Omista junnuista puhutaan näissä Jatkoajan Ässä-ketjuissa aina vain ihan ääripää muodoissa. Muutama vuosi takaisin joku/jotkut nimimerkit tokaisivat, ettei Rendulicista tule ikinä liigapelaajaa, koska on vain samanlainen kohnottaja kuin Hupi Huhtanen ja Armialla ei pitänyt luistlunopeus riittää, kun Jesse Laaksonenkin näytti raketilta junnuissa Armiaan verrattuna. Tai sitten Armia lyö ekaan kauteen ekassa ottelussaan hattutempun ja dominoi änärissä.
Näissä unohtuu vain se, että nuorilla miehenaluilla fysiikka kehittyy tolkuttomasti tuossa 17-20 vuosien välillä ja siinä missä toinen on 16-vuotiaana fyysisesti muita edellä, niin toinen voi kuroa tämän eron kiinni fysiikassa pari vuotta myöhemmin ja mennä ohikin. Ja pääkopan kehittymisestä vaiheessa teinistä mieheksi ei edes tarvitse mainita. Siksi ainakin itse olen hyvin varovainen arvioissani nuorten pelaajien kehityksestä ja tulevista rooleista.
Otan kuitenkin kantaa nyt muutamaan pelaajaan, jotka ovat jo pyörineet edustuksenkin mukana ja kuuluvat ainakin rotaatioon ensi kaudella.
Jos Ville Ahlgren olisi 10 cm pidempi ja 15 kg painavampi, olisi hän NHL-prospekti. Näillä mitoillaan hän on kehityskelpoinen kaveri, josta voi tulla liigassa kahden ensimmäisen ketjun pelaaja. Ahlgrenin luistelu on hyvää ja pelikäsitys ja pienessä tilassa annettavat syötöt jopa todella hyviä. Mies saa laukauksellaan myös maalin toisinaan aikaan. Suurin ongelma on vääntövoiman puute. Omissa silmissäni sähäkämpi ja hyökkäyspäähän parempi versio Severi Sillanpäästä, mutta Ahlgren ei ole yhtä luotettava kuin Sillanpää. Uratilastot ovat Severin kanssa tähän asti hyvin yhteneväiset, mutta siinä missä Severin pelastus ja kirous (pääsi pelaamaan jo nuorena, mutta oli samalla roolinsa vanki) samaan aikaan oli tuo tasaisuus, niin Ahlgrenilta kaivataan sitä vielä lisää. Saanee näyttöpaikan ylemmissä ketjuissa kesän harjoitusotteluissa, mutta pelannee 4 ketjussa kauden. Tulevaisuudessa näkisin hänen nousevan ensin kolmosketjuun ja kakkosyv:lle ja noin kolmen vuoden päästä jopa kakkosketjuun. On väläyttänyt potentiaaliaan, mutta nyt pitää hioa hyvän ja huonon päivän välisiä eroja.
Juho Lammikko on junnuissa väläytellyt osaamistaan, mutta ensimmäiset ottelut liigassa olivat totuttelua. Arasteli jopa turhaan miehissä ja vaikutti lähinnä pelokkaalta ja eksyneeltä. Tämä on sinänsä ymmärrettävää, kun kyseessä vasta 1996 syntynyt nuori. NHL-varaus kesällä ja jos pääsisi Pohjois-Amerikkaan jollekkin draftileirille ja näkisi kuinka paljon oikeasti pitää tehdä vielä duunia kehityksen eteen, niin voi yllättää positiivisesti. Toivottavasti saa asenteen kuntoon ja raivaa tiensä pelaamalla kokoonpanoon. Potentiaalia on siis paljon, mutta on todellinen high risk / high reward peluri.
Valtteri Parikka sai vastuuta päättyneellä kaudella yllättävän paljon, mutta omilla taidoillaan ja pelaamalla hän kokoonpanoon nousi. Oli joulua ennen todella positiivinen ilmestys kaukalossa, mutta joulun jälkeen alkoi näkyä lmiselvää väsymistä nuoren miehen otteissa. Nyt kun saa treenata kesän kovaa miesten kanssa, niin jaksanee paremmin ensi kaudella. Luistelussa vähän hiomista ja tasapaino petti välillä arvaamattomissa tilanteissa, mutta muuten pelasi ennakkoluulotonta ja hyvää peliä. Ensi kaudella 6./7. pakki, joka pääsee Rockyn rotaatiossa pelaamaan varmasti noin 40 peliä, jos vain on hyvällä asenteella peleissä. Tulevaisuudessa rooli on jossain 2./3. parin yleismiehenä liigassa.
Patrik Parkkonen on kahden kauden aikana paikkaillut kokoonpanossa satunnaisesti, mutta oman roolin ottaminen on ollut vaikeaa. Parkkosen aseet ovat erinomainen luistelu ja hyvä pelikäsitys. Sopisi siis ylivoimalle muutoin, mutta osaako edes kohottaa lämärillä. Laukaus on siis miehen murheen kryyni. Se kuntoon kesällä voimaharjoittelua unohtamatta ja katseet kohti kakkosyv:n pakin paikkaa. Saattaa löytää itsensä ensi kaudella Marttisen viereltä. Ura vedenjakajalla joka tapauksessa ensi kaudella. Voi nousta liigapakiksi tai sitten pitää lähteä hakemaan vauhtia alemmalta sarjatasolta.
