Jonkin aikaa susirajan kiekkoilua ja siitä käytävää keskustelua vaihtelevalla innostuksella ja kauhistuksella seuranneena ajattelin vihdoin rekisteröityä jos joskus jotain kommentoisikin. Aikoinaan mehtimäkeläisessä tuli kirjoiteltua ja kommentoitua jonkin verran, sitä aina hetkittäin kaipailee, jotenkin siinä oli sellaista kannatushenkeä. Voi toki olla että aika kultaa muistot.
Jos vaikka aloittaisi tämän kauden JoKP:n herättämistä tunteista. Niitä on ja sehän on (penkki)urheilun suola. En olisi millään uskonut minäkään että tässä vaiheessa ollaan kotiedussa kiinni. Kausi on kuitenkin vasta alussa sen osalta, on niin pitkään ennen kuin riittävän monen muun joukkueen pisteet ei kotietuun riitä. mutta otetaan ilolla vastaan. Pudotuspelit on nyt tässä vaiheessa varmasti järjellinen tavoite ja sekin tuntuu hienolta.
Hatunnosto valmennukselle siitä että on saatu luotua tekemisen kulttuuri ilman epäonnistumisen pelkoa. Päävalmentajan aiempien kausien perusteella tässä on ollut valtava kehityksen paikka ja vaikuttaa siltä että se on pystytty lunastamaan. Ennen kaikkea kuitenkin ylistyssanat joukkueelle, paitsi äärirajoilla suorittamisesta peleissä, myös ilmeisen kovasta duunista arjessa.
Toivotaan, että iloisia yllätyksiä riittää pitkälle kevääseen asti.