Tänä aamuna tuli sellainen ajatus mieleen eilisestä playoffs pelistä, että pakiston pitäisi olla kyllä maalivahti Ahopellon arvoinen jatkopeleissä. Ahopelto pelasi eilen pisteet Kokkolasta Kiekko-Pojille lähes yksin. Niin hataralla tasolla oli pakkipeli pitkin ottelua. Oma osansa pakkipelissä on myös valmentajilla, sillä kyllä sieltä pitää löytyä runtua ja ohjetta, että oma pää pitää muutenkin kuin maalivahdin unelmapelillä.
Katsoin myöhään eilen illalla vielä Kokkolan ottelun jälkeen KooVee vs. Ketterä matsin jota pelattiin 3. jatkoerään saakka peräti 118 min ja päälle vielä 13 s ennen kuin KooVee hieman onnenpompulla ratkaisi pelin. Molemmilla joukkueilla pakkipeli oli ihan toisella tasolla kuin Kiekko-Pojilla tähän mennessä. Selkeää, tiivistä, vahvaa, uhrautuvaa ja maalivahdit vasta sitten viimeisenä lukkona. Eikä hyvä pakkipeli syönyt hyökkäyspeliltä mitään, joka oli molemmilla joukkueilla laadukasta, Ketterällä vain hieman huterampaa.
KooVeen maalilla Reima-Ville Roosilla koko pitkän pelin ajalta torjunnat vain 41 ja Ketterän maalilla Severi Auvisella peräti vain 34. Eilen Ahopellon torjunnat 31 tavallisen lyhyessä ottelussa.
Odotan Kiekko-Poikien joukkuepuolustukselta paljon tiiviimpää peliä tai muuten kevät loppuu lyhyeen. Yksinomaan maalintekokilpailulla ei yksikään joukkue ole Mestiksessä tai Liigassa voittanut mestaruuksia.
