JoKP:n historia

[A.P.Järvi]

Löytyisikö palstan johtavalta kirjoittajalta tai joltain muulta historia-aktiivilta mahdollisesti JoKP:n pelinumeroita kaudelta 1983-84? Löytynevät esim. sen kauden Jääkiekkokirjasta, jonka kannessa Hagman tuulettaa, mutta eipä ole jostain syystä tullut koskaan hankittua sitä kirjaa omaksi.

Kiitos avusta.

 

[Pecinjsh]

Löytyisikö palstan johtavalta kirjoittajalta tai joltain muulta historia-aktiivilta mahdollisesti JoKP:n pelinumeroita kaudelta 1983-84? Löytynevät esim. sen kauden Jääkiekkokirjasta, jonka kannessa Hagman tuulettaa, mutta eipä ole jostain syystä tullut koskaan hankittua sitä kirjaa omaksi.

Kiitos avusta.

Minulta ei löydy. Jääkiekkokirjassa ei ollut pelinumeroita. Saattaisi löytyä jostain kausijulkaisusta tai ottelu-ohjelmasta, mutta minulla ei ole sellaista.

 

[Pecinjsh]

Nyt kun JoKP:n ja HIFK:n retropeli lähestyy, lienee syytä kaivaa esille joitakin joukkueiden kohtaamisia aikojen saatossa.

Kausi 1966-67 oli Jokipojille mielenkiintoinen, kun JoKP:n kanssa samassa Suomen sarjan itälohkossa oli peräti neljä helsinkiläisjoukkuetta. Töölön Vesa, HJK ja Karhu-Kissat saivat poistua Mehtimäen kaukalosta tappion kera JoKP:n käsittelyn jälkeen, mutta HIFK otti JoKP:sta 2-1 -voiton tammikuussa 1967 yli 20 asteen pakkasessa ja yli 3000 katsojan edessä pelatussa ottelussa.

Ohessa liitteenä Hesarin (16.1.1967) pieni uutinen ottelusta.

 

[Pecinjsh]

Parisen viikko myöhemmin kohdattiin Helsingissä. JoKP ihmetteli ensimmäisen erän ajan valtavaa, juuri valmistunutta jäähallia ja sen yleisömäärää, 6730 katsojaa, ja HIFK karkasi 2–0-johtoon. Ottelusta kehkeytyi kuitenkin lopulta tiukka maalin peli, loppulukemat olivat 4–3 HIFK:lle. Ohessa liitteenä Hesarin ennakko, josta mm. näkyy JoKP:n kokoonpano, sekä raportti ottelusta (HS 29.1. ja 30.1.1967). Olihan siellä Lauri Mononenkin karkeloissa mukana.

 

[Pecinjsh]

Nyt kun JoKP:n ja HIFK:n retropeli lähestyy, lienee syytä kaivaa esille joitakin joukkueiden kohtaamisia aikojen saatossa.

Kaudella 1971-72 SM-sarjassa JoKP oli kaikista joukkueista kaikkein vähiten ammattimaisin, mitä kuvastaa sekin, että vain Turun lisäksi enää Joensuussa pelattiin ulkokaukalossa. Kummallista, että tuostakin hetkestä meni vielä 10 vuotta ennen kuin Joensuuhun saatiin jäähalli. Tosin silloin saatiinkin kertaheitolla kunnollinen halli, joka on palvellut kunnialla näihin päiviin saakka.

Kausi 1971-72 oli varmasti aikalaisille mieleenpainuva kausi, koska silloin Joensuussa vierailivat kaikki sen ajan maajoukkuetähdet ja yleisöllä riitti ihmeteltävää. Tuloksellisesti JoKP oli sarjan selvästi heikoin joukkue ja kauden jälkeen edessä oli paluu Suomen sarjaan.

HIFK vieraili Joensuussa 9. marraskuuta 1971. Ottelu alkoi klo 19.00, sää oli kirkas ja pakkasta 3 astetta. Yleisöä oli paikalla 3208 katsojaa. JoKP meni ajassa 9.22 1-0-johtoon Yrjö Hakulisen maalilla. JoKP rikkoi vahvan vierasjoukkueen peliä taitavasti ja vasta 15. minuutilla HIFK sai ensimmäisen maalinsa, jonka teki Juha Rantasila. Hesarin mukaan JoKP:n maalivahti Tapio Pohtinen torjui kerrassaan loistavasti, mutta "kunpa Pohtinen oppisi pitämään vielä etukulman kiinni. Juha Rantasila käytti tätä aukkoa hyväkseen muutaman kerran kovilla lämäreillään." Ensimmäisen erän jälkeen tilanne oli 3-1 HIFK:lle. Toisessa erässä ero repesi jo neljää maaliin HIFK.n johdettua peliä jo 5-1. Kolmannen erän JoKP vei maalein 2-0, mutta se ei riittänyt pisteille saakka, vaan HIFK vei ottelun maalein 7-5. Hesarin mukaan Kiekko-Poikien selvästi osaavin ketju oli Jari Kapanen - Unto Turpeinen - Yrjö Hakulinen, jonka tilille tuli kolme JoKP:n maaleista. "Triolla yhteispeli kulkee varsin näyttävästi ja erikoistilanteissa ketjulla on juonta...". "IFK:n puolustuksessa maajoukkuepuolustajat Riihiranta ja Rantasila pelasivat varmasti. Jaakko Marttinen Riihirannan parina onnistui myös jotenkuten, mutta Lalli Partinen pelasi tosi surkean ottelun."

