No, enpähän minäkään lähtisi mitalin puolesta veikkaamaan, mutta kaikkihan on mahdollista. Tällä hetkellä näyttää puoliksi hyvältä ja puoliksi pahalta:
Hyvät ensin. Joukkue (ja allekirjoittanut) tuntuu saaneen uutta pontta tekemiseen ja varsinkin maalivahtipelin parantuminen lämmittää mieltä. Joukkue on kuitenkin taistellut ihan hyvin (Esim. HIFK-peli) ja, jos ketsuppipullo räjähtää, on meillä mahdollisuudet vähintäänkin kohtalaiseen taisteluun välieräpaikasta (väliäeräpaikka olisi Jääkuution mestaruus).
Huonot sitten. Puolustus. Puolustuksesta ei varmaan tarvitse erikseen mitään kirjoittaa - kaikki on jo lienee sanottu. Siihen on syynsä, miksi suuri osa meidän pakeista pelasi alkukauden Mestiksessä... Muutenkin joukkueen kipsi alkukauden hyvien pelien jälkeen on ollut aika käsittämätön, eikä helpotusta ole oikein ollut näköpiirissä. Blues ei onnistu saamaan peliinsä sitä tarvittavaa rentoutta ja viekkautta, joilla verkot kentän toisessa päässä heiluisivat. Syntyy turhautuminen ja oravanpyörä on valmis: jokaisen maalin eteen joudutaan tekemään käsittämätön määrä työtä ja tuntuu, etteivät kiekotkaan "pompi" meille.
All in all: jotenkin jaksan vielä kuitenkin uskoa (virhe) ihan hyvään loppukauteen (Kake näyttää hauista), mutta King kong jokaisen selässä tuntuu tällä hetkellä voittamattomalta. Toisaalta meiltä löytyy niitä ns. ratkaisupelaajia, jotka pystyvät niitä maaleja tekemään kunhan vain sopiva rentous löydettäisiin. Lisäksi maalivahtipeli on kuitenkin jonkinmoinen kysymysmerkki.
Mitali. Enpä usko. En todellakaan (kuten en kauden alussakaan), mutta toivoisin taistelevaa ja iloista peliä sekä paljon onnistumisia Masalle (siis Espoon Masalle).