkueidensa pelityylien takia. Kun Rautakorpi valmensi Tapparaa, niin Tapparan pelityyliä arvosteltiin tylsäksi, puolustusvoittoiseksi ja jopa kovaan mailankäyttöön sortuvaksi. Rautakorven ollessa JYPin kakkosvalmentajana, niin ne kuuluisat kahvasyytökset alkoivat. Nyt kun Rautakorpi valmentaa Lukkoa, niin samat syytökset seuraavat hänen joukkuettaan. Myös Veikkaajan tutkimus antoi väitteille perusteluja, tosin minun mielestäni tuollainen tutkimus ei ole kovinkaan relevantti eikä siitä välttämättä voi vetää mitään johtopäätöksiä. Kannattaa myös huomioida se, että Rautakorven aikana Tappara otti mestaruuden ja oli kahdesti hopealla ja se, miten Lukon kurssi kääntyi viime kaudella Rautakorven tullessa joukkueen ruoriin. Moni huomasi myös tämän jälkeen Lukon pelityylissä suuren muutoksen.
JYP on kantanut jo yli kymmenen vuotta kahva-joukkueen mainetta. Kahva-syytökset aloitti helsinkiläinen media pudotuspeleissä 1988-1989 ja Ilveksen valmentaja Sakari Pietilä jatkoi tuota saman kauden semifinaaleissa Ilves-JYP. Lainaan tähän otteen kirjasta Hannu Aravirta - Leijonan osa, jossa Aravirta sanoo seuraavaa:
-Ne eivät tahtoneet millään pärjätä meitä vastaan ja kommentteihin tuli katkeruutta, koska hävinnyt joukkue suostuu harvoin tunnustamaan olleensa vastustajaa huonompi. Veimme liikkeellämme aseet kehä kolmosen joukkueilta. Siellä alettiin puhua, että Jyppi kahvaa. Väite sai siivet mediassa. Kohta muutkin joukkueet alkoivat turvautua samaan selitykseen. Kahvaleima lyötiin otsaamme pysyvästi.
Osa tällaisista pelityyliin liittyvistä seikoista on median luomia, mutta osa on varmasti tottakin. Monet joukkueet pelaavat resurssiensa rajoilla ja ehdoilla ja ovat pakotettuja pelaamaan puolustusvoittoisesti ja jopa sääntöjen rajamailla. Toisaalta se on ymmärrettävää, koska kaikki haluavat menestyä. Menestyksestä on tullut niin tärkeää, että suuremmatkin seurat ovat alkaneet pelaamaan puolustuksen kautta ja kärjistäen sanottuna tylsää jääkiekkoa. Mielestäni tässä on syyt monien mielestä tylsään SM-liigaan.
Moni valittaa ettei liigassa ole enää taitavia yksilöitä. Kyllä on, mutta ne eivät pääse esiin enää vallitsevien pelityylien johdosta. Verrataanpa vaikka kymmenen vuotta taaksepäin miten yksi pelaaja pystyi dominoimaan peliä ja tekemään hurjia pistemääriä. Nykyään sellainen ei ole enää mahdollista. Katsotaanpa vaikka SM-liigassa nyt pelaavia NHL-pelaajia. Eivät he eroa joukosta enää niin näkyvästi, eivät edes välttämättä pisteiden valossa.
Minun näkemykseni joukkueiden pelityyleistä.
Blues
Puolustuksen kautta pelaava joukkue, mutta pyrkii olemaan aktiivinen. Tässäkö syy miksi menestystä ei ole tullut?
HIFK
Pelaa aggressiivisesti ja haluaa tehdä aloitteen. Pelaa viihdyttävää kiekkoa.
HPK
Joutui muuttamaan pelityylinsä tälle kaudelle ja pelaa nykyään passiivisemmin. Pelityylin muutos materiaalin sanelemana.
Ilves
Muutti pelityylinsä Lindströmin astuttua ruoriin. Pelaa puolustuksen kautta eikä hyökkää niin rohkeasti enää. Tulos näkyy heti sarjataulukossa.
Jokerit
Passiivinen pelitapa perustuu nopeisiin vastahyökkäyksiin. Lepää vahvan puolustuskaluston ja maalivahtipelin varassa.
JYP
Alatalon ja Salon luoma pelitapa jopa yllättävän kiekollinen ja aktiivinen materiaaliin nähden.
Kärpät
Kova materiaali antaa luvan pelata hyökkäysvoittoisesti eivätkä nimekkäät pelaajat ole niin virhealttiita.
Lukko
Rautakorven ottaessa ohjat pelityyli muuttui puolustusvoittoisemmaksi ja virheiden välttäminen maksimoitiin.
Pelicans
Matikaisen luoma pelityyli istui materiaaliin alkukaudesta hyvin. Materiaali rajallinen. Voisi ehkä pelata vieläkin puolustusvoittoisammin, mutta yrittää ja uskaltaa myös kiekolliseen peliin.
SaiPa
Pelaa puolustuksen kautta materiaalin ehdoilla. Joukkue sitoutunut pelityyliin hyvin.