Toinen kohtaaminen HIFK:n kanssa 23.1.1972 olikin sitten todellinen selkäsauna. Ensimmäinen erä meni HIFK:lle 8-1 ja toiseen erään JoKP vaihtoi maalivahti Jorma Pietarisen tilalle Tapio Pohtisen. Murskalukemista ei kuitenkaan voinut maalivahteja syyttää. Hesari kirjoitti: "Ottelun viihteellinenkin arvo oli kyseenalainen, sillä JoKP oli niin alakynnessä kuin olla voi ja hävisi lopulta peräti 14-2. [...] Suurimpana syynä HIFK:n mahtavaan maalisatoon oli JoKP:n puolustajien sikeä torkkuminen. Useimmat IFK:n maalit syntyivät maalinsuulta, alueelta, josta puolustajien ehdottomasti olisi vastustaja häädettävä."

Lähteet: Hesari 10.11.1971 ja 24.1.1972 sekä Urheilumuseon sivuilta löytyneet Kilpailupöytäkirjat (joista yksi ohessa liitteenä).

 

[Pecinjsh]

Nyt kun JoKP:n ja HIFK:n retropeli lähestyy, lienee syytä kaivaa esille joitakin joukkueiden kohtaamisia aikojen saatossa.

Liiga-kaudella 1989-90 JoKP jäi selvästi sarjan viimeiseksi, mitä taustaa vasten ajateltuna yleisöä Mehtimäellä kävi kuitenkin todella hyvin: kotiotteluiden yleisökeskiarvo oli 3799 katsojaa. Kauden aikana HIFK:kin kohdattiin neljä kertaa ja ohessa ottelukuvauksia, joita löytyi Helsingin Sanomien urheilusivuilta (Karjalaisessa on saattanut olla värikkäämpiä juttuja, mutta minulla ei ole käytettävissä yhtään Karjalaisen juttua).

Ensimmäinen peli HIFK:ta vastaan oli heti Jokipoikien historian toisessa Liiga-ottelussa Helsingissä 21.9.1989. JoKP saapui Helsinkiin varamiehisenä: Ykkösmaalivahdiksi kaavailtu Henri Eskelinen joutui HIFK-ottelun alla umpisuolileikkaukseen ja luottopakiksi Oulusta hankittu paluumuuttaja Ossi Piitulainen oli vielä syyskuun ajan pelikyvytön kapakkatappelussa murtuneen sormen takia. Ottelu näytti olevan ohi jo 10 minuutin kohdalla, kun HIFK oli takonut tauluun lukemat 4-0. Peli kuitenkin tasaantui ja toisessa erässä JoKP pääsi kaventamaan 4-2:een Kai Ahlrothin ja Markku Kyllösen maaleilla. Päätöserässä HIFK kuitenkin meni menojaan ja voitti lopulta maalein 9-3. HIFK:n murskalukemat eivät kerro koko totuutta kenttätapahtumista, sillä HIFK:n Sakari Lindforsille kertyi torjuntoja 34 kpl ja Jokipoikien maalissa Juha Jääskeläiselle vähemmän, 25 kpl.

