Joshua Kestner tuli ja näytti meille pitkästä aikaa mitä on maalinteko, päättäväisyys, tahto sekä pelien ratkaiseminen. Tällaista yksilöä meillä ei hetkeen ole ollut eikä välttämättä hetkeen tule olemaan. Täysin uniikki ratkaisija, jonka laukaus kylvi tuhoa vielä viimeisessäkin pelissä, vaikka vastustajilla oli 3/4 osaa vuodesta aikaa skoutata Kessun ruoska pois. Vaan tiukkaa teki.
Aivan eeppisiä pommeja milloin mihinkin, mutta pääosin ylänahkaan ja joita ei runkosarjassa tuuleteltu. Ne ovat maalintekijälle harjoitusta oikeita otteluita varten. Pleijareissa jo innostuttiin. Kessu halusi maaleja niin paljon, että välillä tahtoi selkä suoristua ja oma etu ehkä mennä joukkueen eteen, mutta mikään ongelmapelaaja ei Kestner ollut. Hän vain näytti pohjois-amerikkalaista mentaliteettia, mistä oli nuorisuomet kaukana. Kestnerin eilinen katse jätti syvän vaikutuksen, se puhutteli. Se katse viestitti, että sota hävittiin, mutta taisteltu hopea ja sen arvo lähtökohtiin varmasti kirkastuu kesällä Kestnerillekin muistojen kautta, vaikka pohjois-amerikkalaiseen tapaan se on hävitty mitali.
Thank you Josh and all the best to the future. Hope we will see you again! #62 forever! TPS will never forget you!