Osattaiskohan me joskus kasata ja valmentaa meidän Jokerit kuten nykyinen maajoukkue on kasattu?
Mä lähtisin seuraavalla kaavalla:
Rosteri
1. Kärkiäijien kohdalla ei pidä säästää liikaa ja laadusta ei pidä yhtään pakkoa vähempää tinkiä.
- Maalivahti, koodinimi "Sulo". Valmis kantamaan vastuuta ja yksi sarjan parhaista torjujista. Tässä kohdin ei voida pelata upporikasta ja rutiköyhää, vaan the goalie on saatava hinnalla millä hyvällä. KHL-aikana sanoisin, että Karlsson on ainoa vertailukohta.
- Kiekollinen pakki, koodinimi "Ströbä". Pelote hyökkäyspäässä, mielellään vielä painava laukaus. Näissä on onnistuttu hyvin KHL-aikakaudella.
- Puolustuksen herra ja hidalgo, koodinimi "Eepi". Tarvittaessa tekee pisteitä, hoitaa hommansa puolustuspäässä ja/tai pystyy pelaamaan myös kovaa. Lähimpänä verrokkina ehkä Ossi liigavuosilta, myös Tanskan Oliverissa näen potentiaalia.
- Pelintekijä, koodinimi "Otto". Sinänsä on nyansseja onko kyseessä sentteri vai laituri, kunhan löytää ketjukaverit mahdottomaltakin näyttävistä paikoista. KHL-aikakaudelta paras vertailukohta on Omark.
- Maalintekijä, koodinimi "Pete". Se kaveri, jonka kädet eivät jäädy paikan tullessa, ja joka pystyy pitämään tasonsa myös pleijareissa. KHL-aikakaudelta paras vertailukohta on vuoden 2014-15 Moses runkosarjan osalta.
- Henkinen liideri, koodinimi "Wade". Se jätkä, joka pitää huolen päivittäisen tekemisen korkeasta laadusta, varmistaa ettei selkäranka katkea väärään vihellykseen ja saa jengin vielä 3-0 tilanteessa tsemppaamaan. Regin ei tätä ole KHL-aikakaudella ollut. Liideri voi toki yhdistyä noihin ylläoleviin, ei sen tarvitse mikään noiden ulkopuolella oleva kaveri olla. Mietin jopa, että tuohon koodinimen "Eepi" kohdalle olisin pistänyt koodinimen "Wade", siihenkin.
2. Secondaryt ja muut avainroolit kuntoon. Näissä voidaan riskiä muutaman pelaajan verran.
- Maalivahti, koodinimi "Roy". Siinä vaiheessa kun koodinimellä "Sulo" on vaikeaa, vammoja tai tarvetta huilille, penkiltä pitää löytyä mitat täyttävä kakkonen. Mä näkisin, että Kalnins olisi tähän riittävä.
- Allrounder-pakki, koodinimi "AJ". Helppo eka, hyökkäyspäässä ei aivan täysi turisti vaikkei ylivoimaa pitäisikään jatkuvasti pelata ja ei missään nimessä gamemakerina, äijää lentää seinälle ja oman maalin edessä ei ole mukavaa. Tällä hetkellä Lauridsen täyttää tontin kevyesti.
- Monipuolinen hyökkääjä, koodinimi "Lintu". Tarvittaessa rouhii, tekee pisteitä, tappaa alivoimaa tai pelaa ylivoimaa. KHL-aikakaudella Hotsi on hyvä verrokki.
- Sentteri, koodinimi "Sape". Ei arastele paikan tullessa, hoitaa velvoitteensa moitteettomasti ja pystyy tukemaan ketjukavereitaan molemmissa päissä kenttää. KHL-aikakaudelta paras verrokki Koukal.
- Lite-mallin powerfordward, koodinimi "Stögö". Ajaa maalille, tekee duunia, tekee maaleja. KHL-aikakaudelta Jensen on loistava esimerkki.
- Nelosen sentteri, koodinimi "Ylönen". Se jätkä, joka voidaan heittää jäälle 2-1 johdossa viimeisen sekuntin aloitukseen, alivoimalle, mihin vain. Sinänsä on nyansseja, onko kyseessä ihan oikeasti nelosketjussa pelaava jätkä vai missä.