Seuraavan kerran joukkueet kohtasivat Joensuussa 26.10.1989. Tällä kertaa JoKP laittoi HIFK:n ahtaalle ja pelistä muodostui todella tapahtumarikas. Ensimmäisessä erässä Kiekko-Pojat karvasi kahdella miehellä aivan HIFK:n päädystä saakka, mikä sai helsinkiläispuolustuksen tekemään virheitä. Ensimmäisen maalin teki Timo Turunen vanhanaikaisella. Jokipoikien 2-0-johtomaalin ajassa 10.57 laukoi Markku Kyllönen Jyrki Mannisen toimiessa syöttäjänä. JoKP olisi voinut johtaa enemmänkin, sillä ensimmäisessä erässä Jokipoikien laukaus kilahti kerran tolppaan ja kerran Vladimir Kyhos tuhri "varman" maalipaikan päästyään nokikkain Sakari Lindforsin kanssa. Ottelun ratkaisu tapahtui toisen erän puolivälissä. Jari Laukkanen ajoi päin unelmaottelua pelannutta JoKP:n maalivahtia Henry Eskelistä ja tämä vahingoitti polveaan. Eskelinen jatkoi peliä, mutta paras terä katosi Jokipoikien maalivahdin otteista. Pian Jarkko Laiho kavensi 1-2:een Valeri Krykovin syötöstä. Krykov muuten lennätettiin otteluun helikopterilla kertausharjoituksista - niin tärkeä mies oli HIFK:lle! Kolmannen erän alussa Mika Kortelainen toi HIFK:n tasoihin. Yleisö kiehui ja kuohui päätuomari Seppo Mäkelän puhallettua HIFK:lle rangaistuslaukauksen heppoisin perustein (HS:n miestä) ajassa 48.37. Eskelistä aiemmin telonut Jari Laukkanen epäonnistui rankkarissa ja samalla noin 50 kappaletta tölkkejä lensi jäälle (Muistaakseni yleisölle oli jaettu kannustustarkoitukseen helistintölkkejä - kuka muistaa tämän tapauksen?). Peli keskeytyi ja pelaajat komennettiin pukukoppeihin. Jään putsauksen jälkeen HIFK lopulta kiri voittoon. 3-2-maalin laukoi Jarkko Laiho ajassa 54.18 ja loppulukemat 4-2 viimeisteli Jukka Seppo ajassa 59.48. Maalivahtien torjunnat: Henry Eskelinen 23 ; Sakari Lindfors 28. Yleisöä 4251.

Itsenäisyyspäivänä 6.12.1989 Helsingissä pelatun ottelun voitti HIFK maalein 4-0. Tästä ottelusta minulla ei ole muita yksityiskohtia tiedossa.

Mutta 1.2.1990 oli lopulta JoKP:n vuoro voittaa HIFK ensimmäisen kerran pääsarjatasolla. Ottelu päättyi 2-0 Pasi Sallisen ja Markku Kyllösen maaleilla. Ottelun suurin sankari oli kuitenkin nollapelin pelannut Jokipoikien maalivahti Juha Jääskeläinen, joka torjui 43 kertaa Sakari Lindfors selvittyä HIFK:n päädyssä 19 torjunnalla. Jääskeläinen totesi ottelun jälkeen: "Tiesimme, että HIFK rakentaa maalintekopaikkoja puolustajille. Onneksi maltoin pysyä pystyssä, vaikka kieltämättä välillä väsymys hiipi jäseniin. Maskilaukauksetkin napsahtelivat muutaman kerran lähes tuurilla olkapäihin."

 

[Petromax]

Olin paikalla tuossa ”purkkien” heittopelissä. Helistintölkit oli ensikertaa käytössä kyseisessä pelissä ja samalla myös viimeistäkertaa. Kyseinen kapine löytyy vielä minulta muistona todella kuumasta matsista. Näköjään Postipankki ja Sato olleet tukijoina kyseisessä projektissa. Muistini mukaan tölkkejä oli jäällä useampi saavillinen,olin keräämässä niitä pois jäältä. Olihan ne aikoja, oli yleisöä ja tunnelmaa Mehtimäellä.

 

[Pecinjsh]

Olin paikalla tuossa ”purkkien” heittopelissä. Helistintölkit oli ensikertaa käytössä kyseisessä pelissä ja samalla myös viimeistäkertaa. Kyseinen kapine löytyy vielä minulta muistona todella kuumasta matsista. Näköjään Postipankki ja Sato olleet tukijoina kyseisessä projektissa. Muistini mukaan tölkkejä oli jäällä useampi saavillinen,olin keräämässä niitä pois jäältä. Olihan ne aikoja, oli yleisöä ja tunnelmaa Mehtimäellä.

Ota kuva tölkistä ja laita jakoon tänne. Tuollainen kulttuuriaarre pitää nähdä muidenkin ja nuorempien etenkin.

Minä en muista varmaksi, olinko siinä pelissä, mutta muistan, että siitä tölkkisateesta puhuttiin myöhemmin. Hesarissa luki, että 50 tölkkiä, mutta muistelen, että puhuttiin sadoista tölkeistä, jotka jäälle lensi.

 

[Petromax]

Tässä kuva purkista.​

 

[Pecinjsh]

Nyt kun JoKP:n ja HIFK:n retropeli lähestyy, lienee syytä kaivaa esille joitakin joukkueiden kohtaamisia aikojen saatossa.

Tässä vielä viimeiset JoKP - HIFK-jutut.

