Karjalaisen ns. kruunujuttu on kattavasti kirjoitettu henkilökuva pitkään joensuulaisessa jääkiekossa vaikuttaneesta Jaakko Lipposesta ja samalla luonnollisestikin nousee esiin myös Kiekko-Poikiin liittyvät asiat ja varsinkin haasteet, mitkä seura on joutunut kohtamaan, eikä helppoa tule olemaan lähitulevaisuudessakaan. Verkkosivuilla olevassa jutussa on lisänä paljon kuvia Jaakon uran varrelta, monessa on kaveri ehtinyt kyllä olla mukana. Varmasti monet asiat olisi voinut tehdä paremminkin, myös Kiekko-Pojissakin, mutta kiivaimmille ainaisille arvostelijoille voisi sanoa, että ei muuta kuin talkoisiin mukaan, työhaalaria päälle sekä kättä omaan taskuun, kun se tuntuun olevan eräiden mielestä varsin helppoa. Toki täytyy myöntää, että itsekin joskus aikoinaan arvostelin turhankin kärkkäästi kiekkotoimijoita, mutta vuodet eri lajien seuratoiminnassa mukana aukaisivat silmiä ja suhtautuminen on muuttunut asioita ja toimijoita kohtaan. Päällimmäisenä on iso arvostus kaikkia seuratoimijoita kohtaan lajista riippumatta, siellä tehdään kuitenkin usein kovaa työtä ja kukin koittaa tehdä parhaansa.
On hyvä, ettei Jaakko ei lue enää nykyään somea ja keskustelupalstoja, kun näitä joitain ”hörhöjä” tulee vastaan ihan jo livenäkin. Toki asiallinen palaute ja kritiikki on asia erikseen. Kyllähän julkisuudessa olevilla toimijoilla pitäisi olla kuitenkin oma rauha arjessa ja normaalissa kiekon ulkopuolisessa elämässä. Heidän tulisi pystyä käymään normaalisti julkisilla paikoilla siinä, missä me muutkin. Seuraavassa poimintoja Karjalaisen jutusta:
- Tiedän edellisestä ammatistani Tempurilta, kuinka tärkeää uni on. Täytyy myöntää, että välillä on yöunet jääneet vähiin. Olen vähitellen oppinut, että asiat eivät yöllä murehtimalla parane enkä nykyään enää hätkähdä pienestä, vaikka ihmisiltä tulee paljon palautetta.
Lipponen näkee nahkansa paksuuntuneen viime vuosina. Aiemmin hän kimpaantui herkemmin, mutta ei jaksa enää nykyään käydä lukemassa keskustelu- tai somepalstojen kommentteja.
– Siellä saa kyllä pahoitettua mielensä ja menetettyä yöunensa.
Lipponen myöntää pitäneensä aiemmin yllä jatkuvasti työmoodia, mikä alkoi käydä raskaaksi. Hän alkoi toivoa julkisissa paikoissa kuten ruokakaupassa, ettei kukaan tunnistaisi häntä, koska halusi olla välillä rauhassa.
Lipponen muistaa, kuinka puolitoista vuotta sitten ruokakaupassa häntä tultiin läksyttämään JoKP:n valmentajalle Kari Martikaiselle annetuista potkuista. Lipponen oli kaupassa lapsensa kanssa, joka oli tilanteesta ihmeissään.
Urheilussa eletään isoilla tunteilla niin katsojien kuin tekijöidenkin puolella.
– Nämä tilanteet ja palautteet kuuluvat tähän ammattiin, mutta en toki menisi ruotimaan ketään, jos hän on jossakin lastensa kanssa. Asialliset palautteet otamme vastaan, koska haluamme kehittää toimintaa. Toisin kuin joissakin muissa yrityksissä urheiluseuran asiat ja muutokset nousevat julkisuuteen ja niistä kuulee kyllä, jos menee illalla avantouinnissa saunaan.
www.karjalainen.fi