Joo kyllä totuus on vaan et ei me pärjätä tällä maalivahtikaksikolla. Juurikin näin se on. Hyviä kavereita on molemmat ja potentiaalia on mut ei ny riitä
Taas toistan kuin papukaija tätä jääkiekon perustotuutta joka myös NHL:ssä on kiveen hakattu totuus kun joukkuetta kootaan. Avainpaikoille hankitaan mahdollisimman pätevät ja hyviksi todetut kaverit eli ykkösmaalivahti, ykköspakki, kiekollinen ykkösentteri, ykköslaituri maalitykiksi, joka pelaa ykkössentterin vierellä.
Nämä kaverit kantavat joukkuetta ja saavat suurimmat minuutit. Näillä ei pelkästään voiteta, sillä pelaavaa syvyyttä on löydyttävä joukkueesta ainakin kolmeen ensimmäiseen kenttään. Nelonen voi olla jo sitten vastustajan parhaita kenttiä jäädyttävä grinderikenttä.
Näistä lähtökohdista Suomen maajoukkuevalmentaja Jalonen rakentaa joukkueen ja joka ainoa valmentaja pelattiin jääkiekkoa sitten missä tai millä tasolla tahansa. Huipputasolla toki kaikki neljä kenttää pyritään kasaamaan mahdollisimman hyviksi, joilla vastustajaa möyhennetään.
No mikä oli Kiekko-Poikien tilanne alkusyksystä tai siis jopa alkukesästä:
- Ei selvää hyväksi koettua ykkösmaalivahtia, nyt kaksi kokematonta ei huippulupausta (Nikkinen ei saanut jatkoa vaikka oli varmaksi koettu).
- Ei selvää ykkössentteriä, mutta onneksi Werbik saatiin apuun (Kombe oli liian keskenkuntoinen ja tuli myöhään joukkueeseen eikä ole samalla tavalla kiekollinen kuin Werbik), Hattunen ja Sivonen nuoria ja kehittyviä senttereitä, mutta eivät vielä ratko pelejä ja todellinen potentiaali vielä piilossa. Laituri Brygger pelannut sentterinä, joka ei koskaan ole optimitilanne.
- Ei selvää maalitykkiä ykkössentterin laidalla joka mättää paikasta kuin paikasta maaleja vaikka Kerkkänen on kasvanut kyllä hyvin Werbikin vierellä, mutta ei traditionaalinen maalitykki, oikein hyvän monipuolinen kuitenkin pelaajana. Sato & Gatiyatov olivat arpoja ja vasta kasvamassa kokonaisvaltaisiksi laatulaitureiksi, mutta eivät maalitykeiksi.
- Ei selvää ykköspakkia kauteen lähdettäessä ja nyt puhun oikeasta peräpään johtajasta, joka taikoo takuuvarmasti kiekon paikasta kuin paikasta hyökkääjille jalalla, pelisilmällä ja/tai mailalla. Mieluummin iso kaveri kuin Mikki-Hiiri vaikka toki poikkeuksia on kuten Cale Makar Coloradossa. En aliarvioi Kiekko-Poikien Koposta tai Heiskaria peräpäässä pienempinä pelaajina ja muutenkin peräpää on minusta varsin hyvä Kiekko-Pojissa, mutta sieltä puuttui se kiekollinen romuluinen pakki aiemmin ja mitä tapahtui kun Romppanen tuli joukkueeseen, sen henkinen mitta fyysisen lisäksi kasvoi ja joukkue alkoi voittamaan. Bingo.
Summa summarum, Kiekko-Poikien joukkueen kokoaminen ennen kautta ei ollut selkeää ja perustunut em. lähtökohtaan. Haluttiinko halpa joukkue, joka kuitenkin Martikaisen valmentamana pärjäisi? Ei toiminut lainkaan.
Valmentaja meni vaihtoon, mutta perusongelmat joukkueen rakenteessa ovat osin säilyneet, sillä esim. Romppanen palasi Jukureihin ainakin toistaiseksi (kellotti muuten Liigassa eilen noin 10 min. peliaikaa Jukurien voitto-ottelussa).
Kiekko-Pojissa ei ole siis piilenyt pelkkä maalivahtiongelma tai en kutsuisi sitä ongelmaksi vaan tietoiseksi halvalla toteutetuksi valinnaksi, joka kertautuu sikäli, että joukkueessa oli ja siinä on vieläkin ilmeisiä rakenteellisia puutteita ykköspelureiden suhteen. Eikä hyvää syvyyttä ole koskaan liikaa, vrt. vaikka tänään vastustajana oleva Kiekko-Espoo. Se ei siksi ole turhaan ylivoimaisessa Mestiksen sarjajohdossa.