Olen jo pitkään meinannut avata keskustelun joukkueen rakenteesta ja lahjakkaiden junioreiden pelipaikoista ja peliajoista, kun heitä ajetaan sisään miesten peleihin. Tässä ketjussa voidaan keskustella yleisesti joukkueen rakenteesta ja roolituksesta sekä junioreiden paikasta joukkueessa.
Näissä jatkoajan keskusteluissa, kuten ässien joukkueessakin, tuntuu yleisin malli olevan, että nelosketju kasataan pelkistä junioreista. Tämä on mielestäni ymmärrettävää, jos taloudellisista syistä on pakko täydentää joukkuetta halvoilla pelaajilla. Kuitenkin sekä juokkueen menestyksen, että junioreiden kehityksen kannalta tämä on mielestäni huono ratkaisu.
Ennen ensimmäistä kokonaista kautta edustusjoukkueessa, lahjakkaat juniorit voisivat käydä silloin tällöin haistelemassa liigavauhtia vaikkapa nelosketjussa. Sitten kun nuoret pelaajat siirtyvät täysin edustuksen mukaan, tulisi heidän pelipaikkansa vastata heidän pelityyliään ja taitojaan. Tällä tarkoitan, että taitopelaajat jotka ovat tottuneet junioreissa kiekolliseen rooliin ja suureen jääaikaan, tulisi sijoittaa kolmeen ensimmäiseen ketjuun. Jos taas junioreista on nousemassa lupaava telaketjuosaston mies, pelipaikka löytyisi nelosketjusta.
Isoihin peliminuutteihin tottuneen taitavan pelinrakentajan on vaikea lyödä itseään läpi vähällä peliajalla nelosketjussa, jossa hänen roolinsa on täysin erilainen mihin hän on edeltävinä vuosina junioreissa tottunut. Tähtinenkin olisi saattanut puhjeta kukkaan aikaisemmin, jos olisi päässyt pelaamaan hyökkäävässä roolissa nelosketjun sijaan. Ja tuskin Kuuselastakaan olisi tullut kovan luokan sniperia noin nuorella iällä, ellei olisi päässyt kohtalaisen aikaisin pelaamaan kovia minuutteja ykkösessä Maven kanssa.
Minun näkemykseni mukaan nelosketjun pitäisi olla hopeavuoden ikimuistoisen nelosen tyylinen vahva telaketjuosasto. Nellosen tulisi olla vahva ryminäketju, joka kävisi aina välillä rymistelemässä ja imemässä vastustajan pakeista mehut kovalla karvauksella ja kovilla taklauksilla. Olisi tietysti hienoa nähdä ryminäketju jäällä vaikka joka toisessa vaihdossa. Tuon tyylinen peli on kuitenkin fyysisesti niin kuluttavaa, että se vaatii paljon palautumisaikaa vaihtojen välissä. Siksi ryminäketjun tulisi olla nelosketju eikä esimerkiksi kolmonen. Mielestäni hyvä telaketjuosasto on lähes yhtä tärkeä kuin hyvä ykkösketju ja siksi tähän neloseen tulisi sijoittaa ihan oikeasti rahaakin, jotta saataisiin kasaan mahdollisimman hyvä ”nyrkki”. Rahaa voi käyttää myös muihin tarpeellisiin ominaisuuksiin kuin maalintekotaitoon.
Ykkösketju ja kakkosketjut kantaisivat päävastuun joukkueen tehoista.
Kolmosketjussa voitaisiin koko ajan ajaa sisään yhtä tai kahta kiekollisesti taitavaa junioria. Kolmonen voisi olla esim. Kemppainen-Hisey-Huhtanen tai Salminen-Kuparinen-Huhtala. Oleellista olisi, että kolmosessa olisi yhden tai kahden juniorin lisäksi myös kokemusta ja mielellään taitava ja kokenut pelintekijä. Tällöin ketju voisi tosiaan pelata kiekollista peliä ja junnut saisivat pelata heille tutussa kiekollisessa roolissa, eikä vain yrittää pitää omaa päätä puhtaana kuten yleensä ”junnu-nellosketjuissa”.
Tämän tyylisellä joukkueen rakenteella voitaisiin pelata täysin neljällä ketjulla, koska kaikkia ketjuja uskaltaisi peluuttaa. Ei olisi pelkistä junioreista koostuvaa nelosketjua tai "pelkoketjua", jota ei tiukoissa peleissä juurikaan uskalleta peluuttaa. Sen sijaan olisi nelosketju joka jokaisella pelaamallaan vaihdolla antaisi omille tehoketjuille lepoaikaa ja jäällä ollessaan väsyttäisi vastustajan isoja minuutteja pelaavia pakkeja kovalla liikkeellä ja taklauksilla.
Loukkaantumisten ja ottelurangaistuksien aikana poissaolot voisi paikata sopivimmalla juniorilla. Jos esim. ykkösen laituri on pelikiellossa, ei kannata hajottaa toimivaa kakkosta ja ottaa siitä tuuraajaa ykköseen. Siitä seuraisi vain, että yhden sijaan kaksi todennäköisesti tehokkainta ketjua hajoaisi ja joutuisi pelaamaan oudossa koostumuksessa. Parempi ottaa tuuraajaksi pelityyliltään mahdollisimman sopiva juniori alemmista ketjuista tai junioreista ja laskea enemmän kakkosketjun tehojen varaan.
