Paljon on nyt kirjoituksia Kanesta ja ihan kyllä aiheesta, mutta jos unohdetaan hänet nyt hetkeksi ja puhutaan asioista ihan yleisellä tasolla. ”Rivipelaajien” kohdalla jänne on pidempi, mutta esimerkiksi, jos ykkössentteriksi isoon ja tärkeään rooliin kaavailtu pelaaja osoittautuukin ns. hudiksi, niin se harvoin korjaantuu ketjumuutoksilla tai muilla vastaavilla ”tempuilla”, eikä tilannetta seurailla kovinkaan pitkään. Usein näkeekin joitain radikaalimpia ratkaisuja, esim. sopimus puretaan ns. yhteisymmärryksessä. Tätähän näkee sarjatasosta tai joukkuelajista riippumatta, huteja tulee aina välillä kaikille seuroille/ pelaajille taustatyöstä huolimatta.
Täytyy ymmärtää, että isoon rooliin kaavaillut pelaajat ovat kuitenkin yleensä parhaiten hankkivia pelaajia ja, jos pelaaja ei vastaa odotuksia, niin hänessä on kiinni isot rahat ilman vastinetta. Se ei paljoa lämmitä, jos vaikkapa ykkössentteriksi ajateltu pelaaja onnistuu hieman paremmin alemmissa ketjuissa pienemmässä roolissa, joukkueelta kuitenkin puuttuu edelleen se tarvittava ykkössentteri ja kaikki tämä sotkee osaltaan ketjujen harmoniaa. Sopimuspurun jälkeen seura saa pelaajaan sidotun rahan taas ”hyötykäyttöön” ja tilalle voidaan etsiä korvaava pelaaja sekä vastaavasti entinen pelaaja on vapaa etsimään itselleen uuttaa seuraa. Näinhän se yleensä kiekkobisneksessä taitaa mennä.