Jokipoikien toisella liigakaudella 1991-1992 HIFK-pelit menivät näin:

29.9.1991 HIFK - JoKP 6-3

Helsingin Sanomat kirjoitti: "Viime kauden ykkösdivisioonassa Karhu-Kissoja valmentaneelle Harri Rindellille voitto Joensuusta oli makea, sillä K-Kissat ei kukistanut vuosi sitten kertaakaan joensuulaisia."

2.11.1991 JoKP - HIFK 1-4

Tämä Joensuun peli oli maalinumeroista huolimatta tiukka, sillä molemmille maalivahdeille, JoKP:n Juha Vireniukselle ja HIFK:n Sakari Lindforsille kertyi 31 torjuntaa. Yleisöä oli 4149.

6.12.1991 HIFK - JoKP 5-0

Tässä ottelussa HIFK hallitsi selvästi, ainakin maalien ja torjuntojen perusteella: Sakari Lindfors 18, Juha Virenius 35 torjuntaa.

19.1.1992 Jokipojat - HIFK 3-2

Tässä pelissä muistan itsekin olleeni paikalla ja nähneeni aitiopaikalta päätykatsomossa, kun Markku Kyllönen teki voittomaalin toisessa erässä. JoKP:llä oli ylivoima, mutta minkäänlaista kuviota hyökkäyspäähän ei saatu aikaiseksi. Yht´äkkiä kuitenkin Kyllönen rynni keskeltä läpi, Lindfors kahville ja Kyltsin tuttu tavaramerkki eli rystyltä yläpeltiin. Torjunnat Sakari Lindfors 39 ; Juha Virenius 34. Yleisöä 3508.

Hesari kirjoitti: "Toisen erän lopussa Joensuu teki johtomaalin ja HIFK oli enemmän kuin helisemässä. Ilman Sakari Lindforsin ja puolustaja Simo Saarisen uhrautuvia torjuntoja ottelu olisi ratkennut selvästi jo toisen erän lopussa. Saarinen torjuikin toisen erän loppuminuuteilla useammin kuin Lindfors. Ratkaisevan kolmannen maalin Kiekko-Pojille teki Markku Kyllönen, jota Pekka Tuomisto ei pystynyt pysäyttämään, vaikka kahvasikin vahvasti."

 

[Pecinjsh]

Linkki vie Karjalan Heilin juttuun, jossa Kyllönen muistelee Monosta ja jossa pohjustetaan lauantain muisto/retro-ottelua.

 

[Nurmiovaara]

Karjalaisessakin oli tänään juttua Monosesta ja tulevasta pelistä.

 

[Pecinjsh]

Ohessa liitteenä Hesarin juttu Lauri Monosesta elokuulta 1987. Siellä myös kerrotaan, että Kyllönen pelasi elokuussa 1987 Leijonien Canada Cup -joukkueessa.

Late antaa ymmärtää, ettei 1980-luvun Joensuussakaan oikein ymmärretty hänen kiemuroitaan. Sillä hän viitannee siihen, ettei kaudella 85-86 Jokipoikia valmentanut Kari Väisänen ottanut häntä joukkueeseen. Siitä Laten torjumisesta on tuolla ylempänä ketjussu liitteenä olevassa tiedostossa juttua erikseen, eli artikkelissä, joka ilmestyi lehdessä nimeltään Susirajan urheiluväen joulu -85.

 

[Pecinjsh]

Retropelin kattauksesta Markku Kyllönen ja Iiro Järvi olivat Suomen joukkueessa elo-syyskuun vaihteessa pelatussa vuoden 1987 Canada cup -turnauksessa. Päävalmentajana oli silloin vielä Rauno Korpi, mutta tuon turnauksen jälkeen Leijonien johtoon tuli kaksikko Pentti Matikainen ja Hannu Jortikka. Matikaisen omien sanojen mukaan [Hannu Kauhala: Mies joka vei leijonat mitaleille : Pentti Matikaisen jääkiekkoelämä. Tammi 2016.] hän toteutti merkittävän muutoksen maajoukkueen pelaajavalinnoissa. Ei valittu enää "parhaita pelaajia", vaan roolitus nousi tärkeään osaan Calgaryn 1988 olympiavalinnoissa. Pelaajien oli sitouduttava siihen, miten toimitaan kiekottomina niin hyökkäys- kuin puolustusalueella. Hyökkäävän tyylin pelaajat eivät aina välttämättä sitoudu tähän. Esim. Pekka Tuomisto oli tällainen hyökkääjä, joka pääsi Calgaryyn mukaan puolustusosaamisensa takia. Penan päävalmentajuus HIFK:ssa kyllä näkyi valinnoissa, sillä Tuomiston lisäksi HIFK:n pelaajista kisoissa pelasivat Kari Laitinen, Iiro Järvi ja Simo Saarinen. Heistä siis Tuomisto, Laitinen ja Järvi ovat mukana lauantaina Joensuussa. Harmi, ettei Kärppien Markku Kyllöstä lopulta valittu Calgaryyn 1988. Minusta Kyllönen oli kyllä urallaan kahdensuunnan pelaaja, joka olisi varmasti sopeutunut Penan roolituksiin.