3. Rising stars. Koodinimet "Wade", "Teme", "Keke", "Ströbä", "Make" ja vuosimallia noin "1991". Joukkueeseen tarvitaan se ~4 pelaajaa, joilta odotetaan selkeää tasonnostoa ja kykyä nousta kahteen ylempään kategoriaan jopa ensimmäisellä kaudellaan. Joillakin kestää kaksi peliä, jollain kaksi kautta ja joku ei nouse ikinä. Ensiarvoisen tärkeitä seikkoja ovat oikeat optiot mahdollisimman monessa sopparissa, oikea ikä ja läpimurtoa tukevat muut seikat, kuten fyysiset ominaisuudet, henkiset ominaisuudet, urakehitys ja vastaavat. Esimerkiksi osa voi tulla täysinä raakileina ja pitkän ajan projekteina ja osa suoraan esimerkiksi kolmosketjuun Liigasta.
4. Rivimiehet, ei koodinimiä. Näiden kohdalla avainsana on kuitenkin "variaatio" ja käytännössä tarkoittaa sitä, että pelaajia täytyy olla eri rooleihin, eri ikäisiä, eri kätisiä ja ties mitä. Näiden kohdalla on erittäin oleellista, että loukkaantuneiden tilalle saadaan rooliin sopiva korvaaja vaikka taso tippuisikin, jätkille annetaan mahdollisuus nousta seuraavalle tasolle ja rotaatio toimii. Lasken tähän myös ne Vantaan pojat, joiden kohdalla on suoraan sanoen vedetty päin vittua. Jos me joku pelaaja palkataan ja lähtökohtaisesti rooli on vetää 0-1 peliä, niin... Ei, ei näin.
Sopimuspolitiikka
Tässä kohdin korit sen mukaan, mitä ylempänä olen listannut.
- Ykköskorin jätkät on kiinnitettävä niillä soppareilla, millä suostuvat tulemaan. Jos yli vuotta eivät suostu ottamaan, niin yli vuotta ei voida vaatia. Kymppitonnin tai parin erimielisyys vuosiliksassa ei saa olla ratkaiseva tekijä. Näihin jätkiin pitää pistää isoa rahaa ja laadusta ei pidä tinkiä.
- Kakkoskorin jätkille lähtökohtaisesti 2-vuotinen tai 1+1 seuran optiolla, pl. tapaukset, joissa rooli on lyhyen ajan paikkaus. Näille paikkauksille ei mielellään pelaajan optiolla 1+1 mallista. Näiden kohdalla pitää olla munaa sanoa "ei", jos palkkavaatimus on päätön tasoon nähden. Näiden jätkien kohdalla ei pidä liikaa säästää, mutta tämän korin pelaajille ei missään nimessä saa maksaa ylihintaa. Pekka Jormakan verotiedot ja esitykset toimikoot varoittavana esimerkkinä.
- Kolmoselle 2-vuotinen tai 2+1 seuran optiolla, poikkeukset Tolvasen ja kumppanien tapauksessa. Näille jätkille on paikka myytävä muilla perusteilla, kuin soppariin kirjatulla liksalla. Näitä ei pidä ajaa muualle verkkaripalkalla, mutta pelkän rahan voimalla näitä ei pidä meille hankkia.
- Neloskorin jätkille soppareissa ei saa olla liikaa ilmaa, mutta pelkän hinnan perusteella ei voida liikaa laadusta tinkiä. Näiden kohdalla oleellista on se, että ylihintaa ei lasketa, sillä loppujen lopuksi nämä eivät mestaruutta meille voita tai sitä häviä.
- Yleisellä tasolla jokaiselle pelaajalle on selvillä se, mitä heiltä odotetaan. Ykköskorin jätkille se on täysin selvä, mutta suurin ero tulee kolmosessa ja nelosessa. Osalle kolmoskorista pitää olla alusta asti tiedossa se, että
lähtökohtaisesti he pelaavat ensimmäisen sopimusvuoden aikana suuren osan pelejä muualla ja heidän aikansa on toisen sopimuskauden aikana, osalle taas sovitellaan suorana paikkaa vakiokokoonpanossa, ja se on joko otettava tai sitten pelata muualla. Neloskorin jätkillä osa ovat
lähtökohtaisesti kokeneen pelaajan roolissa vuoden tai pari, osan odotetaan puhkeavan kukkaan ja osa ovat korvamerkitty "pitkän ajan raatajiksi".
Peluutuspolitiikka
- Rotaation on pakko toimia nykyistä paremmin. Jos joku meiltä palkkaa saava ei missään nimessä ole edes sen näytönpaikan arvoinen, niin palkkaa maksetaan väärälle pelaajalle. Jokereissa ei ole yhtään niin tärkeää pelaajaa, että koko runkosarjan voisi pelata. Optimitilanteessa ykköskorin jätkät ovat sen 3-5 peliä terveinä sivussa ja neloskorin pelaajista kukaan ei pelaisi alta kymmentä peliä.
- Yksikään pelaaja ei ole korvaamaton, peluuteta sopparin tai palkan takia ja näytöt lopulta ratkaisevat peliajan, ketjukaverit ja jopa joukkueen. Jos se 600k liksaa vetävä ykkössentteri on vetelä paska ja 20k liksalla pelaava junnu vetää paremmin, niin ensimmäisenä noista se ykkössentteriksi hankittu jätkä pelaa Vantaalla ja se junnu ykkösessä. Parhaat pelaavat, eikä se parhaus ole sidottu sopimuksen hintaan.
- Jos pelaaja (esimerkkinä Karalahti) ei ole tyytyväinen rotaatioon, niin painukoot suoraan vaikka Kazakstaniin ja Nur-Sultaniin. Pelaajille on jo heti sopparia tehdessä tehtävä selväksi, että lähtökohtaisesti he tulevat olemaan vähintään joitain pelejä katsomossa, kulki peli kuinka hyvin tahansa. Kaukaisimpien paikkojen vierasreissulla ihan rohkeasti se 1-3 onnistunutta pelaajaa jääkööt Helsinkiin ja sitten isoilla minuuteilla ilman jetlagia lännempänä pelatessa. Junnuille, Vantaan pojille ja neloskorin jätkille isompia minuutteja vierasmatseissa näitä heikompia vastustajia vastaan ja isoja vastaan paras rosteri jäälle aina ja joka kerta.
- Vantaan pojille joko nykyistä enemmän näytönpaikkoja ja peliaikaa, tai ei liksaa (sopimusta) ollenkaan. Meille ei ole mitään hyötyä sopimuspelaajista, jotka pelaavat sen 0-3 matsia meillä koko sopimuskautensa aikana. Jos pelaajan ei uskota nousevan kahden kauden aikana Vantaalta meille edes pieneen rooliin, niin ei meidän pitäisi siitä palkkaa maksaa. Maksakoot sen vaikka Hokki, ihan sama meille.
Organisaation visio ja missio selkeiksi
- Jos visiona on pelata mestaruudesta joka kausi, tehdään se selväksi. Jos tarkoituksena on tukea esimerkiksi maajoukkuetta ja/tai suomikiekkoa, tehdään se selväksi. Päämäärän pitää olla selkeä ja tiedostettava jokaisella tasolla organisaatiota aina faneista omistajiin asti.
- Kun visio on selkeä, toiminta pitää ohjata sen kautta. Jos tarkoituksena on pelata mestaruudesta, ei pidä mestaruusmahdollisuuksia heikentää esimerkiksi juurtumalla liikaa kotimaisiin pelaajiin, tyytyä hyvään runkosarjaan tai välttää liian suuresti näitä "high risk, high reward" hankintoja.
- Miksi me olemme ylipäätään olemassa? Olemmeko pelaamassa Gagarinista, tukemassa suomalaista kiekkoa vai toimimassa venäläisten oligarkkien pelinappulana? Kun tiedämme paikkamme, on helpompi miettiä tavoitteita.
- Selkeä visio siitä, miten Jokerien odotetaan pelaavan ja sekä rosteri että valmennus sen mukaisiksi. Varoittavana esimerkkinä Hanlon. Jos ei haluta nukkuvia katsojia ja itselleen oudoissa rooleissa pelaavia pelaajia, ei palkata sitä haukotushokia peluuttavaa koutsia.
Pelaajapolitiikka
- Vision mukaiset hankinnat. Jos tyydytään tukemaan suomalaista kiekkoa, niin tarjotaan niille EHT-tasoisille pelaajille isoa roolia kovia vastustajia vastaan. Jos halutaan pelata mestaruudesta, katsotaan nykytasoa ja potentiaalia passin sijaan.
- Ellei tarkoituksena ole pelata mestaruudesta, vähennetään riskihankintoja ja pistetään rosteri täyteen niitä pelaajia, joiden kohdalla pleijarit ovat realistinen tavoite. Jos tarkoituksena on pelata mestaruudesta, jonkin verran riskejä on otettava.
- Lähtökohtaisesti joukkueessa pitäisi olla sopiva kombinaatio nuoria nousevia kykyjä ja kokeneita konkareita, voittamisen kokeneita ja ensimmäistä isoa voittoa hakevia, urallaan eteenpäin pyrkiviä ja uransa kruunua hakevia, isoja ja pieniä, mitä vain. Homogeeninen rosteri ei ole hyvästä. Jos rosterissa on se pari nousevaa kykyä ja muut viimeisiä kausiaan huipulla veteleviä jannuja, ei rosteri ole tasapainossa. Jos rosteri on täynnä junnuja, ei balanssia ole. Tässä on yksi syy, miksi olen suhtautunut kriittisesti Kontiolaan: meillä oli jo entuudestaan liikaa pelaajia, joilla ura on ehtoopuolella ja ei tarpeeksi niitä, jotka voivat rehellisesti todeta tavoitteen olevan NHL tai KHL:n ykköskori.
- Laadusta pitää maksaa ja köyhä ei voi säästää väärissä paikoissa. Toisaalta meillä ei ole mahdollisuuksia maksaa rivimiehelle Liigan kärkipelaajan palkkaa vastaavaa summaa. Esimerkiksi Jormakka tienasi verotietojen mukaan aivan liikaa, siinä missä menneellä kaudella veskareissa säästettiin liikaa.
- Uskalletaan ottaa riskejä. Jokaisena vuotena me emme tule pelaamaan mestaruudesta. Me emme voi rakentaa nykyisellään joukkuetta siten, että rosteri olisi sekä mestaruuskykyinen että niin varma kuin rosteri voi olla. Meillä on ihan saatanan rajalliset resurssit, varsinkin nettopalkka huomioiden. Jos me vedämme varman päälle, me emme pelaa mestaruudesta. Tuonne tarvitaan niitä jätkiä, jotka ovat jossain epäonnistuneet lähiaikoina, joiden loukkihistoria ei ole teräsmiestasoa ja jotka eivät ole vielä saavuttaneet suurinta potentiaaliaan.
Valmennus
- Väärä paikka säästää. Suojatyöpaikkoja tai työharjoittelijoita ei voida ottaa.
- Valmennus on tiimityötä. Päävalmentaja kantaa vastuunsa, ja sen takia hänen pitää olla ehdoton el jefe mitä tulee apuvalmentajien palkkaamiseen, oli apuvalmentajan rooli mikä tahansa. Jos päävalmentaja ei luota sopimuksen omaavaan ylivoimasta vastaavaan apuvalmentajaan, apuvalmentaja korvataan. Jos päävalmentaja kokee nollan pelin kokemuksen omaavan videoita kelaavan kaverin tärkeäksi, hänet palkataan. Tässä kohdin päävalmentajalle ehdoton päätäntävalta.
- Omistajilla ja toimarilla sanottavaa vain päävalmentajan roolista. Jos omistajat ja/tai toimari eivät ole tyytyväisiä pakkien peluutuksesta vastaavaan koutsiin, nämä pitävät joko mölyt mahassaan tai erottavat agendaansa sopimattoman päävalmentajan ja palkkaavat itselleen sopivamman tilalle.
- Valmentajan ja rosterin on sovittava toisiinsa. Esimerkki naapurista. Kun palkkasivat Matikaisen, joukkue ei ollut hänelle sopiva. Kun joukkuetta muokkasivat ja Matikainen lähti sittemmin kyseenalaisesti muualle, ei Sormusesta ollut tuohon paikkaan. Ei me tehdä mitään valmentajamarkkinoiden kovimmalla nimellä, jos rosteri ole valmennukselle sopiva.
- Jatkuvuus. Koutsilla kestää oma aikansa myydä agendansa, tutustua pelaajiin ja muokata rosteri mieleisekseen. Naapuri aikanaan hankki Nokan, ja kesti kolme vuotta päästä huipulle, ehdottomasta huippukoutsista ja isoista resursseista huolimatta. Optimitilanteessa se seuraava kakkoskoutsi vielä ajetaan sisälle, jotta "välikausien" riski saadaan minimoitua. Jos meillä on missio ja visio kunnossa, ei tämän pitäisi olla ongelma.
Skouttaus
- Parannettava nykyisestä.
- Ei me voida vain ottaa näitä ns. "tiedetään mitä saadaan"-kortteja, vaan meidän täytyy pystyä löytämään ne tulevat supertähdet. Meillä ei ole varaa ottaa veskareiksi Suomen maajoukkueen ykköstä ja kakkosta maajoukkuestatuksen takia, meidän täytyy löytää se mantereen paras pari.
- Meillä on parhaat logistiset mahdollisuudet löytää Liigasta ne seuraavat KHL-tason tähdet. Meidän pitää löytää ne aaltoset, ruohomaat ja kumppanit ennen, kuin ne päätyvät Vitjaziin, Kunluniin tai mihin tahansa.
- AHL haltuun. Tuolta löytyy jatkuvasti kovia jätkiä Eurooppaan, joilla jokin tietty puute tai liian kova rosteri edellä estää läpimurron NHL:ssä. Jollekin jenkille Helsinki on yhtä tuntematon kuin Habarovsk. Näiden kanssa pitää olla liikkeellä hyvissä ajoin ja myydä ajatus Helsingistä Siperiaa parempana paikkana ennen, kuin ollaan kilpailemassa rahan voimalla.
Arvot
- Selkeästi määritelty, ehdottomat ja toimintaa ohjaavat.
- Jokaisen organisaatiossa on sitouduttava arvoihin.
- Huomioitava henkilöstövalintojen osalta.
- Pelaajien osalta kapteeniston rooli on merkittävä.
Toimisto
- Kun Pena veti naapurilla porukkaa, niin konkka ei ollut edes kovin kaukana. Maan suurimmassa kaupungissa yli satavuotinen seura, joka veti urheilullisesti sinänsä siedettävällä tasolla ja joka keräsi yleisöä ei voi olla tuossa jamassa. Everin ja kumppanien mukana seura kääntyi taloudellisesti kovaa tulosta tekeväksi jengiksi, joka ei joutunut tinkimään urheilullisista tavoitteista. Ammattimiehet toimistolle töihin, mars.
- Panostus rekryihin. Konkreettisena varoittavana esimerkkinä tämä Mustonen. Jos näin nopeasti erimielisyydet ovat tällä tasolla, on jo rekrytointivaiheessa epäonnistuttu.
- Selkeä rooli organisaatiossa. Olit sitten Kurri, vihaiseen spostiin vastaava aspa tai kuka tahansa, tiedät silti hommasi ja teet kaikkesi parantaaksesi toimintaa. Esimerkiksi fanituotemyynti on meillä säälittävällä tasolla ainakin näin potentiaalisen kuluttajan näkökulmasta.
- Samaan hengenvetoon on todettava, että toimistolla on oltava tarvittavat resurssit käytössään. Jos legendaariset kymppimillin tappiot voidaan ottaa, niin yrittäkää edes hoitaa asiat kunnialla ja palkatkaa muitakin kuin pappoja kaukaloon.
Mä väitän, että näillä keinoilla me voidaan saada kasaan rosteri, joka kamppailee mestaruudesta ajoittain. Jokaisena vuotena mestaruudesta tavoittelevaa rosteria me ei tulla nykyisellään KHL:ssa millään saamaan. Verotus, oligarkkien tarjoamat massit ja vastaavat pitävät siitä huolen.
edit: korjattu pari perjantai-illan typoa.