Näissä jatkoajan keskusteluissa, kuten ässien joukkueessakin, tuntuu yleisin malli olevan, että nelosketju kasataan pelkistä junioreista. Tämä on mielestäni ymmärrettävää, jos taloudellisista syistä on pakko täydentää joukkuetta halvoilla pelaajilla. Kuitenkin sekä juokkueen menestyksen, että junioreiden kehityksen kannalta tämä on mielestäni huono ratkaisu.
Ennen ensimmäistä kokonaista kautta edustusjoukkueessa, lahjakkaat juniorit voisivat käydä silloin tällöin haistelemassa liigavauhtia vaikkapa nelosketjussa. Sitten kun nuoret pelaajat siirtyvät täysin edustuksen mukaan, tulisi heidän pelipaikkansa vastata heidän pelityyliään ja taitojaan. Tällä tarkoitan, että taitopelaajat jotka ovat tottuneet junioreissa kiekolliseen rooliin ja suureen jääaikaan, tulisi sijoittaa kolmeen ensimmäiseen ketjuun. Jos taas junioreista on nousemassa lupaava telaketjuosaston mies, pelipaikka löytyisi nelosketjusta.
Isoihin peliminuutteihin tottuneen taitavan pelinrakentajan on vaikea lyödä itseään läpi vähällä peliajalla nelosketjussa, jossa hänen roolinsa on täysin erilainen mihin hän on edeltävinä vuosina junioreissa tottunut. Tähtinenkin olisi saattanut puhjeta kukkaan aikaisemmin, jos olisi päässyt pelaamaan hyökkäävässä roolissa nelosketjun sijaan. Ja tuskin Kuuselastakaan olisi tullut kovan luokan sniperia noin nuorella iällä, ellei olisi päässyt kohtalaisen aikaisin pelaamaan kovia minuutteja ykkösessä Maven kanssa.
Minun näkemykseni mukaan nelosketjun pitäisi olla hopeavuoden ikimuistoisen nelosen tyylinen vahva telaketjuosasto. Nellosen tulisi olla vahva ryminäketju, joka kävisi aina välillä rymistelemässä ja imemässä vastustajan pakeista mehut kovalla karvauksella ja kovilla taklauksilla. Olisi tietysti hienoa nähdä ryminäketju jäällä vaikka joka toisessa vaihdossa. Tuon tyylinen peli on kuitenkin fyysisesti niin kuluttavaa, että se vaatii paljon palautumisaikaa vaihtojen välissä. Siksi ryminäketjun tulisi olla nelosketju eikä esimerkiksi kolmonen. Mielestäni hyvä telaketjuosasto on lähes yhtä tärkeä kuin hyvä ykkösketju ja siksi tähän neloseen tulisi sijoittaa ihan oikeasti rahaakin, jotta saataisiin kasaan mahdollisimman hyvä ”nyrkki”. Rahaa voi käyttää myös muihin tarpeellisiin ominaisuuksiin kuin maalintekotaitoon.
Ykkösketju ja kakkosketjut kantaisivat päävastuun joukkueen tehoista.
Kolmosketjussa voitaisiin koko ajan ajaa sisään yhtä tai kahta kiekollisesti taitavaa junioria. Kolmonen voisi olla esim. Kemppainen-Hisey-Huhtanen tai Salminen-Kuparinen-Huhtala. Oleellista olisi, että kolmosessa olisi yhden tai kahden juniorin lisäksi myös kokemusta ja mielellään taitava ja kokenut pelintekijä. Tällöin ketju voisi tosiaan pelata kiekollista peliä ja junnut saisivat pelata heille tutussa kiekollisessa roolissa, eikä vain yrittää pitää omaa päätä puhtaana kuten yleensä ”junnu-nellosketjuissa”.
Tämän tyylisellä joukkueen rakenteella voitaisiin pelata täysin neljällä ketjulla, koska kaikkia ketjuja uskaltaisi peluuttaa. Ei olisi pelkistä junioreista koostuvaa nelosketjua tai "pelkoketjua", jota ei tiukoissa peleissä juurikaan uskalleta peluuttaa. Sen sijaan olisi nelosketju joka jokaisella pelaamallaan vaihdolla antaisi omille tehoketjuille lepoaikaa ja jäällä ollessaan väsyttäisi vastustajan isoja minuutteja pelaavia pakkeja kovalla liikkeellä ja taklauksilla.
Loukkaantumisten ja ottelurangaistuksien aikana poissaolot voisi paikata sopivimmalla juniorilla. Jos esim. ykkösen laituri on pelikiellossa, ei kannata hajottaa toimivaa kakkosta ja ottaa siitä tuuraajaa ykköseen. Siitä seuraisi vain, että yhden sijaan kaksi todennäköisesti tehokkainta ketjua hajoaisi ja joutuisi pelaamaan oudossa koostumuksessa. Parempi ottaa tuuraajaksi pelityyliltään mahdollisimman sopiva juniori alemmista ketjuista tai junioreista ja laskea enemmän kakkosketjun tehojen varaan.