Kokemäen Pitkäjärvellä 8.9.2005
Nyt menee jo ohi aiheen ja nostalgiaosastolle, mutta muistan ajaneeni 2 tietä liittymän ohi ja miettineeni siellä olevan pelin. Alkukauden eka kohtaaminen Porissa, kun Ässät tekee 1-0 ja pelkän maalin juhlimisen sijaan Nielikäinen antaa Grönvallin maistaa hanskaansa 2 min arvosesti. Tammikuun alussa Porissa Kivenmäki saa mailasta käsille, poistuu koppiin ja nähdään Tapparan ratkaistua ottelun 3. erässä mm. Toivosen kilahdus ja Nickersonin supervaihto laiturina. Helmikuussa Tampereella Tappara karkaa toisessa erässä 3-0 johtoon kun erän vikalla minuutilla (raportit Tapparan sivuilta)
Toisen erän lopussa nähtiin vielä Joni Töykkälän hurja tolppalaukaus siniviivalta ja säälittävä nuhjaus, jossa Ässien Patrik Forsbacka yritti hakea kostoa viisi kuukautta aiemmin harjoituspelissä tapahtuneelle Ässä-pakin loukkaantumiselle. Forsbacka taklasi ensin Janne Grönvallia kyynärpäällä ja jäähyn tultua hyökkäsi vielä takaapäin nyrkeillä Grönvallin kimppuun. Kokenut tuomari Markku Kruus oli tilanteen tuomioissaan aika surkea ja heitti myös väkisin itseään puolustamaan joutuneen Tappara-pakin suihkuun ja jätti vielä tappelun aloittajan jäähynkin antamatta
ja 3. erän puolivälissä
Erässä nähtiin kaikkiaan 53 minuuttia rangaistuksia, joista Ässät sai 45. Isoimman rangaistuksen sai Ässä-kapteeni Pasi Peltonen, joka löi hetkeä aiemmin kulmaväännössä kypäränsä menettänyttä Timo Vertalaa mailalla suoraan kasvoihin. Tilanne näytti ikävältä monessakin mielessä, mutta Vertala selvisi säikähdyksellä ja pystyi jatkamaan eikä kai kukaan usko Peltosen huitaisun oikeasti olleen tahallinen
Aivan maaagisesta puolivälieräsarjasta ei kai tartte kertoa sen enempää. Paitsi että Valkoinen Intiaani sitten päätti Raumanseisojan kauden 4. ottelussa puhtaalla taklauksellaan. Jos unohdetaan pääkaupunkiseudun kahinat ja joku TPS-Jokerit/HIFK 90-luvulla, oli Ässien ja Tapparan tuosta Paappasen taklauksesta alkanut ja läpi kauden kestänyt vihanpito Liigahistoriassa omissa sfääreissään.
Oliko siistiä? Oliko tunnetta? Janottiinko kostoa? Kyllä, kyllä ja kyllä. Näyttöä tästä löytynee eeppisiksi muodostuneista otteluketjuista 10 vuoden takaa. Ehkä se kuitenkin lähti vähän lapasesta. 2010 Saksassa peliuransa lopettanut ja Tapparan A-junnujen sekä nuorisomaajoukkueiden apuvalmentajana viimeset vuodet toiminut Grönvall ei koostaan huolimatta ollut likainen pelaaja, vaan iso fyysinen ja suht hyvän pelikäsityksen omaava pakki. Mutta kai se oli yhdistelmänä fyysinen Patalauma, Äijä-kiekon nimeen tuolloin vannonut valmentaja Toivola, Porilainen Hulluus ja menestyshuumaisen Isomäen kiima joka lietsoi kaiken tämän.
Nykyaikana peli on siistiytynyt, mennyt urheilullsempaan ja vähemmän Hanson Brothersmaiseen suuntaan. Tuo aika ei koskaan palaa, ja hyvä niin. Mutta on noita kultaisia aikoja joskus ihan mukava fiilistellä. Vuoden 2015 Aceman ei ainakaan haluais kenenkään terveyttä vaarantavaa ajojahtia ketään kohtaan, ehkä vähän realismia ja järkeä tunteen keskelle. Mutta sen verta vanhan liiton ymmärrystä löytyy, että lopetan paatokseni 827 runkosarjaottelua ja niissä 1402 jäähyminuuttia keränneen puolustajan sanoihin:
On hyvä, että kiekollinen peli korostuu, mutta jääkiekko on äijien laji. Pelaajien pitää olla miehiä, ja satuttaa pitää saada. Ei kukaan mitään loukkaantumisia halua, mutta kovuus kuuluu lätkään