Kun tätä jin ja jang eli pelko/rohkeus teemaa on täällä niin runsaasti pyöritelty, niin viime kaudella oli varmaan tilanne jossa oli vähän pakko onnistua. Kokenut valmennus Karrin johdolla, Jesse, McCoshen, JMJ, Turgeon, Talaja, Rohdin, satsaus Rubiniin. Rutinoitua kalustoa pitämässä paattia pinnalla.
Toki, siinä oli myös tarinoita kuten kauden alkaessa 17-v. Lenni Hämeenahon murtautuminen, Nikolas Matinpalon kehitys, Valtteri Viirretin viivapeli, Heimosalmen kevät, Määtän iso vastuu. Mutta kokemus keulilla ja puolustus edellä kovissa paineissa, meni viittä vaille nappiin ja lähtökohdat kuluvalle kaudelle oli huomattavasti valoisammat.
Ehkä alkanut kausi 23-24 on jonkinlainen taitekohta. Kun sieltä oikeasti on nousemassa miesten tasolle Knihti, Juhola osasto. Olis pitäny Juholalle kaavailla ruutua jo tän kauden joukkueeseen, antaa vastuuta syksyllä? En osaa sanoa, varsinkaan nyt kun syyskausi Mestiksessä ei oo miestä pilannut vaan valmiimpana Liigajäille. Varmasti oppia ja rutiinia vielä karttuu, mutta on tuolla heti suorittamassa, eikä selviytymässä jollain junnustatuksella.
Jonkinlaisia suuria linjoja ja strategioita varmasti seurassa on, toisaalta urheilujohtajan vaihtuminen ja tuore päävalmentaja ovat omia tekijöitään. Ihan hyvin ymmärrän senkin ajatusmaailman, ettei nyt tässä kylmiltään aleta pyörittelemään vielä tasoaan todistamattomien junnujen kanssa vaan pystytetään seiniä kokeneemmilla kavereilla. On suorituspaineita ja haluja kasata mahdollisimman vahva nippu.
Pakistohan meillä on edelleen suht nuorekas. Mutta joo. Ehkä tässä ollaan jossain taitekohdassa kun nuoriso-osastoa on nousemassa sille tasolle jossa ihan tosissaan kilpailevat pelipaikkaa pois kokeneemmilta. Juhola ja Knihti nyt etunenässä, kattellaan syksymmällä missä Ylitalo, Noiva & co. menevät kehityksessä. Rohkeuttahan se sitten urheilujohdolta ja valmennukselta vaatii, mutta toisaalta, tiettyjä strategioita ja suuntaviivoja pelaajakehitystyössä on alleviivattu, eli heihin luottaminen on ihan arvojen mukaista toimintaa.