Nyt ovat tunteet viilentyneet Kiekko-Poikien playoffs pannukakusta ja voi jo jotain kommentoida omastakin kokemusvinkkelistä.
Toisaalta tämän viikon tiistain (12.4) Karjalaisessa oli Mikko Holopaisen koko sivun hyvä juttu otsikolla "Olivatko JoKP:n eväät syöty jo runkosarjassa?", jossa hän kävi perusteellisesti läpi kaikki olennaiset syyt miksi playoffseissa kävi Kiekko-Pojille heikosti, joten tuntuu siltä osin turhalta kirjoitella mitään samoja juttuja enää. Siinä oli oikeastaan aika tavalla kaikki ne samat huomiot, joista itsekin ajattelin aueta tällä palstalla.
Kiekko-Poikien RoKi ottelusarjan jälkeen itse asiassa tajusin vasta ne laajemmat syyt miksi Kiekko-Pojat eivät pärjänneet RoKia vastaan ja joista joitakin itsekin aiemmin ennen playoffseja nostin esiin kuten mm. koronaongelmat ja jäähallin tulipalon aiheuttama vieraspelimatkailu sekä otteluruuhkan runkosarjan loppuvaiheissa.
Pieniä, mutta samalla isoja asioita oli mm. Werbikin loukkaantuminen sarjan loppupuolella, josta hän ei enää toipunut samaan huippukuntoon missä hän oli aiemmin ollut. Myös Nikkisen loukkaantuminen oli hieman samanlainen asia ja hän ei ehkä päässyt enää ihan huippukuntoon playoffseihin mennessä. Paljon oli muutenkin toipilaita pelissä, joista Martikainen sanoi viimeisen koti- ja ratkaisuottelun jälkeen, että "jotkut pelaajat eivät olleet omalla hyvällä, energisellä tasollaan". Pelejä oli monilla pelaajilla liian vähän tai liian paljon alla ennen playoffseja, että he olisivat olleet täydellisessä iskussa ennen RoKi pelejä.
Kaiken kaikkiaan joukkueen fyysinen ja henkinen valmius ei ollut optimaalinen playoffs pelien alkaessa, joka RoKilla oli taas aika tavalla tapissaan. Martikainen itse oli taas playoffs valmentajana kokematon Maso Lehtoseen verrattuna, mutta vaikea arvioida miten se lopulta vaikutti lopputulokseen. Hyvä, että nyt tuli kokemusta ensi kautta varten astetta kovemmista Mestis peleistä ja siitä mikä vaatimustaso on taistella tällä tasolla illasta toiseen voitosta playoffs peleissä.
Hienoa kaudessa oli, että monia uusia nuoria pelaajia ajettiin vähitellen sisään ja itselleni positiiivia viboja näistä jättivät mm. pakeista Mutikainen, Laakso muutamassa pelissä (ei kyllä pelaa Jokipojissa vaan Saipassa ensi kaudella) ja muista pakeista Koponen, Heiskari, Pennanen ja Puhakka. Nuorista hyökkääjistä Korjus, Hattunen, Taskula ja Sivonen sekä satunnaisesti Vatanen ovat kaikki kehityskelpoisia ja parantavat taas ensi kaudella, jos ovat rosterissa mukana.
Runkoketjuista minusta paras ja työteliäin oli Brygger-Siironen-Tammela ketju, jonka pitäisin Kiekko-Pojissa jos vain mahdollista. Saattaapi olla, että Tammela jatkaa Liigaan. Luusuaniemelle tuskin tarjotaan jatkoa.
Ulkomaanavuista Werbik oli löytö ja hyvä kaveri Mestistasolle, mutta voi olla vaikeaa Liigatasolla. Miller on mestistasolle hyvä pelaaja, mutta ei mielestäni riitä Liigaan kuten ei Karafiatillakaan, joka oli täysin turha tusinahankinta.
Itse odottaisin ensi kaudeksi sopivalla tavalla nuorekkaan ja kokeneemman (mukana edellen kokeneista mm. Kerkkänen, Kuiri, Nikkinen/Lehikoinen) pelaajiston tasapainoista sekoitusta. Lisää joukkueeseen tarvitaan paitsi luisteluvoimaa, myös hyökkäykseen ihan raakaa kulmavoimaa sekä pelintekotaitoa. No.....ylipäätään sellainen joukkue, jolla pelataan taas sarjan voitosta. Pennasen ja Puhakan lisäksi ei olisi pahitteeksi vielä yksi maalinedustan "siivoaja".
Toivottavasti ensi kauden joukkueessa on tarpeeksi laajuutta ja pelillistä syvyyttä, että pärjätään sekä runkosarjassa että playoffseissa. Kiitos Kiekko-Poikien taustajoukoille, pelaajistolle, valmennukselle, huollolle ja kaikille Jatkiksen sivuilla kommentoinneille nimimerkeille. Nyt on aika keskittyä Liigan ja Mestiksen playoffs peleihin ja MM-kisoihin. Sitten uusin voimin ja kujein ensi kesän jälkeen taas intensiiviseurannassa Joensuun Kiekko-Pojat.