Toisaalta Pitkänen ei ole tainnut voittaa aikuisena muuta kuin AHL-mestaruuden aikaa sitten ja tässä vaiheessa hän pelaa varmastikin peli-ilosta ja positiivisista kokemuksista. Saattaisi se liigamestaruuskin tuntua ihan hyvältä kolmen vuoden taistelun jälkeen. Mestaruus on kuitenkin mestaruus vaikkei kyse olisikaan siitä suurimmasta sellaisesta ja Jonille lisäarvoa voisi antaa se, että se tapahtuisi kasvattajaseurassa.
Niin. Pitkänenhän oli liikkuvuudeltaan vieläkin kolmessa pelaamassaan pelissä NHL-tasoa. Kuntoutuessaan Stanley Cupin voittavan NHL-joukkueen yköspakki, koska oli jo yköspakki joukkueessa joka voitti Stanley Cupin puolitoista vuotta loukkaantumisen jälkeen. Takuumies suomen Olympiakullalle, puhumattakaan World Cupista ja maailmanmestaruuskisoista. Ja nyt kaikki nämä hienot hetket ovat häneltä pois, kun se jalka ei vain kestänytkään.
Mutta mitäpä nyt Stanley Cupista, valinnasta NHL:n parhaaksi pakiksi, KHL-mestaruudesta, Olympiakullasta, World Cupin voitosta, tai maailmanmestaruudesta.. kun voi voittaa jopa kultaa Oulun Kärpissä. Ei kuitenkaan pelaavassa roolissa, vaan katsomassa kun kaverit pelaavat. Eikä virallisesti suomenmestarina, koska liiga ei merkkaa tuolla pelimäärällä nimeä mestaruuslistaan, eivätkä fanitkaan muista kymmenen vuoden päästä. Eikä mitenkään ongelmitta, koska nykytiedon mukaan se mestaruuteen vaadittava pelaaminen aiheuttaisi vaaran vammautumisesta, joka varjostaisi koko loppuelämää siviilissä
Kai se on vain yksi hailee jos vain voittaa Oulun Kärpissä suomenmestaruuden, jota kukaan ei tunnusta tai muista.
Sen tarkemmin tuosta vammasta tietämättä, kuitenkin itsellä ihmetytti aikalailla tuo Jonin peluutus, ja sisäänajo noin pitkän tauon jälkeen...
Joni Pitkänen ei ole ensimmäinen, eikä ikävä kyllä luultavasti myöskään viimeinen joka on loukkaantunut tuolla tavalla. Tuosta vammasta, tai edes lievemmästä vastaavankaltaisesta loukkaantumisesta, ei ole kukaan toipunut pelikuntoon. Käsittääkseni ongelma ei ole minuuttimäärä, vaan se että SM-liigassa (ja NHL:ssä) vedetään jokainen vaihto täysillä ja kantapään kuormitus on näinollen aikamoinen. Tilanne ei juurikaan helpotu pienemmillä minuuttimäärillä. Ratkaiseva asia olisi, että sillä jalalla ei saisi luistella yhtään. Lisäksi Jonilla vaikutti jalan tilanne heikkenevän aikaa myöteen: ensimmäinen peli oli helppo, toinen vaikeampi, kolmannesta piti lähteä pois ennenkuin sitä jalkaa oltiin edes rasitettu sille päivälle. Eikä toipumisajan lisääminenkään tuntunut auttavan.
Ei ole siis odotettavissa, että se jalka mitenkään parantuisi vaikka kuormitusta vähentäisi. Vastaavissa tapauksissa ja myös Jonin tapauksessa vaikuttaa pikemmin siltä, että tuommoiset kikkailut ovat vain huonontaneet tilannetta entisestään.
Jääkiekkoilijan tehtävä on urheilla suomen suosituimman palloilulajin ääressä, ei oman terveytensä kanssa. Ei ole mitään järjellistä syyytä odottaa, että tuollainen vamma parantuisi ikinä tasolle, mitä ammattiurheilu vaatisi. Turha siis ihmetellä, nyt on tehty aikalailla kaikki mitä tehtävissä on, eikä se näytä riittävän.