Vanhoista Hesareista käy ilmi, että Kyllönen oli mukana vielä marraskuun 1987 Kanada-harjoitusotteluissa Oulussa ja Helsingissä sekä tammikuun 1988 kahdessa Tsekkoslovakia-ottelussa. Helmikuussa sitten Suomi pelasi kaksi valmistavaa ottelua Neuvostoliittoa vastaan Joensuussa ja Kuopiossa. Silloin koossa oli jo lopullinen Olympiajoukkue ja Kyllösen paikan otti Färjestadin Erkki Laine.

Suomi pelasi aikoinaan Neuvostoliittoa vastaan Joensuussa kaksi kertaa: 1983 ja helmikuussa 1988. Aika legendaarista! Ja tuloksena oli kaksi tasuria, 3-3 ja 5-5. Ohessa liitteenä Hesarin raportti Joensuun ottelusta 1.2.1988. Kuvassa Iiro Järvi tuulettaa Joensuun jäähallissa. Tuulettaako lauantaina myös?

 

[Pecinjsh]

Päivälleen 30 vuotta sitten oli joensuulaisen jääkiekkoilun ikimuistettavin päivä. Silloin pelattiin kaikkien aikojen legendaarisin jääkiekko-ottelu Joensuussa siihen mennessä ja sen jälkeenkin.

Karjalainen kirjoitti:

Shampanja kuohui pukukopissa. Valmentaja Juha Eskelisen hiukset leikattiin. Lauri Mononen kävi kukittamassa päävalmentaja Tapani Hämäläisen. Juhlat jatkuivat läpi yön kaikissa Joensuun ravintoloissa, kaduilla ja kodeissa (Karjalainen 2.3.1989)

Kauden 1988-89 1. divisioonan voittajalla JoKP:lla oli edessään karsintasarja SM-Liigassa viimeiseksi jäänyttä Porin Ässiä vastaan. Karsinnat aloitettiin Joensuussa. Ensimmäisessä ottelussa Mehtimäellä 16.2.1989 JoKP kukisti Ässät niukasti 5-4 Jyrki Mannisen jatkoaikamaalilla. Yleisöä oli 5003. Toisen osaottelun Porissa Ässät voitti samoin lukemin 5–4. Kolmannessa ottelussa JoKP luisteli Ässät kumoon murskalukemin 5–1. Yleisöä 5040. Seuraavaksi oli jälleen Ässien vuoro voittaa kotonaan maalein 5–3. Tuossa ottelussa JoKP:n Jari Hakkarainen ja Ässien Olli Kaski tappelivat ottelurangaistuksen arvoisesti ja he olivat näin ollen poissa kokoonpanosta ratkaisevasta ottelusta. Kasken poissaolo heikensi entisestään peräpäänsä kanssa koko kauden vaikeuksissa olleen Ässien puolustusta, joka joutuisi pian taas kohtaamaan joensuulaiset luistelukoneet.

Maaliskuun 1. päivänä 1989 täysi tupa 5040 katsojaa todisti Tero Arkiomaan avausmaalia ajassa 8.24. Ässien Sean Toomey antoi omalla kenttäpuoliskolla huolimattoman poikittaissyötön, johon Tero Arkiomaa pääsi väliin ja lirutti kiekon ohi maalivahti Kari Rosenbergin. Arkiomaa suoritti samaan aikaa asepalvelustaan Kontiorannassa, tj. oli tuona päivänä 68. Jokipojat luisteli niin hurjasti, ettei Ässille jäänyt tilaa eikä Ässien puolustajien vaarallisille laukauksille annettu mahdollisuuksia. Mainittakoon, että Ässien Tapio Levo oli laukonut sillä kaudella Liigan runkosarjassa puolustajalle huimat 21 maalia. Karsintasarjassa hän oli tehnyt 2 maalia Jokipoikien verkkoon. JoKP pystyi eliminoimaan myös toisen Ässien vaarallisista aseista, ruuhkat maalin edessä, mistä aikaisemmissa otteluissa Ässät oli rankaissut voimallaan. Omaan pään aloituksia Kiekko-Pojat karttoi kuin ruttoa.

