Kausi ohi, elämä=kesä jatkuu
Kuten aiemminkin, niin pudotuspelit osoittautuivat liian monimutkaiseksi palapeliksi selvittää HIFK:lle. Pääkaupunkiseudun ”jämä”pelaajista koottu HPK (ei Helsingin PalloKerho, vaikka niin voisi kuvitella) selvitti tiensä aina finaaleihin asti stadilaisista selvittyään. Kuten yleensäkin, pudotuspeleissä murskavoitto ei koskaan tiedä hyvää ja Helsingin kolmannen pelin 7-0 täystyrmäystä ei saatu helsinkiläisten toimesta nollattua. Narri-Hämäläisen alivoimamaali oli koko sarjan käännekohta neljännessä kohtaamisessa. Tämä jätkä pitää ajella kylmäksi ensi kaudella. ;-) Vaikka vituttaa vieläkin, niin pitää tietysti ajatella positiivisemmin koko kuvaa ajatellen. HIFK-kasvatit Ville-Veikko Viitaluoma ja oma suosikkini Jani Honkanen etunenässä osoittivat, että Stadin ykkösten jääkiekkokoulu tuottaa liigatasolle hyviä pelaajia, vaikka he sukeltaisivat Helsingin valoissa. Honkanen sai jopa ”erityiskehut” finaalisarjassa vastustajan valmentajalta ja se jos mikä on huomionarvoisa suoritus. Rautakorvella tuntuu olevan erityiskyky luotsata heikompilaatuisempi, eli altavastaajajengi IFK:ta vastaan jatkoon. Tiedä sitten kuinka ”poltetun maan taktiikkaa” viljelevä Tukka-Jukka suoriutuisi Helsingissä? Ainakaan ei tunnu välttelevän kovaotteisia tai viikateiskuja jakavia pelaajia, eli siis hakuja suorittavia, joten todennäköisesti hyvin. Kari Jalosen toinen kausi oli selvästi ensimmäistä parempi, mutta eihän sentään mikään menestys. Parhaiten tähän mennessä HIFK:n peräsimessä ovat puuhastelleet 2000-luvulla Hannu Aravirta, Doug Shedden ja Ismo Lehkonen. Jos joku unohtui, niin voi korjata...
Entä jatkossa, onko taktiikkaa syytä muuttaa? Kyllä ja ei. Kari Jalonen sai aika pitkälle toivomansa joukkueen, tai ainakin sinne päin ja runkosarjamenestys antoi osviittaa paremmasta. Vaikka HPK sarjan veikin, niin näkisin valmentajan olleen se ratkaiseva tekijä. Rautakorpi onnistui Jalosta paremmin, vaikka HIFK valtaosaa (lukuunottamatta toista ja kuudetta peliä) otteluista hallitsikin. HIFK:n valmentajana ei voi koskaan tuudittaudua hyvänolontunteeseen, landejoukkueet taistelevat aivan varmasti loppuun asti Stadin kingejä vastaan täydet 60 minuuttia. HIFK ei ole Kärpät tai jokin muu joukkue, koskaan ei voi hellittää otetta. Kuten aina, niin osasyy on loukkaantumisissa. Osa tahattomia ja osa vastustajan tahallisesti aiheuttamia, mutta siihen ei voi varautua. Reserviä ei voi pitää liiaksi, mutta mielestäni siinäkin on variaatiomahdollisuuksia ajatellen HIFK:n kohtuullisen laadukkaita junioreja. Jos ajatellaan kehen tässä syyttävän sormen pitää osua, niin tietysti helpoin kohde on valmentaja/valmennusjohto. Valmentajan tehtävä on pitää joukkue näpeissään ja valmentaa siitä sellainen, että se pysyy muotissa vaikeimmillakin hetkillä. Sitä en ole nähnyt HIFK:ssa pitkään aikaan, vaikka monensorttista vipeltäjää on penkin takana häärinyt. Ei Jalonen sieltä huonoimmasta päästä siltikään ole ollut, vaikka tulokset toista kertoisivatkin.