Tappara
Saarinen muutti pelitavan aktiivisemmaksi ja tulos ollut sen mukaista, eli heikkoa. Pitäisikö palata tylsään ja menestyvään kiekkoon?
TPS
Pelaa materiaaliin nähden yllättävän passiivisesti. Pelityyli ja joukkue ei ole tällä kaudella kohdannut täydellisesti. Vaativatko kiekkotaiturit vapaamman pelitavan?
Ässät
Toivolan aggressiivinen ja ennakkoluuloton pelityyli ollut myrkkyä monelle joukkueelle. Hyvin roolitettu joukkue ja pelitapaan sitoutuminen.
Pointtini on siis se, että ennen ottelun voitti se joukkue joka teki enemmän maaleja. Nykyään ottelun voittaa se joukkue kumpi päästää vähemmän.
Tätä mielikuvaa ja mielipidettä tietenkin hämärtää hieman se tosiseikka, että moni kiekkoa seuraava näkee yleensä suosikkijoukkueensa kotipelejä ja vastustajan vieraspelejä. Toki löytyy monia poikkeuksia, jotka käyvät niin kotipeleissä kuin vieraspeleissäkin. Näillä ihmisillä on ehkä hieman laajempi näkemys ja toivottavasti kommentoivat joukkueiden pelityylejä niin vieraissa kuin kotonakin ja niiden eroja. Nykyaikanahan on varsin yleistä, että kotona yritetään pelata hieman yleisöystävällisempää peliä, mutta vieraissa yritetään napsia pisteitä hinnalla millä hyvänsä.
Edellä mainitussa raportissa kirjoittaja viittaa Etelä-Saimaan toimittajan Vesa Salmisen Kiekkolehdessä kirjoittamaan juttuun joka käsittelee jääkiekon kaksijakoisuudesta valmentajien ja analyytikkojen tieteenä ja toisaalta katsojien draaman kaipuuna, jossa Salminen kuuluttaa intohimoa.
Lainaan tähän osan tuosta tekstistä mistä löytyy erittäin mielenkiintoinen pointti. Kirjoittajan nimeä en tiedä, koska sitä ei ole jutun yhteyteen laitettu.
Kiekkobisnes on käytössä olevien resurssien parasta mahdollista hyödyntämistä parhaan tuloksen saavuttamiseksi. Jos valmentajalla on nippu maajoukkuetason pelimiehiä ja käytössä on puolustusvoittoinen pelitapa, äijät pystyvät sitä varmasti noudattamaan ja tulosta tulee. Joku voisi myös kysyä, kuinka kauan taitavat pelikaverit haluavat pelata sellaisessa systeemissä. Toinen voisi sanoa, että varmalla pelitavalla otetaan mestaruuksia, tehdään tulosta. Joskus on kyse joukkueen resursseista, mihin pelitapaan porukan taidot riittävät. Joskus taas kyseessä on valmentajan pelinäkemys.
Jääkiekko on mennyt siihen pisteeseen, että menestys on kaikkein tärkeintä ja sitä halutaan hinnalla millä hyvänsä. Joukkueiden johdot asettavat suuret menestyspaineet valmentajalle ja valmentaja tekee tietenkin kaiken, että saisi joukkueen menestymään, jopa pelitavan uhalla. Menestyksen takana seisoo tietenkin raha, ja jos joukkue menestyy raha tulee yleisön muodossa.
Mutta silti yleisö valittaa, että nykyjääkiekko on tylsää. Tukea väitteelleni voi hakea esimerkiksi Iltalehden nettikyselystä, jossa kysytään "Ovatko puheet tylsästä SM-Liigasta liioiteltuja?" 67 % vastaajista on sitä mieltä, että eivät ole liioiteltuja. Tämän perusteella koko jääkiekkobisnes pyörii oravanpyörässä, jossa mielipiteet ovat todella ristiriidassa. Onko jääkiekkoa seuraavalle tärkeämpää oman joukkueen menestys vai viihdyttävä jääkiekko-ottelu ja joukkueen viihdyttävä pelitapa? Veikkaan, että suurelle osalla tärkeämpää on oman joukkueensa menestys. Kukapa nyt häviävää joukketta kävisi katsomassa?
Muunmuassa Jukka Rautakorven joukkeita on kritisoitu joukkueidensa pelityylien takia. Kun Rautakorpi valmensi Tapparaa, niin Tapparan pelityyliä arvosteltiin tylsäksi, puolustusvoittoiseksi ja jopa kovaan mailankäyttöön sortuvaksi. Rautakorven ollessa JYPin kakkosvalmentajana, niin ne kuuluisat kahvasyytökset alkoivat. Nyt kun Rautakorpi valmentaa Lukkoa, niin samat syytökset seuraavat hänen joukkuettaan. Myös Veikkaajan tutkimus antoi väitteille perusteluja, tosin minun mielestäni tuollainen tutkimus ei ole kovinkaan relevantti eikä siitä välttämättä voi vetää mitään johtopäätöksiä. Kannattaa myös huomioida se, että Rautakorven aikana Tappara otti mestaruuden ja oli kahdesti hopealla ja se, miten Lukon kurssi kääntyi viime kaudella Rautakorven tullessa joukkueen ruoriin. Moni huomasi myös tämän jälkeen Lukon pelityylissä suuren muutoksen.