Toisessa erässä ajassa 24.46 Jyrki Manninen laukoi 2-0-maalin Rosenbergin olkapään yli ylänurkkaan. Syöttöpisteen sai Teijo Savijoki. Rikkonaisessa toisessa erässä JoKP:n Timo Turunen kävi vain kahdesti jäällä, mutta kahdesti hän oli pääosassa maalin syntymiseen. Turunen hassutteli Ässien ykköskenttää ja pisti kiekon hallitusti ohi Rosenbergin, 3-0 ajassa 26.16. Kymmenen minuutti myöhemmin Turunen rynni kentän läpi ja syötti maalin edessä poikittain Kimmo Nurrolle, joka tuikkasi 4-0. Myöhemmin kolmannessa erässä JoKP:n taistelun ruumiillistuma Turunen töytäistiin Ässien maalilla nurin niin voimakkaasti, että silmät pyörivät päässä eikä hän jälkeen päin muistanut mitään tilanteesta.

Kolmanteen erään lähdettiin tilanteesta 4-1. Ajassa 41.27 Vladimir Kyhos ohjasi Savijoen esityöstä 5-1. Ottelu ei kuitenkaan ollut vielä ohi. Ennen erän puoliväliä Ässät oli kaventanut tilanteen jo 5-3:een ja mylläkkä Jokipoikien päässä oli melkoinen. JoKP ja maalivahti Juha Jääskeläinen kuitenkin kestivät ja lopulta JoKP pääsi juhlimaan nousua SM-Liigaan voitettuaan ratkaisevan ottelun maalein 5-3.

JoKP:n valmentaja Tapani Hämäläinen sanoi ottelun jälkeen:

"Jos joku vielä sanoo, ettei kotikenttäedusta ole hyötyä, niin hän valehtelee. Kun 5000 ihmistä huutaa, on vierasjoukkue paniikissa"

Lähteet: Hesari ja Karjalainen 2.3.1989 ; Jääkiekkokirja 1989-90 ; Iltalehti 27.2.1989


Linkki vie Jokipoikien sivuille, jossa on yksi kuva tuosta voiton hetkestä.

Itsellänikin on pari muistikuvaa tuosta keväästä. Erä-Urheilussa myytiin otteluun ennakkolippuja, jono oli Kirkkokadulle saakka. Pikkupoikana jonotin iäisyyden ja pelkäsin lippujen loppuvan, mutta sain ostettua lipun. Itse ottelusta muistan vaan sen, että väkeä oli niin paljon, etten tahtonut ylettyä näkemään mitään. Silloinhan puhuttiin, että kaikki halukkaat päästettiin sisään ja hallissa oli "ainakin 6000 ihmistä".

 

[Petromax]

Kyllähän oli ikimuistoisia pelejä. Varmaankin pitkän kannattaja urani jännittävimmät pelit. Tunnelma hallilla oli sähköinen,ei vähiten sen hillittömän yleisö paljouden vuoksi. Tosiaan lippuja lienee myyty siihen ratkaisupelin se 6000. Tungos oli valtava,päätykatsomoissa täytyi seisoa limittäin jotta kaikki olisi saanut jonkinmoisen paikan katsoa peliä. Pääjärkkäri Matikaisen Heikki piiskasi moneen kertaan tiivistämään että saataisiin käytäviltä porukkaa mahtumaan seisomapaikoille. Lippujen ennakkomyynti oli tosiaan melkoista jonottamista,itsekin livistin työpaikalta jonottamaan lippuja.

 

[Pecinjsh]

Timo Mustonen: Joensuun Kiekko-Pojat R.Y. 20 vuotta jääkiekkoulua 1960-1980 (1980)

Tuossa Mustosen kirjassa muuten mainitaan, että JoKP suunnitteli jo 1960-luvun lopulla seuran nimen muuttamista myös virallisesti muotoon Jokipojat, joksi kansa seuraa muutenkin kutsui.

Vanhoissa 60-luvun Hesareissa JoKP esiintyy milloin milläkin nimellä, eivät toimittajat osanneet käyttää virallista nimeä. Esim. nämä nimet tai kirjoitusasut ainakin olen bongannut:

Jokipojat
Joensuun Kiekkopojat
Jokipo
Joensuun KP
JoK-P
Joki-Pojat

Edit: yksi bongaus lisää: Joensuun Kiepo (Hesarissa v. 1971)

 

[Pecinjsh]

Hakkaraisen ikimuistoinen maali

Liigakaudella 1991-92 viimeinen sija ja karsijan paikka oli selviö JoKP:lle jo ennen viimeisiä kierroksia. Lopulta suora säilyminen jäi 6 pisteen päähän.

Toiseksi viimeisellä kierroksella lauantaina 14.3. JoKP pelasi Turussa (TPS-JoKP 8-4). Edelliskauden ykkössijan ansiosta turkulaisten hallussa ollut runkosarjan voittopytty matkasi JoKP:n pelaajien mukana Joensuuhun. Arveltiin nimittäin viimeisen kierroksen ottelunsa JoKP:tä vastaan pelaavien Jokereiden voittavan todennäköisimmin runkosarjan. Runkosarjan voittoon oli mahdollisuus myös JyP HT:llä ja TPS:llä. TPS:n nouseminen ykköseksi edellytti turkulaisten omaa voittoa JyP HT:stä sekä Jokipoikien voittoa Jokereista. TPS olikin luvannut Jokipojille konjakkikorin, jos Jokerit kaatuu Joensuussa.

