Katsotaanpa, mitä kerrottiin Karjalaisessa tasan 38 vuotta sitten eli 29.11.1982
JoKP voitti Forssan Palloseuran maalein 13-5 ja siirtyi samalla divarin kärkipaikalle. Tehomiehet olivat Jon Fontas ja Pekka Räsänen 2+3, Markku Kyllönen 1+3. Maalissa pelasi Tapio Pohtinen. Hannu Kapanen epäonnistui rankkarissa.
”Jälleen hallissa oli yli 4000 katsojaa, joista maksaneita 3307”
Nyky-JoKP:ssa Ville Räsänen on siis Pekka Räsäsen eli Räsy-Pekan poika.
Kiitos paljon Waltterille vanhojen legendaaristen jäähalliaikojen muistelosta, tulee ihan tippa silmään. Jeps eli vanhoja faneja ollaan ja ekat pelit tuli seurattua pikkunaskalina Iskän kanssa jo Mehtimäen tekojäällä 60-luvulla, jolloin ei ollut vielä harmainta aavistusta edes hallin tulosta. Ulkojäillä oli oma tunnelmansa, mutta oli se vain kiva päästä lopulta hallin lämpimään v. 1982. Muistikuva on mm. siitä kuinka vanhemmat miespuoliset henkilöt nappailivat tekojään katsomossa povarista lämmikettä kylmässä pakkasilmassa. Oli aitoa tunnelmaa.
Se vain ihmetyttää vaikka itsekin on kenties tullut oltua ko. Fops ottelussa katsomossa, että miten hitosti silloin oli katsojia Jokipojilla. Se oli hallin alkuhuuman aikaa, nousun odotusta SM-sarjaan ja lopulta nousu, jossa Manninen nappasi voittomaalin jatkoajalla Ässiä vastaan. Ei unohdu koskaan. Sen jälkeen yhtä räjähtävää juhlaa läpi seuraavan yön. Glory days, mutta sen jälkeen onkin ollut Jokipoikien historia enemmän tai vähemmän vuoristorataa. Niin ja Räsy-Pekka yhdessä Fontaksen ja Kyllösen kakkosketjun kanssa oli kyllä siihen aikaan hemmetinmoinen Jokipoikien ykkösketjun ja miksi ei myös kolmosketjun kanssa. En muuten tiennytkään, että Ville Räsänen on Räsy-Pekan poika.
Mutta nyt on nyt. Minusta ainoa oikea tavoite Jokipojilla on Liiga. Se miten paljon vettä Pielisjoessa pitää virrata, että sinne päästään, onkin sitten eri juttu. Pitkästä aikaa näytettäisiin olevan oikealla polulla väheksymättä yhtään aiempien taustavoimien pitkäjänteistä työtä.
Toivoisin Jokipoikien johtoremmiltä jatkossa fiksua johtamista, edelleen sitkeän pitkäjänteistä, mutta selkeän tavoitteellista puurtamista, juniorityön vahvaa kehittämistä koko maakunnan alueella ja myös oikeiden valmentajien valintaa, sillä siitä tämä on myös aika tavalla kiinni. Toki tarvitaan paljon massia nousuun, mutta kyllä se raha löytyy, jos vain ollaan pitkään urheilullisesti vahvalla pohjalla.
Eivät Jyväskylä, Rauma, Pori, Vaasa tai etenkään Mikkeli ole juuri kummempia kaupunkeja. Ja maailmalla on esimerkkejä paljon, jossa pieni paikkakuntakin voi pelata ylimmässä sarjassa, kuten naapurimaassa Ruotsissa Växjö Lakers (nyt 4. Elitserienissä), jossa on nykyään 60 887 asukasta keskellä ei mitään Ruotsia tai Luleå (nyt 6. Elitserienissä) vielä pohjoisempana 46 607 asukkaallaan.
Joensuun talousalue tai oikeastaan koko Pohjois-Karjala on riittävä Liigajoukkueeseen lisättynä kansallisilla sponsoreilla, mutta toki kilpailu Joensuussa rahoituksesta monien muiden urheiluseurojen kesken on harvinaisen kovaa. Mutta hyvällä yhteistyöllä ja perusjärkevällä toiminnalla nousu on mahdollista, joka toki vaatii nykyisen hallin täydellisen peruskorjauksen ja laajentamisen nykyaikaiseksi Mehtimäen jääkiekkopyhätöksi. Semmoinen 5000-6000 istumapaikkakatsojan halli lienee ihan realistinen tavoite jatkossa.
Eipä muuta kuin tsemppiä loppusyksyyn, ikävään korona-aikaan ja kannustetaan Jokipojat jokainen omalla tavallamme kohti uutta Liigatulevaisuutta.