Ohi meni Niämisen Ville. Eli eipä sitten sekoita IFKn pukukopissa Lennartin eikä KJn pasmoja. Hyvä niin toisaalta.
Minne Nieminen meni? Hän olisi ollut juuri oikeanlainen pelaaja IFK:lle. Hyvä pleijareissa (ainakin NHL:ssä) ja antaa kaikkensa. Tuskin olisi ottanut liian isoa roolia tms., koska nyt ei olla Tampereella, missä hän on messias. Ei hän NHL:ssäkään tähti ollut, vaan joukkuepelaaja.
Suurin puute IFK:ssa on se, että joukkueesta ja seurasta puuttuu voittamisen halu. Ei vihata häviämistä niin paljon, että oltaisiin valmiita joka ukko tekemään vaikka 24h vuorokaudessa töitä sen eteen, että voitetaan. Kaikki pelaajat eivät ole sellaisia, joilla on suuri halu voittaa, mutta muutamia pitäisi olla joukkueessa. Jo pelkästään sen vuoksi, että jos mennään jatkoajalle tms. niin nämä pelaajat eivät silloin surffaile, vaan haluavat voittaa otteluita.
Toisaalta paljon on valmennuksenkin harteilla. Jos pelaajat haluavat voittaa, mutteivat tiedä kuinka niin pitää olla valmentaja, joka sekä haluaa että osaa voittaa. Schalken Felix Magath sanoi aika hyvin, kun totesi, ettei usko, että joku vapaaehtoisesti huippusuoritusta tekee. Sen takia pitää olla kuri ja asenne kohdallaan kuten Tapsa Suominen sanoisi.
Koko organisaatiossa taas voittamisen halu heijastuu standardeihin. On sääli, että Matti Hagman on keittomiehiä, eikä niissä muissakaan entisissä huipuissa ole riittävän päteviä tyyppejä. Verrataanpa esim. johonkin Franz Beckenbaueriin tai Karl-Heinz Rummeniggeen. Jos peli ei niitä tyydytä niin sanovat telkkarissa, että peli oli perseestä. Silloin eivät pelaajat jatkossa kehtaa esiintyä yhtä huonosti, koska pitää pelata niin hyvin, että oman seuran pomot diggaavat. Sen jälkeen vasta tulee se, että riittääkö se ulkopuolisille. IFK:ssa Jalonen tulee tappioiden jälkeen tiedotusvälineiden eteen hymyssä suin ja selittää sitä, etteivät pojat ole vielä oppineet voittamaan. Kauanko sitä pitää odotella. Otetaan Louis van Gaal. Alussa pelitapa ei mennyt pelaajien kaaliin, mutta hän korjasi sen vajaan kauden aikana. Jalonen on saanut harjoitella kaksi kautta ilman tulosvastuuta.
Eniten vituttaa se, ettei kukaan sano, mitkä tavoitteet ovat ja miten tyytyväisiä/tyytymättömiä nyt ollaan. Seurajohto ei kommunikoi yleisön kanssa, joka tekee seurasta entistä etäisemmän. Miten ihmiset voisivat kannustaa ja tukea joukkuetta, jos ei edes tiedetä, mihin joukkue on sitoutunut. Nyt kun pudottiin pellekerholle niin sieltä olisi pitänyt Nybarin olla millisekunnissa matsin jälkeen Urpo TV:n haastattelussa, jossa hän olisi pyytänyt tulosta katsojilta anteeksi ja missä hän olisi sanonut, miten mennään ensi kauteen. Oltiin jo muutenkin nuorallatanssijoita. 7-0:n jälkeen taivas oli auki, ihmiset oli saatu 10 vuoden tauon jälkeen hallille ja kaikilla oli kivaa, mutta homma kustiin. Nyt sieltä narulta on pudottu ja on äärimmäisen vaikea palata narulle rotkosta takaisin. Yleisö tuntee paitsi, että heitä on petetty niin toisaalta myöskin monella on sellainen fiilis, ettei seurassa ketään nykyinen tilanne kiinnosta. Ihan sama siis organisaatiolle meneekö hyvin vai huonosti.