Sunnuntaina 15.3.1992 JoKP ja Jokerit kohtasivat siis Mehtimäellä. JoKP sai otteluun unelma-alun: jo 27 sekunnin pelin jälkeen Jarkko Savijoki laukoi 1-0. Mika Kupiaisen 2-0-maali luiskahti Jokerien maalivahdille Ari Sulanderille helpohkosti sisään. JoKP:n voitettua ensimmmäisen erän 2-0, lisäsi Jokerit vauhtia toisessa erässä ja JoKP oli hätää kärsimässä. Toiselle erätauolle lähdettiin 2-2-lukemista, kun Otakar Janecky ja Teemu Selänne olivat maalanneet Jokereille. Kolmannessa erässä JoKP nousi taas johtoon Harri Niukkasen ohjattua Ossi Lairin laukauksen maaliin. Keijo Säilynoja onnistui kuitenkin tasoittamaan ja näin ottelun lopulla oltiin tilanteessa 3-3. Viimeisellä minuutilla ylipitkää vaihtoa pelannut Teemu Selänne ei kyennyt purkamaan kiekkoa keskialueelle vaan hukkasi sen Ossi Lairille. Lairi tuikkasi kiekon Jari Hakkaraiselle, joka laukoi lämärin ohi Sulanderin Jouni Westermanin tehdessä maskia helsinkiläismaalivahdin eteen. Voittomaali syntyi 39 sekuntia ennen loppusummeria. Selänne katseli Hakkaraisen maalin syntyä läheltä ja heitti sen jälkeen suutuspäissään mailansa katsomoon. Harmistunut Selänne otti heti perään vielä tyhmän jäähyn, mikä pilasi lopullisesti Jokereiden toiveet tasoituksesta. Selänne raivosi vielä ottelun päätyttyäkin: Hakkaraisen maali suututti niin kovasti, että Selänne potki pukukopin oveen reiän.

Voidaan todeta, että Jokerit menetti Hakkaraisen maalin takia runkosarjan voiton, joka sille olisi tullut tasapelilläkin johtuen Jyväskylän ottelun tuloksesta. JyP HT nimittäin voitti TPS:n 5-3 ja otti samalla runkosarjan voiton. Samalla SM-Liigan jyväskyläläinen puheenjohtaja Urpo Helkovaara oli turhan takia matkustanut Joensuuhun ojentaakseen runkosarjan voittajan palkintoa Jokereille. Hakkaraisen maalin hinnaksi arvioitiin aikanaan noin 200 000 markkaa. Se oli summa, jonka Jokerit arviolta menetti, kun runkosarjan voittajalle kuului 4 % pudotuspelien kokonaistuotosta. Joensuussa puolestaan odotellaan ilmeisesti edelleenkin TPS:n lupaamaa konjakkikoria.

Hakkarainen on kuvannut maaliaan "unelmalämäräksi". Muistelen, että siihen aikaan puhuttiin enemmänkin unelmien kaaliperhosesta, joka ihanasti liihotteli ylänurkkaan. Minä olin tuossa ottelussa aitiopaikalla päätykatsomossa näkemässä Hakkaraisen maalin, mutta en kyllä voi väittää muistavani, että oliko se unelmalämäri vai ropelikiekko. Selänteen oven puhkaisusta on kahdenlaista tietoa: hän rikkoi oven joko mailalla tai sitten potkimalla. Muistaakseni Karjalaisessa luki viime vuonna, että tuo rikkinäinen ovi oli pitkään jäähallin varastossa ennen kuin se vietiin kierrätykseen. Harmi sinänsä, siitä olisi saanut jäähalliin hyvän kulttiesineen.

Lähteitä:

Karjalainen 16.3.1992 ja 9.9.2003

Helsingin Sanomat 16.3.1992

 

[Pecinjsh]

Karjalaisessa tänään piiiiiitkä juttu Hannes Kapasesta ja Jokipoikien wanhoista kulta-ajoista. Kannattaa lukea.

Hannes sanoo:

"Joensuu on hyvä kiekkokaupunki, paljon parempi kuin tämä Kuopio, jos ollaan ihan rehellisiä. Enemmän siellä ymmärretään ja arvostetaan jääkiekkoa. Se on kylmä fakta, ja sitä mieltä minä olen aina ollut."

Ehkä tämä ei ole ihan totta nykyisin ja Kapasen suunsoittoa. Mutta kannustuksena se kannattaa ottaa.