Mielestäni ensi kauden joukkue on tällä hetkellä viime kautista heikompi, mutta silti SM-liigan yläkastia taidollisesti. Taidolla tarkoitan koko pakettia, en pelkästään yksilötaitoja. Luonnollisesti muutoksia tulee tapahtumaan kauden mittaan vuoden kehittyessä. Koska konsepti olisi valmis kauden päätyttyä? HIFK on perinteisesti menestynyt parhaiten, kun puolustuspää on ollut vahva. Kokenut runko jatkaa, joten en näe sitä ongelmakohtana vahvistuksin. Yli-innokkaiden (HIFK-tyyppisten) hyökkääjien taustalla on syytä olla rutinoituneita pakkeja, jotka kykenevät korjaamaan kontaktiin pyrkiviä luunyrkkien ja kumppaneiden ulospelaamisia. Viime kaudella HIFK:lta puuttui luisteluvoimaa ja ylivoimataitoa. Yksi Tony Salmelainen ja Matias Loppi olivat voineet kääntää pelejä henkilökohtaisilla ominaisuuksillaan, mutta toisaalta uusiakin nimiä saatiin tulostaululle mm. Mikael Granlundin toimesta. Tai tässä tapauksessa uusvanhoja. Ylivoimapeliä ajatellen ratkaisijoita olisi syytä saada lisää.
Ville Peltosen paluu on toki hyvä asia useassakin mielessä. Näitä vanhoja IFK-ikoneja pitää palauttaa ruotuun, eikä lähettää jonnekin skutsiin skulaamaan. Aika moni HIFK-kasvatti on käynyt naapurissa kääntymässä kauden-pari ja toteamassa, että ”tää ei ole mun juttu”. Nurmikko ei ole vihreämpää aidan toisella puolen, edes ajamisen jälkeen. Sehän ollaan nähty. HIFK ei ole Jokerit ja päinvastoin. Harva viihtyy kummassakin jengissä rotsin kääntyessä vuorottain. Hjalliksenkin olisi aika palata rakastamansa seuran pariin ja myydä Jokerit jollekin oikeasti siitä kiinnostuneelle taholle. Onko sellaisia? HJK on hieno jengi ja niin edelleen. Tiedä sitten koska näin tapahtuu? Tuskinpa ainakaan lähivuosina, ellei Keklu floppaa huippuliksoineen. Sinänsä Kekäläinen on tervetullut vahvistus hassuhattujen johtoon, sillä ainakaan HIFK-vuosinaan ”Homo” ei ollut järin kiinnostunut Jokereiden tekemisistä tai pelaajista, joten olettaa sopii filosofian säilyneen. Jonkun tamperelaisyhdistelmän kohtaaminen herätti enemmän intohimoja kuin Strömbergien tai Immosten. Hjalliksen HIFK-fantasiajoukkueiden luomisen maksamalla ylihintaa toisille pelaajille tai lupaamalla pakastevirkoja tai paitoja kattoon vain sillä edellytyksellä, että on ifkiläinen luulisi olevan takanapäin. Veikkaisinpa, että Kekäläisen kiinnostus nykyisenkaltaista pestiä kohtaa heräsi HIFK-mestareiden kohtaamisen yhteydessä. Aika kultaa muistot. Silti pidän Kekäläisen paluuta SM-liigaan takapakkina uralle, vaikka miten asiaa kääntelisi ja pyörittelisi visioiden GM-tittelin harjoittelulla Suomessa ja ehkä sitä kautta paluulla NHL:ään samaan puuhaan. Sääli. Toisaalta Kummola oli odotetusti taas osingoilla kuten yleensäkin Hjalliksen hankintojen jälkeen, joten tiedä vaikka maajoukkuekuviot vihdoin aukeaisivat radikaalimmin Keklulle. Joukkueen kasaaminen jne. Toisaalta vierastan tälläistä pyllynhaistelukuviota, jossa henkilö Y toimii joukkue Ö:n tehtävissä ja lisäksi maajoukkueen Z:n pursikerhossa juomassa skumppaa.
Vanha viesti, mutta menkööt. Vain yksi ja ainoa...