JYP on kantanut jo yli kymmenen vuotta kahva-joukkueen mainetta. Kahva-syytökset aloitti helsinkiläinen media pudotuspeleissä 1988-1989 ja Ilveksen valmentaja Sakari Pietilä jatkoi tuota saman kauden semifinaaleissa Ilves-JYP. Lainaan tähän otteen kirjasta Hannu Aravirta - Leijonan osa, jossa Aravirta sanoo seuraavaa:
-Ne eivät tahtoneet millään pärjätä meitä vastaan ja kommentteihin tuli katkeruutta, koska hävinnyt joukkue suostuu harvoin tunnustamaan olleensa vastustajaa huonompi. Veimme liikkeellämme aseet kehä kolmosen joukkueilta. Siellä alettiin puhua, että Jyppi kahvaa. Väite sai siivet mediassa. Kohta muutkin joukkueet alkoivat turvautua samaan selitykseen. Kahvaleima lyötiin otsaamme pysyvästi.
Osa tällaisista pelityyliin liittyvistä seikoista on median luomia, mutta osa on varmasti tottakin. Monet joukkueet pelaavat resurssiensa rajoilla ja ehdoilla ja ovat pakotettuja pelaamaan puolustusvoittoisesti ja jopa sääntöjen rajamailla. Toisaalta se on ymmärrettävää, koska kaikki haluavat menestyä. Menestyksestä on tullut niin tärkeää, että suuremmatkin seurat ovat alkaneet pelaamaan puolustuksen kautta ja kärjistäen sanottuna tylsää jääkiekkoa. Mielestäni tässä on syyt monien mielestä tylsään SM-liigaan.
Moni valittaa ettei liigassa ole enää taitavia yksilöitä. Kyllä on, mutta ne eivät pääse esiin enää vallitsevien pelityylien johdosta. Verrataanpa vaikka kymmenen vuotta taaksepäin miten yksi pelaaja pystyi dominoimaan peliä ja tekemään hurjia pistemääriä. Nykyään sellainen ei ole enää mahdollista. Katsotaanpa vaikka SM-liigassa nyt pelaavia NHL-pelaajia. Eivät he eroa joukosta enää niin näkyvästi, eivät edes välttämättä pisteiden valossa.
Minun näkemykseni joukkueiden pelityyleistä.
Blues
Puolustuksen kautta pelaava joukkue, mutta pyrkii olemaan aktiivinen. Tässäkö syy miksi menestystä ei ole tullut?
HIFK
Pelaa aggressiivisesti ja haluaa tehdä aloitteen. Pelaa viihdyttävää kiekkoa.
HPK
Joutui muuttamaan pelityylinsä tälle kaudelle ja pelaa nykyään passiivisemmin. Pelityylin muutos materiaalin sanelemana.
Ilves
Muutti pelityylinsä Lindströmin astuttua ruoriin. Pelaa puolustuksen kautta eikä hyökkää niin rohkeasti enää. Tulos näkyy heti sarjataulukossa.
Jokerit
Passiivinen pelitapa perustuu nopeisiin vastahyökkäyksiin. Lepää vahvan puolustuskaluston ja maalivahtipelin varassa.
JYP
Alatalon ja Salon luoma pelitapa jopa yllättävän kiekollinen ja aktiivinen materiaaliin nähden.
Kärpät
Kova materiaali antaa luvan pelata hyökkäysvoittoisesti eivätkä nimekkäät pelaajat ole niin virhealttiita.
Lukko
Rautakorven ottaessa ohjat pelityyli muuttui puolustusvoittoisemmaksi ja virheiden välttäminen maksimoitiin.
Pelicans
Matikaisen luoma pelityyli istui materiaaliin alkukaudesta hyvin. Materiaali rajallinen. Voisi ehkä pelata vieläkin puolustusvoittoisammin, mutta yrittää ja uskaltaa myös kiekolliseen peliin.
SaiPa
Pelaa puolustuksen kautta materiaalin ehdoilla. Joukkue sitoutunut pelityyliin hyvin.
Tappara
Saarinen muutti pelitavan aktiivisemmaksi ja tulos ollut sen mukaista, eli heikkoa. Pitäisikö palata tylsään ja menestyvään kiekkoon?
TPS
Pelaa materiaaliin nähden yllättävän passiivisesti. Pelityyli ja joukkue ei ole tällä kaudella kohdannut täydellisesti. Vaativatko kiekkotaiturit vapaamman pelitavan?
Ässät
Toivolan aggressiivinen ja ennakkoluuloton pelityyli ollut myrkkyä monelle joukkueelle. Hyvin roolitettu joukkue ja pelitapaan sitoutuminen.
Pointtini on siis se, että ennen ottelun voitti se joukkue joka teki enemmän maaleja. Nykyään ottelun voittaa se joukkue kumpi päästää vähemmän.
Viimeksi muokattu: