Tällä hetkellä en vihaa oikeastaan yhtäkään joukkuetta. Minnesota ja Colorado olisivat viime vuosien historiasta johtuen näitä eniten vihattavia joukkueita, mutta koska Minnesotakin joutuu onneksi avaamaan peliään ensi kaudella, suhteeni joukkueeseen on lähes neutraali. Katsonkin aluksi miten ensi kausi tulee alkamaan ja alan vasta tämän jälkeen tekemään omia Milan Hejduk tai Willie Mitchell voodoo-nukkejani.
Yleisesti joukkueita kohtaan tuntemani viha on vaihdellut paljonkin vuosien saatossa ja tietysti suurin vihani on kohdistunut aina niihin joukkueisiin, jotka ovat olleet Vancouver Canucksin suurimpia uhkia sarjassa. Erityisen halveksittavia joukkueita ovat olleet luonnollisesti ne ryhmät, jotka ovat katkaisseet Canucksin kauden playoffeissa.
Mitään kovin pitkiä viha-rakkaus suhteita suuntaan tai toiseen ei ole kuitenkaan päässyt syntymään, joskin esimerkiksi New York Rangers on ollut minulle aina se suurimman katkeruuden aiheuttanut joukkue. Toisaalta mainittu joukkue pelaa idässä ja lisäksi joukkue on kontannut viime vuosina niin pahasti, että suhteeni tähän NHL:n Kauniiden ja Rikkaiden ryhmään on laantunut.
Yksi mielenkiintoinen tapaus omalla kohdallani on muuten edesmennyt Winnipeg Jets, jota vihasin aikanaan todenteolla. Sittemmin olen kuitenkin siirtynyt ex-Jets leirin Fan-Clubiin kun Canucksin farmijoukkueeksi tuli Manitoba Moose. Olen huomannut yllättäen, että entiset Jets fanit ja siis nykyiset Moose fanit ovat kuitenkin pohjimmiltaan hyvää ja asiantuntevaa kiekkoporukkaa. Kun ajatellaan taaksepäin, en olisi uskonut koskaan kannattavani Winnipegilaisjoukkuetta.
Omien kohdalla olen usein kritisoinut joukkuettani ruotsalaispelaajien suuresta määrästä, mutta tämä on luonnollisesti vain omille osoitettua sarkasmia. Yksi kaikkien aikojen suurimmista pakkisuosikeistani on ruotsalaispuolustaja Mattias Öhlund ja yksi kaikkien aikojen hyökkääjäsuosikeistani on ruotsalaishyökkääjä Markus Näslund. Jos puhutaan suomalaisesta kiekosta, minua ei häirinnyt myöskään se, että Curt Lindström oli ensimmäinen Suomen MM-kultaan vienyt valmentaja, eikä se, että SM-liigan suosikkijoukkueessani Tampereen Ilveksessä pelasi taannoin eräs Peter Larsson. Eihän sille mitään voi, että Ruotsi tuottaa erinomaisia kiekkoilijoita.
Toisaalta jos Canucks on ruotsalaisjoukkue, se on myös suomalaisjoukkue. Vancouverhan on turvannut jo kahdenkymmenen vuoden ajan myös suomalaiseen kiekkotaitoon. Ensin 1980-luvulla Canucksin johtavia pelaajia oli pitkään Petri Skriko ja seuraavalla vuosikymmenellä Jyrki Lumme. Näiden kahden pitkän linjan Canucks pelaajan lisäksi joukkueessa on pelannut monia muita suomalaisia kuten tämän hetken Sami Salo ja Jarkko Ruutu sekä takavuosien Christian Ruuttu, Raimo Summanen ja Esa Tikkanen.
Canucksin suomalaisyhteistyö on muuten jo oikeastaan 35 vuotta vanhaa. Takavuosien Ilves-leganda Lasse Oksanen pelasi Canucksissa harjoituspelejä 1970-luvun taitteessa (teki yhden maalinkin ensimmäisenä suomalaispelaajana Vancouverissa Los Angelesia vastaan) ja oli lähellä tehdä sopimuksen Canucksin kanssa. Samoihin aikoihin Canucksissa pelasi myös Ilveksen valmentaja/pelaaja Len Lunde sekä suomalaissukuinen Wayne Maki, joka toimi Oksasen tulkkina Canucksin harjoitusleirillä.
Se riittää kansalaisuushöpinöistä monikansallisessa liigassa. Summa summarum, ketjun aiheeseen palaten; Kuten mainittua, tällä hetkellä yksikään joukkue ei herätä allekirjoittaneessa suuria viha-rakkaus tunteita - tiettyjen pelaajien tavoin. Jotkut joukkueet tulevat varmasti nousemaan jälleen esiin perinteisessä voodoo rituaaleissa, mutta aika näyttää joukkueet.