JOKIPO!
Vihdoinkin!
Voi kuulostaa kliseiseltä, mutta tässä ehti jo unohtaa, että mitä on voittaminen - ja miltä se tuntuu. Oletettavasti sama ajatus sekä pelaajilla että kannattajilla.
Mutta vihdoinkin sitten jotakin tapahtui. Jokipojat oli pelillisesti jonkin verran parempi kuin Salamat. Näin on monta kertaa ollut, että Jokipo hallitsee ottelua, mutta tällä kertaa se riitti myös voittoon. Salamin kaventaessa päätöserässä pakka uhkasi hajota, mutta "Purun" ylivoimamaali vapautti piinasta.
Kokonaisuudessaan Jokipojat pelasi kohtuuhyvän ja viisaan pelin. Joukkue taisteli tiukalla asenteella, ei höntyillyt, ja ylipäätään hoiti homman järkevästi. Varsinkin erikoistilanteissa Jokipojat oli kiistatta terävämpi. Ja kerrankin myös maalivahtipeli toimi; Vuorio hoisi hommansa tiukan varmasti Jokipo-luukulla.
Ei mikään maailmanluokan loistopeli Jokipojilta, mutta siitä viis - hyvästä yrityksestä ja hukatuista maalipaikoista ei taida saada sarjapistettäkään... Tämä oli oikeastaan aika lailla sellainen peli kuin kauden alla olisi voinut Jokipojat-Salamoista odottaakin: kohtalaisen tasaista, mutta kaksi pinnaa otetaan, ainakin Joensuussa.
Mutta tästä tämä toivottavasti lähtee. Itseluottamuksen kannalta voitto oli tärkeämpi kuin tuskin moni ulkopuolinen ymmärtääkään.
Lopuksi kollektiiviset kiitokset kaikille Jokipoikia julkisesti sympanneille. Syksy on ollut synkeä, mutta vieläpä moni arvostamani jääkiekkokannattaja/kirjoittaja on julkisesti toivonut Jokipojille hyvää - sen sijaan, että olisi kovaan ääneen vain naureskellut Jokipoikien olevan väärässä sarjassa.
Heittopusseilla harvemmin ystäviä ulkopaikkakunnilla on. Joku silti ehkä jaksaa kiinnostua jatkossakin siitä, että mitä Joensuun suunnalla tapahtuu. Se voi kannattaa. En omaa gurun lahjoja, mutta sen tiedän varmasti, että pyyhettä ei ole edes täällä ns. heitetty kehään.