 

[A.P.Järvi]

Joensuun jääkiekon kannalta aika ikävä asia oli, että JoKP:n seurapomot onnistuivat suututtamaan Hanneksen 1980-luvun puolivälin jälkeen siinä määrin, että tämä päätti nostella kytkintä ja muuttaa naapurikaupunkiin. On mielenkiintoista ajatella, kuinka JoKP:n myöhempien aikojen historia olisi kirjoitettu, jos Hannes - ja etenkin Sami - olisivatkin jääneet Joensuuhun. Olisiko Sami Kapanen tällä hetkessä Liigassa pelaavan JoKP:n pääomistaja? No, jälkiviisastelu on tunnetusti kovin helppoa.

 

[Pecinjsh]

Eiköhän se Hannes lähtenyt ihan erinomaisen työtarjouksen perään Kuopioon, tuskin siinä oli mitään skandaalia.

Sen sijaan 1980-luvulla Jokipojat erotti toiminnanjohtajansa Jyrki Kovasiiven, joka sitten meni Hämeenlinnaan ja teki HPK:sta vahvan liigajoukkueen. Ei kelvannut JoKP:lle.

Toinen ihme juttu oli Lauri Monosen hyllyttäminen. Monosta ei huvittanut käydä läpi fyysisiä testejä ja siksi ei saanut jatkosopimusta. 1980-luvulla ei olisi luullut olevan niin nökönuukaa. Asiaa voisi verrata siihen, että jos Pittsburgh olisi hyllyttänyt Mario Lemieuxin jonkin harjoitteluun liittyvän detailin takia. Mononen oli yleisön lemmikki ja olisi takonut divarissa omalla tyylillään pisteitä vielä vanhemmalla iälläkin.

 

[Pecinjsh]

Kaudeksi 1980-81 JoKP oli onnistunut monen vuoden yrityksen jälkeen nousemaan 1.divisioonaan. Kausi oli kuitenkin vaikea ja Jokipojat jäi 10 joukkueen suuruisessa sarjassa viimeiseksi ja joutui näin 1. divisioonan karsintasarjaan. Jokipojat kuitenkin uusi sarjapaikkansa Hannu Kapasen johdolla, kun hän iski kuudessa karsintasarjan ottelussa 9 maalia. Erikoista oli, että Saipan valmentajaksi jo siirtynyt Pentti Matikainen laittoi vielä kerran luistimet jalkoihinsa ja tuli auttamaan entistä seuraansa karsintaotteluihin, ”Pena" iski karsinnoissa tehot 4+4.

Ohessa liitteenä Karjalaisen (9.3.1981) otteluselostus Kuopion ottelusta, jossa Hannes, Kynä ja Pena tekivät 12 minuutissa 3-0 ja hiljensivät 4000-päisen kuopiolaisyleisön.

 

[Pecinjsh]

Löytyisikö palstan johtavalta kirjoittajalta tai joltain muulta historia-aktiivilta mahdollisesti JoKP:n pelinumeroita kaudelta 1983-84? Löytynevät esim. sen kauden Jääkiekkokirjasta, jonka kannessa Hagman tuulettaa, mutta eipä ole jostain syystä tullut koskaan hankittua sitä kirjaa omaksi.

Kiitos avusta.

Tässä liitteenä. Löytyi Karjalaisesta 1.10.83. Kiitos Karjalaisen ja toimittaja Arpin, että kirjoittivat lehteen kaikkien pelaajien numerot. Eihän niitä muuten löytyisi nykyisin mistään, kun niitä kausijulkaisujakaan ei ole mistään saatavissa.

 

[Pecinjsh]

Kaikkeen sitä voi netissä törmätäkin. Bussidata.fi-sivustolta löytyy jokunen JoKP:n vanha bussi myös. Rekisterinumeroiden linkit vievät Bussidata-fi-sivuston valokuviin.

SBK-109

Sisu Ajokin korilla, auto tullut liikenteeseen 1977


RCU-578

Bussi valmistui 1970 ja sen alkuperäinen rekkari oli SLX-62. Bussin omisti ensin Hietalan linja ja sen jälkeen hetken aikaa Pohjolan Turistiauto, kunnes se siirtyi Kari Väisäsen omistukseen 1978 rekisteritunnuksella RCU-578.


SHB-56

Bedford-bussi on rekisteröity SHB-tunnukselle vuonna 1968 ja poistunut rekisteristä 1977. Eli tuo kuva on siis siltä aikaväliltä. Näköjään ovat JoKP:n junnut menneet Stadissa syömään aika fiiniin restauranttiin.


SAR-678

 

[cottonmouth]

Kaikkeen sitä voi netissä törmätäkin.

One-linerista voi antaa pelikieltoa minulle halutessaan, mutta silti; kulttuuriteko - itse lainattu viesti sekä ko. sivusto. <3